sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kisuja☻


Vain yksi kuva oli tuloksena minun ja Riinan mökkireissulta. Kuvassa oleva kisu on aikanaan kuulunut isovanhemmilleni ja kuuluu siis Karjalohjan alkuperäisasukkaisiin. Se pitää sisällään yhden pennin kolikon, jonka tungin sinne pikkutyttönä. Kisu on säästölipas ja hyvä sellainen. Sieltä kun ei saa rahaa ulos rikkomatta sitä ja minä taisin olla ainoa, joka sitä ei ymmärtänyt.

Taavi seuraa ulkona leikkiviä lintuja. Kuvaukseen minut innoitti Taavin hyvin valittu asento, jossa rentoutunut vatsa pääsee oikeuksiinsa. Painoa Taavilla on enää 7,5 kiloa.

Yöpakkasia alkaa jo esiintyä, joten pelastin kissojen ruohopurkin sisätiloihin. Liekö lämpö saanut keskellä kasvavan kissanmintun "toimimaan". Kissat ainakin tulivat aivan hassuiksi nuuhkittuaan ja tuhnittuaan sitä. Ja Oskaria niiden käytös suututti, se kun ei ymmärtänyt niiden kiinnostusta tuohon purkkiin. Se hätyytti niitä jatkuvasti pois purkin vierestä.

Nalle ei tyytynyt vain nuuhkimaan, se meni askeleen pidemmälle. Se halusi todelliseen lähikontaktiin tuon huumaavan ruohon kanssa ja yritti jopa syödä sitä. Yksi lehti jäi roikkumaan sen huuleen ja se kulki tyytyväisenä sen kanssa koko illan meidän muiden ulvoessa naurusta. Lopulta otin tuon lehden pois ja Riina vei ruohopurkin turvaan huoneeseensa. Eli meillä vain kissat olivat pikku huppelissa lauantaina, jotain huvia niillekin pitää tarjota näin sisätiloissa syyspimeällä.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ja Karvavarpaat liikkeellä pitkästä aikaa ☺


Oskari löysi pitkän etsinnän ja haukkumisen jälkeen Karvavarpaiden joukon kalliolta, kanervikosta. Tästä johtuu Oskarin hölmistynyt ilme.

Felix käy tarkastamassa kiviportaiden kunnon. Kunnossa ovat, joten voimme edelleen kulkea turvallisesti saunaan niitä pitkin, jopa syyshämärässä.

Tytöillä, Faunalla ja Fionalla, on tietysti näin syksyllä vain sienet mielessä. Tässä ne tutustuvat metsän sienitarjontaan.

Ja tässä koko joukko taipaleella, myös Filip on haaveilultaan ehtinyt toisten mukaan. Syyspuuhat odottavat...

Auringonsäteitä ☼


Luultavasti kesän viimeinen perhonen lämmittelemässä auringossa syyskuun lopulla. Ihanaa, että se valitsi meidän pihan. :D

Ja mökillä taas... Lampi kauniina lokakuun alun päivänä.

Myös Oskari ymmärsi nauttia kauniista syyspäivästä.

Ja lampi ja Oskari samassa kuvassa. Jostain syystä mulle tulee kuvasta mieleen pohjoinen vaikka kohtalaisen etelässä ollaankin.

Vielä jaksaa verenpisarakin kukkia, mutta kyllä tää on jo varmaan viimeinen kuva siitä. Tuskinpa se enää pakkasessa kukkii. Eipä ollut kevään vaivannäkö turhaa.

"Viimeinen ruusu luo hehkuaan, puistoissa patsaat on paikallaan, lehmuksen varjoon viel istahdan, haaveisiin mieluisiin jään..." Joku vanha kouluaikainen laulu tuli mieleen. Patsaista ja lehmuksista ei tietoakaan, mutta tässä kukkii ruusutarhani viimeinen ruusu, Swany.

Ilta-auringon säteitä kuvaan ikuistettuna vanhan navetan takana (kyseessä äitini kotipaikka).

Meidän perheen miehet nauttimassa samaisesta ilta-auringosta ala-mökkitiellä ja Oskari saattoi jättää myös muutaman sähköpostiviestin Almalle.

Ja hiukan epätarkka kuva tytöistä, Kiasta ja Neasta. Liekö tytöt niin eteerisiä, kuin metsän keijuja - vai oisko kuvaaja vähän hätäillyt.

Ja vielä lampi aamuauringossa. Kyllä syksy on kaunista aikaa.