tiistai 11. heinäkuuta 2017

Peuraseuraa

Kuka hiippailee lammellani...
Tällainen porukka oli ilmestynyt lammen rannalle minun lukiessa terssilla kirjaa Oskari jaloissani nukkuen.
Kaksi pientä hengaili kaikessa rauhassa.
Tarkkana olivat. Kissojen äänet kissatarhasta sai korvat kääntyilemään.
Juomassa käytiin lammessa, koska "mammakin" kävi.
Mamma kahlasi tottuneesti veteen ja uhkaavasti näytti suuntaavaan kohti varjelemiani lumpeita.
Jep. Kyllpä maistuu makealta. Ei ihme, että lumpeenlehdet uiskentelevat irrallaan pinnalla toisinaan.
Pienet rohkaisut pikkuisille.
Salama välähti, joten vähän on eri väritys tässä kuvassa. Liekö sormi taas luurannut väärässä kohdassa. Yritin olla niiiiin hiljaa...
Nyt alkaa olla vatsa täys, ainakin toisella.
Etuoikeutettu olo, kun saa seurata näitä kaunokaisia.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Mökin tunnelmia

Kaikkien aistien hemmottelua, liikuntaa ja puuhastelua sopivassa suhteessa.
Sielun ravintoa kesken ahkeroinnin.
Ruusutarha koristaa ladon etelä-länsisivua. Katon kärsineempi lape.

Työnaisen työkalupakki. Pikkupullia, juomista ja oksaleikkurit.

Ladon mun puolen pädyn siivousta. Hämmästyttää kummastuttaa, kuinka paljon kuusissa on oksia, varsinkin kaadetuissa.

Ladosta löytyi isovanhempien aikaisia potkukelkkoja, mankeli, koreja ja muita tarpeellisia tavaroita.

Yksi kuusi jätettiin ladon viereen kasvamaan.

Natviulari joutui väistymään raivauksen tieltä. Huumavasta tuoksusta tosin ehdittiin nauttia.


Metsän puoleista siivottu. Vielä neljä kuusta poistolistalla.

Puuhapäivän päätteeksi paljuun pehmenemään
Luonnon lempeät värit ja seesteinen tasapaino.
Illan hämärtyessä mieli hiljenee.

Mökin öttiäisiä

Yllätyksiä kukkken poimijalle täällä riittää.

Nuuhkaistessani ruusua tämä meinasi syöksyä sieraimeen.

Tämä on söpöläinen näiden muiden joukossa.


Ensimmäisen kerran törmäsin tällaiseen siniseen mikroskooppiseen mökkinaapuriin.

Tämä virtahevon ja sarvikuonon risteytys on onneksi niitä reilusti pienempi.

Hohtava akrobaatti.

Yllätyksiä päivänkakkarassa.

Leppäkertut ilahduttavat aina päivää kirkkaalla värillään.


Sudenkorennot pörrää ahkerasti lammella.

Kieloa vahti tällä kertaa tällainen ilmestys.



tiistai 27. kesäkuuta 2017

Ihmeitä 🌻

Avoimena elämälle...

...sanattomana, vaieten...

Tähtenä metsän siimeksessä.

Yksinkertainen herkkä täydellisyys kaikkien nähtävillä, mutta silti näkymätön.

Ilta-auringon hehkussa...

Kuunnellen illan hiljaisuutta...

Muisto sateesta...

Kurkottaa korkeuksiin...

Yhdessä vahvoina.

Keskittyen herkkyyteen...



Elämän värien kirjoa hämärässä

Valmiina suureen maailmaan.

Glory of Edzell - uutta ja vanhaa, väriä ja harmautta - tasapainoa.

Muistellen, haaveillen, unelmoiden...

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Korkeasaaressa ☼

Riinan kanssa kierreltiin Korkeasaaressa.  
Kaikki eläimet olivat meitä tervehtimässä. 
Aurinko paistoi ja kaikki, eläimet ja ihmiset nautiskelivat kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä. 
Joskus tuntuu, että kaikki osuu kohdalleen ja meidän reissu oli juuri sellainen.
En ole varma, katselivatko eläimet meitä vai me niitä, mutta liekö tuolla väliä. 
Pienet ja pehmoiset pääsivät kuvaan. Korppikotkat esiintyivät myös meille. Esittivät upeita lentonäytöksiään, mutta siinä ei ehtinyt kuvaamaan. Se jäi vain kuvaksi muistoihin, eikä sitä voi jakaa kuin sanallisesti. 
Näistä kaikki eivät pidä, mutta hauskoja katseltavia ne ovat. 
Ja kauniita.   
Niin monta yritystä kuvata lentäviä lintuja ja niin harvoja kuvia, joissa oikeasti oli se lintu. :) 
Väreissä löytyi ja myös äänessä.
Tässä kyseessä lienee vesijooga.
Pieni aurinko. 
Keltainen oli päivän väri. Voi sitä iloa, kun eksyimme pariin kertaan matkalla ja suunnistimme keskustan läpi perjantaina neljän ruuhkassa, mutta hauskaa riitti.