Ruusuja ja Tapsukka ☼

High Voltage on aloittanut kukintansa. Tämä asuu mökillä terassin alapuolella reunimmaisena. On palkitsevaa, että tänä vuonna istutetut ruusut kukkivat lähes kaikki.

Ja uskomatonta, mutta totta. Tämän piti olla Mme Hardy, ainakin varren lapussa lukee niin edelleen. Mielestäni tässä pitäisi olla siis valkoinen kukka. Jotenkin historia tuntuu toistavan itseään, näin on käynyt aiemminkin toisen ruusun kohdalla. Toki tämäkin on kaunis, mikä sitten lieneekin. Vai voivatkohan ne olla tämänkin värisiä. Ei tiedä.

Tämä Nuits de Young on saanut tuen, kuten kolme muutakin, kiihkeimmin tukea kaipaavaa, saivat. Iltahämärässä otettu kuva ei ehkä tuo tämän ruusun kauneutta esille, mutta tässä lähinnä kuva tuesta.

No, tässäpä on lähikuva Nuits de Youngin kukasta. Ja kyllä, pidän siitä.

Ja vähän luonnonkukkiakin mökkitien varrelta. Kurjenkelloja oli paljon, mutta tähän valitsin tällaisen lähikuvan.

Taavi oli mukana ruusutarhalla ja mökkitiellä. Ystävällisesti Taavi testailee ruusutarhan puomin kestävyyttä. Kestääkö istua? Jep. Entäs, suojaako ruusuja talvella traktorilta? Luultavasti. Ja mites, jos Oskari on hihnassa tässä puomissa? Taitaapa kestää senkin. Ja palkaksi tästä testistä, Tapsukka sai hyvän kynsien teroituksen. Pysyypähän taas hiirulaiset paremmin otteessa.

Toki tällainen urheilu vaatii veronsa ja siis pienen lepohetken ennen kuin kiivetään ylös mökille. Tarkkana silti kuin porkkana, vaikka kroppa lepääkin, niin korvien välissä on toimintaa, kuten näkyy.  Vai onko? :D

Ja vielä kotipihalta yksi kuva. Tämä ruusu kukkii reilusti, vaikka yksittäiset kukat eivät olekaan suuria. Nimi on vielä hämärän peitossa, ei vaan muista.

Ja mökiltä parin päivän takaa ☼

Nostalgie ruusu aukoo kukkaansa. Kuva on muutaman päivän takaa ja on kiva nähdä tänään, miltä se nyt näyttää. Tämä on soma.

Ja tältä näyttää Snow Pavement. Olin kohtalaisen huojentunut, kun kukka oli kuin olikin valkoinen. Edellinen vastaava ruusu kun aukaisi tumman pinkin väriset kukkansa, sain todella paljon kommentteja siitä, kun olin kertonut sen nimen ja että se olisi valkoinen. Taisi olla taimitarhan inhimillinen erehdys. :D

Wasagaming kukkii myös runsaasti vaikka pieni onkin vielä. Aikanaan hiukan epäröin tämän hankintaa, mutta olen tyytyväinen sen kukintaan ja ulkonäköön muutenkin. Takana näkyy saunan kulma.

Schneewittchen alkaa jo myös kukkia. Tämä nuppu on vasta hiukan auennut. Tänään toivon sen olevan täydessä kukassa kunhan ehdin mökille.

Princesse de Tripoli kukkii ensimmäisenä tästä neljän porukasta, johon istutin joka lapselle oman ruusun. Tämä ruusu on istutettu Riinalle. Uskon, että seuraavaksi kukkii Johannan ruusu. Poikien ruusut tyytyvät tällä hetkellä vain kasvamaan.

Prairie Dawn kukkii alhaalla ruusutarhassa upeasti. Ja pensas on hennon ja ilmavan oloinen, mutta se ei tässä kuvassa tietenkään näy. Muistaakseni äitini valitsi tämän joku vuosi sitten Raisiosta ollessamme siellä lomalla ja ruusuostoksilla.

Robusta kukkii aina yhtä hehkuvasti. Näitä on kaksi, toinen on tämä nopeampi ja vartettu versio ja toinen on pelastettu ja uskoakseni omajuurinen ja siksi hitaampi. Ainakaan villiversoja ei jälkimmäiseen ole muodostunut.

Ja Oskarilla oli ihan omat jutut alatiellä. Tietä ylittävä etana oli toistakymmentä senttiä pitkä valtava rotjake. Se lyheni kummasti ennen kuvan ottamista, kun Oskari lykkäsi kylmän kuononsa sen kylkeen. Onneksi Oskari ei kiinnostunut siitä syömä-mielessä.

Ja loppuun vielä lumme omasta lammesta. Yli kymmenen vuotta istutetut lumpeet ovat kasvaneet ja kukkineet lammen takasyrjällä. Nyt jostain syystä sieltä on kaksi karkulaista eksynyt aivan muille maille toiselle puolelle lampea. Jokohan ne levittäytyvät vai onkohan Jasun siimaleikkuri pulahtanut lammessakin. Jääpi nähtäväksi. :D

Veden toiselta puolen ☺

Oltiinpa äidin kanssa muutama päivä Tallinnassa humputtelemassa. Kilometrejä kertyi valtavasti, mutta se oli tiedossa jo aiemmin. Kävellen siis liikuttiin. Ja tässä vanhaan kaupunkiin menossa. Voi, mikä ihana kukkien tuoksu siellä oli. Näitä kukkakojuja kun oli paljon.

Vanhojen rakennusten kuvaamisen koin hankalaksi, mutta ovet tuntuivat hyvältä kohteelta ja olivat tosi kauniita jotkut. Oishan se mukava, että tänäkin päivänä ihmisillä olisi mielikuvituksellisempia ovia.

Tämä oli myös pakko kuvata. Tähän on vaikea lisätä mitään. Kuva kertokoon puolestaan.

Ruusuja ja vähän karvaturreja ☼

Nallukka mökin terassilla. Ajatella, että syksyllä Nalle täyttää jo 17 vuotta, eipä uskoisi. Tai alkaahan se olla jo hiukan kankea, mutta aivan yhtä ihana kuin ennenkin, vain vähän viisaampi.

Ja tuleehan Taavikin jo kohta 8 vuotta. Se on todella persoonallinen ja ihana, mutta ei mistään kohtaa viisas.

Oskari viihtyy mun kanssa sisällä, taisi juuri herätä päikkäreiltä.

Hetki sitten istutettu Belle Poitevine sai aikaiseksi näin suuren kukan mun ilokseni. Kauaa eivät kukat kestä, mutta ovat upeita ja tuoksuvat hyvälle ja uusia kukkia pitäisi tulla syksyyn asti.

Mökillä isommassa karsinassa parhaiten kukkii Wasagaming. Olen oikein tyytväinen siihen. Kävin jo nuuskuttamassa sitä ja hyvälle tuoksui, kaikki siis hyvin. Oli hyvä valinta.

Käytiin Oskarin kanssa katsomassa, näkyykö muita mökkiläisiä, mutta hyydyttiinkin ihailemaan päivänkakkaroita. Yhdelle oli laskeutunut kummallinen örrinköriläs.

Ja omalle takapihalle. Ensimmäisenä kukinnan aloittanut Willian Baffin aukaisi lisää nuppuja ja näyttää jo tosi kivalta ollakseen niinkin pieni kuin on.

Ja toinenkin köynnösruusuihin laskettava John Cabot sai myös ensimmäisensä auki ja miellyttää ainakin minun silmää.

Ja jo kertaalleen uusittu taimi on aukaissut myös pari kukkaa. Olkoon vartettu, mutta hyvin kukkii tämä Pink Robusta. Ja eiköhän siinä ollut perjantain anti tällä kertaa. :D

Lämmintä, vihdoinkin ☼

Näin vaikuttaa lämmin ilma terrieriin. Nukkumatti tuli. Ja jokainen itseään kunnioittava koira käyttää tietenkin tyynyä. :D

Ja lämmön vaikutuksia takapihalla. William Baffin aukaisi ensimmäisen nuppunsa, enkä kadu tämän ruusun valintaa. Kukka on juuri sellainen kuin odotinkin. Kunhan vielä toisetkin nuput aukeavat.

Heinäkuu, jihuu ☺

Ja on oltu jo yksi kerta mattopyykillä, tässä todiste. Äiteen tekemä matto. :D

Mökkiviikonloppu ☺

Tässäpä kukkii Agnes ja siinä on myös paljon nuppuja. Voi tätä riemua, kun kukkia aukeaa kirvojen hyökkäyksestä huolimatta.

Ja vaikka nuput saisi jo riittää, niin tässä vielä kaunis Lac Majeaun nuppu.

Ja tässä se on isona ja upeana, eli myös Lac Majeau.

Ja Ristinummi taas niin herkkänä ja kauniina. Tästä ei ruusu voi liiemmälti enää parantua.

Ja löytyipä harakankellokin. Niitä ei tarvitse onneksi istutella. Ne hoitavat homman ihan itsekseen.

Ja ylhäällä mäessä kasvoi myös kangasmaitikka, tai oikeastaan useitakin.

Tämän tiedän varmasti. Se on verikurjenpolvi ja on istutettu kauan sitten ja monina vuosina on myös jäänyt siimaleikkurin uhriksi, kun olen ollut liian hidas ja mies liian nopea.

Ja tässä makkaran grillauksen jälkitilanne. Minä saan syödä makkarani rauhassa ja siihen on syynsä. Tähän voisi esittää kysymyksen, kuka on koiran suhteen meidän perheen heikoin lenkki?

Ja näin. Ääni ei näy kuvassa, mutta voin kertoa äänen kuvan ulkopuolelta kertoneen, että Oskari on syönyt jo omat ja varastetut ruuat, eikä näin ollen tarvitse enää lisää. Tosin se jäi tällä kertaa ilman hiirtä. Taavi sellaisen pyydysti, tappoi sen, istui ja makoili sen päällä ja söi sen. Juoksi kiireesti sisälle mökkiin ja oksensi sen matolle. Sen pituinen oli meidän kesäkuumme.