Pakkasukon taikoja tiistaina Pähkinäniemessä ☼

Niin monet ihmiset olivat minun laillani ihailemassa tänään Pähkinäniemen kauneutta.  

Laiva on valmiina lähtöön, mutta mörkö on käynyt siellä ja jättänyt hyhmäisen jälkensä jäädyttäen vesiväylän. 

Pakkanen on tehnyt korut vedestä ja kosteudesta ja aurinko saa ne säihkymään timantin lailla.

Pakkasta ja aurinkoa Karjalohjalla ja Mustiolla

Pakkanen oli tehnyt upeita kiteitä kosteudesta. 

Olipa se koristellut jo lahonneen oksankin. 

Jääkukkasia oli silmuissakin. 

Mustion padolle oli pakko pysähtyä, kun aurinko paistoi niin houkuttelevasti maanantaina. 

Pitkän pimeyden ja sateiden keskellä kirkkaus ja pakkanen tuntuu niin kauniilta ja puhtaalta. 

Jää tekee taikojaan. 

Näitä katsellessa minun sieluni lepää ja voi hyvin.

Menneiltä vuosilta

Äitini ja tyhjä karkkipussi. Minne lienee namit menneet? 

Naiset kolmessa polvessa, minä tietysti pienin. Kiva, että mummikin on päässyt kuvaan :)

Ja siihäpä toiset isovanhemmat minun, veljeni ja äitini lisäksi. Ja paikka voisi olla harjun urheilukenttä.

Ja tässä joku kiltti kullanmuru huristaa pyörällä retromekossaan.

Sinisessä mekossa. 

Kokeilussa erilaiset talviurheilulajit. Luultavasti sukset ovat unohtuneet. 

Kyllä se vetää mielen apeaksi, kun ei kukaan jaksa työntää potkukelkkaa, vaikka kyydissä on tällainen hoikka tytteli.

Kyllä vaan - potalla istun, mutta luultavasti vain siksi, että siinä on vyö, jolla minut on saatu kiinnitettyä ja olen hetken pois pahanteosta. 

Hampaan välit puhdistuvat samaan aikaan varpaiden välien kanssa.

inä ja veljeni Tervakoskella ulkoilemassa siihen aikaan, kun talvella vielä oli lunta. Ja on siihen selvästi eksynyt joku naapurin poikakin.

Tällainenkin löytyi - isä ja minä. Rippikuvasta taitaa olla kyse. Totisuus johtuu edellisillan riennoissa sattuneesta haaverista. Hymyillä ei voinut, ettei lohjennut etuhammas näkyisi - siitä kun ei kauheasti kiitelty. :)

Tähän on hyvä lopettaa muistelot. Sisko ja sen veli.

Iltahämärää Pähkinäniemessä ja aamuauringon hehkua lenkkipolulla ☼

Illan taivas tummenee, jo syksy maille hiipii...

Luonto on pysähtynyt ja hiljainen.

Kesä on mennyt.

Luonnon värit ovat rauhoittavat ja niissä on kaikissa hämärän sävy.

Niin tyyntä.

Onneksi taas aamulla aurinko kultaa kaiken. 

Luonnon kasvimaalla, käenkaalin alla, öttiäisen koti oli kultainen... 

Niin kalvakka käenkaali, tarkemmin katsottuna kuin helmiäistä. 

Tämä kuva kertoo kaiken kyseisestä aamusta ja sen tunnelmasta. 

Viimeiset kesän riemut öttiäisellä. Se ei ehkä ymmärrä, että kesä on loppu ja tulee kylmä. 

Riittää, kun on lämmin sydän.

 

 

 

 

 

 

 

Huurretta ja pisaroita aamuauringossa

Aamuaurinko lämmittää pientä ahkeraa ölliä. 

Joku on piilottanut pienen auringon pisaraan. 

Koristautunut apilanlehti.