torstai 12. marraskuuta 2015

Iltahämärää Pähkinäniemessä ja aamuauringon hehkua lenkkipolulla ☼

Illan taivas tummenee, jo syksy maille hiipii...
Luonto on pysähtynyt ja hiljainen.
Kesä on mennyt.
Luonnon värit ovat rauhoittavat ja niissä on kaikissa hämärän sävy.
Niin tyyntä.
Onneksi taas aamulla aurinko kultaa kaiken. 
Luonnon kasvimaalla, käenkaalin alla, öttiäisen koti oli kultainen... 
Niin kalvakka käenkaali, tarkemmin katsottuna kuin helmiäistä. 
Tämä kuva kertoo kaiken kyseisestä aamusta ja sen tunnelmasta. 
Viimeiset kesän riemut öttiäisellä. Se ei ehkä ymmärrä, että kesä on loppu ja tulee kylmä. 
Riittää, kun on lämmin sydän.
 
 
 
 
 
 
 

Huurretta ja pisaroita aamuauringossa

Aamuaurinko lämmittää pientä ahkeraa ölliä. 
Joku on piilottanut pienen auringon pisaraan. 
Koristautunut apilanlehti. 
 
 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kisakalliossa syyskuussa

Sumuiset syysaamut ovat tulleet jäädäkseen. 
Onneksi aurinko vielä hellii meitä kulkiessamme Kisakallion maisemissa. 
Osa on jo tosin luovuttanut. 
Heijastuksia ja häivähdyksiä. 
Ja lepohetki laavulla. 
Näitä ihmettelivät kaikki muut paitsi minä. 
Minua tämä viehätti enemmän. 
Ruska oli olematon, mutta hiukan väriä löytyi kuitenkin. 
Helenan repussa kulki laavulle unohtumaton kahvihetki.