sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Sielunhoitoa sunnuntaina 🌝💧❄

Karjalohja, mökki ja Karjalohjan gorilla mökkitien vahtina.
Täällä voi antaa ajatusten lentää vapaana, aukaista siivet ja antaa mennä. 
Räntää ja vettä sataa, on märkää, kuraista ja sohjoista. 
Tintitkin ovat kastuneet, joten ruuan riittävyydestä on huolehdittava. 
Jotkut tinteistäkin kaipaavat omaa aikaa ja tilaa. On hyvä kuunnella metsän kutsua ja tarinoita. 
Kuoritut auringonkukansiemenet maistuvat kaikille. 
Toisinaan on tinttejä ihan ruuhkaksi asti. 
Aina ei laskeutumiset ole yhtä tyylikkäitä, mutta ote pitää. 
No himpsutti, joko pähkinät loppui? 
Kyllä nämä siemenetkin maistuu. 
Nams, nämähän on hyviä. Ja jos nirsoilee, saattavat nämäkin loppua. 
Tämä arkajalka tyytyy tarkkailemaan, kunnes kamera poistuu.
Ja hyvin sopuisaa on tämä Kotikallion tinttipoppoo.
Haloo, joko olisit lähdössä kotiin, että me muutkin päästään ruokailemaan. 
"Sulle salaisuuden kertoa mä voisin..." 
Ja sateesta ja rännästä huolimatta siivet kantaa. 
Metsänreunan tinttilautakin on jo kovassa käytössä.  
Meinaa tässä pienimmillä nousta tukka pystyyn, kun isojen kanssa syödään samassa pöydässä. 
Mikäs siemensekoitus se täällä on? 
Aivan hiljaista. Kuunnellaan ja katsellaan... 
Ja sitten kurkotus... 
Tää putkilo on vaan meille pienille. Tämä kuusitiainen on merkitty, eli rengastettu, tintti. 
Tämä rengastettu käy vuorotellen maistelemassa kaikista ruokinta-automaateista.
Myös sinitiainen on tarpeeksi pieni tähän koloon. 
Tässä sinitiainen eestä ja takaa.
Joskus vaan hengaillaankin, kun on jo vatsa täynnä. 
Ja jumpataan ja venytellään. 
Ja ruokailun lomassa on hyvä pysähtyä välillä paistattelemaankin, kun aurinko joskus pilkistää.  
Välillä on niin kiire syömään, ettei ehdi kampausta korjailla. 
Mutta komea on aina komea.
Ja notkeakin olen. 
Aamusta räntää ja iltapäivästä alkoi jo päiväkin pilkistää. 
Pilvet väistyvät ja sininen taivas paljastuu. 
Puro solisee iloisesti ja äänekkäästi, ihan kuin keväällä.
Aina kun katsahdan ladon katto, tunnen suurta kiitollisuutta - ei vuoda enää.
Taustalla oikein päin oleva lato, pisarassa ylösalaisin oleva. 
Pieneen pisaraan mahtuu toinen todellisuus ja tänään niitä pisaroita on riittänyt. 
Karjalohjalla käydessä täytyy välillä käydä tervehtimässä myös aiempia sukupolvia. 
Kaunis ja rauhoittava paikka, vaikka Puujärveltä käykin kylmä viima.
Kukkuu, nähdään taas...


torstai 16. marraskuuta 2017

Syksyn sävyjä 🍂🍁

Hömötiainen

Sinitiainen

Kuusitiainen taustanaan kostea heinikko ja koivikko.

Talitiainen pisaraverhoa vasten.

Mietteliäänä ja tarkkaavaisena.

Jokainen löytää joskus kultajyvän.

Ruuhkaa, menoa ja meininkiä.









Sateen jälkeen paistaa aurinko marraskuisena päivänä hiljaisuuden ympäröidessä meidät.






Ei ole kiirettä, voi syödä paikan päällä.





Kerta toisensa jälkeen...

Syksy on saapunut mökille, mutta on sitä jo arjessakin.

Puut ovat luovuttaneet lehtensä ja valmistautuvat tulevaan talveen.

Vain muutamat pitävät lehdistään kiinni viimeiseen asti.

Marjat hehkuvat punaisena kannatellen jokainen omaa pisaraa.

Pähkiksen rannassa tuulee ja vesi näyttää hyytävältä.

Harmaata kokonaisuutta rikkoo vain pihlajanmarjat.

Syksyinen auringon pilkahdus tuntuu niin ainutkertaiselta ja arvokkaalta.

Syksyinen metsä kätkee sisäänsä paljon.




Puut ovat paljaat, kaikkensa antaneet.

Vain yksinäinen vaahteran lehti vielä sinnittelee, kuin unohdettuna.
Hämärä laskeutuu varhain valmistaen meitäkin tulevaan pimeään ja lepoon ennen uutta vuotta, valoa ja kevättä.