tiistai 27. kesäkuuta 2017

Ihmeitä 🌻

Avoimena elämälle...

...sanattomana, vaieten...

Tähtenä metsän siimeksessä.

Yksinkertainen herkkä täydellisyys kaikkien nähtävillä, mutta silti näkymätön.

Ilta-auringon hehkussa...

Kuunnellen illan hiljaisuutta...

Muisto sateesta...

Kurkottaa korkeuksiin...

Yhdessä vahvoina.

Keskittyen herkkyyteen...



Elämän värien kirjoa hämärässä

Valmiina suureen maailmaan.

Glory of Edzell - uutta ja vanhaa, väriä ja harmautta - tasapainoa.

Muistellen, haaveillen, unelmoiden...

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Korkeasaaressa ☼

Riinan kanssa kierreltiin Korkeasaaressa.  
Kaikki eläimet olivat meitä tervehtimässä. 
Aurinko paistoi ja kaikki, eläimet ja ihmiset nautiskelivat kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä. 
Joskus tuntuu, että kaikki osuu kohdalleen ja meidän reissu oli juuri sellainen.
En ole varma, katselivatko eläimet meitä vai me niitä, mutta liekö tuolla väliä. 
Pienet ja pehmoiset pääsivät kuvaan. Korppikotkat esiintyivät myös meille. Esittivät upeita lentonäytöksiään, mutta siinä ei ehtinyt kuvaamaan. Se jäi vain kuvaksi muistoihin, eikä sitä voi jakaa kuin sanallisesti. 
Näistä kaikki eivät pidä, mutta hauskoja katseltavia ne ovat. 
Ja kauniita.   
Niin monta yritystä kuvata lentäviä lintuja ja niin harvoja kuvia, joissa oikeasti oli se lintu. :) 
Väreissä löytyi ja myös äänessä.
Tässä kyseessä lienee vesijooga.
Pieni aurinko. 
Keltainen oli päivän väri. Voi sitä iloa, kun eksyimme pariin kertaan matkalla ja suunnistimme keskustan läpi perjantaina neljän ruuhkassa, mutta hauskaa riitti.

Kevään satunnaisia räpsyjä 😊

Ensin ollaan yksin...
...sitten kaksin. 
Ja jotenkin tuntuu, että näistäkin toinen olisi mieluummin yksin :) 
Västäräkit ovat kovin kiireisiä, mutta hetkeksi kuitenkin pysähtyvät aloilleen. 
Toiset taas pyrkivät melkein linssiin kiinni. 
Osa taivastelee talviruokinnan loppumista. 
Yritin tosin selittää, että syksyllä taas jatketaan. 
Viimeiset muruset sitten syötiinkin sulassa sovussa. 
Vähän oli pudonnut maahankin. 
Tai putoaa ehkä hetken päästä. Tässä odotellaan.
Pihan siivous meneillään.
Vuokko silmänsä aukaisee...
Pesän rakennus on tässä kiihkeimmillään.
Nautitaan kesästä ja luonnosta.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Aamulenkki Moisiolla ☼

Tämä komistus ei ollut kiinnostunut ihmisistä, eikä koirasta kesken tärkeän aamuhetkensä.
Tasainen nakutus paikallistui lopulta tähän latvaa naputtavaan käpytikkaan.
Räkätit ovat saapuneet pelloille sankoin joukoin.

Harakka vaikutti myös hyvin keskittyneeltä omiin juttuihinsa, mutta vilkaisi meitä kuitenkin kulkiessamme ohi.
Pajunkissa on pehmeä ja pyöreä, vaikka ei ole enää oksaakaan, missä kasvaa.
Luonnon keskellä, lintujen paratiisissa, eletään omassa rytmissä.
Kotilot ovat myös heränneet ja ainakin tämä yksilö ulkoili aurinkoisella kävelytiellä.
Kurrella ei ollut kiirettä mihinkään.
Vihdoinkin rohkea punarinta jaksoi poseerata minulle.
Oli melkein nokka kiinni linsissä.
...odottelee seuraa Moisionpellolla.