Peetu-pläjäys

 

 

 

Jep, saa anteeksi kaikki pahat tekonsa. Ja vielä suukon palkaksi. :)

 

Aamulenkin marjoja ja vähän muruja

Kuuraisia vaahteranlehtiä auringonsäteillä höystettynä. Aurinkoiset kuvat ovat muutaman päivän takaisia.

Oskarillakin raidoitus on kohdallaan.

Aamuaurinko nousee, tosin ei ole enää kovin aikaista.

Pitihän se kuvata myös tämä kääpä.

Huurteisia juhannusruusu-karkulaisia.

Naapuripihan satoa salaa kuvasin.

Auringossa kaikki on sievempää.

Ruusunmarjoja linnuille.

Tästäpä en osaa sanoa mitään, muuta kuin että parempi kamera pitäis saada tai ainakin parempi kuvaaja.

 

Ylhäisessä yksinäisyydessä.

Peetu tarkkailee terassilla suhahtelevia talitinttejä, mutta pieni turvaväli on paikallaan, koska tintit ovat aika häijyn näköisiä. Saattavat pistellä pienen kisun poskeensa.

 

Miikolla taas on suunniteilla Espoon reissu. Tähän kulkuvälineeseen pääsy on vaan hiukan hankalaa näinkin notkealle ja hoikalle pojalle.

Oskari nukkuu päivän ensimmäisiä päikkäreitä, arkena kesto noin kahdeksan tuntia.

 

 

 

 

Lähikuvia muruista - kuva kertoo enemmän...

 

 

 

 

 

 

Aurinkoinen aamulenkki

Aurinkoinen aamupäivä, toisin sanoen taidettiin olla jo puolilla päivin. Lämmintä oli ja täysin tyyntä.

Vielä lokakuun loppupuolellakin sitkeimmät vaan kukkivat.

 

Toiset taas koreilevat marjoin.

 

Pakko myöntää, tämä on otettu kolme päivää sitten. Joka tapauksessa hienosti taisteltu yöpakkasia vastaan.

 

Oskarin suojaväri on kertakaikkisen hyvä. Oi, kuinka monta mummua se taas tänäkin aamuna onnistui säikyttelemään lenkillä.

 

Miiko - sohvan valtaaja kerjää huomiota Nallelta. (jalat näkyy)

 

Peetu yrittää myös näyttää mahtavalta tiikeriltä.

 

Mutta Nalle 18v. on silti vieläkin kunkkuna huipulla. Kiitos Cosequin-kapseleiden. Nivelvaivat on selvästi helpottaneet.

 

 

Viimeinen lehtikimara

 

 

 

 

 

 

Syksykö synkkää aikaa? En ole samaa mieltä. Eikä Oskarikaan, paitsi sitten, kun lehtiä on niin paljon, että näkyy vain hännän töpö.

Eli tässä Virkkalan syksyä.

 

Karvamaakareita ja värejä

Taitaapa olla mökin viimeinen kukkiva ruusu. Tai onhan siellä vielä voinnut muutkin innostua, vaikka en olekaan niitä kuvaamassa.

Kuva on huono, mutta nyt kissatarhassa on ne kelot, joissa voipi pienet terottaa kynsiään ja vaikka kiivetä. On myös hylly, jota pitkin voi juoksennella ja kulmissa on makuulevennykset yöllistä korkeanpaikan partiointia varten.

Kotipihan ruusujen tämän päivän kuvat. Tämä hehkuttaa edelleen kukkiaan, vaikka ovatkin turhasen pieniä.

Ja tämä aukeaa ihan kohta. Sitä odotellaan...

Vaikkapa tässä istuskellen, ellei palella.

 

Mörökölli-Möttönen

 

Peetu-piippana äänekkäänä ja hiljaisena.

Ja Nallukka odottelee, milloin saa nivelvaivoihin helpotusta. Ehkä jo tänään.

Nalle varkaissa. Pikkukisujen ruoka kun on enemmän Nallen mieleen. Ja Miiko ja Peetu tikkana perässä, kun olivat varmoja, että Nallella on herkkukätkö.

Oskari mököttää, kun aamulenkille lähtö venyy.

Nytkö?

Joo, nyt helpotti. Vielä kun sudin nuo sammaleet pötkön päälle, niin valmista on.

Syksy jätti minullekin ihan yksityisen tervehdyksen.

 

 

 

Ja tässä näitä syksyn järjestämiä, kaikille tarjolla olevia tervehdyksiä.