Ensi kesäksi ruusuhaaveita ☼

Kun mökkikausi alkaa olla ohi ja syksy saapuu, on taas aika tehdä suunnitelmia ensi kesäksi. Jasu lupasi tehdä vielä yhden ruusupenkin, johon tulee seitsämän ruusua. Ruusutarhassa niitä on 24 ja tähän uuteen niitä tosiaan tulee 7, niillä luvuilla kun on tietty merkitys meille.

Ja tässä pari syksyistä kuvaa. Oltiin Oskaria lenkittämässä ja minulla sattui olemaan kamera mukana. Ja varsinkin tämä syyshortensia kiehtoo minua jollain tavalla.

Ja tässä haaveilemiani ruusuja. Ensimmäisenä Tricolore de Flandre, joka on tullut valituksi värinsä vuoksi. Se on ranskanruusu ja tuoksuva.

Tässä Celsiana eli Belle Couronnee, damaskonruusu. Väri on upea ja kukat voivat olla halkaisijaltaan jopa 12cm ja vielä tuoksuvat.

Tämä ruusu on ollut ennenkin suunnitelmissa ja siitä on nyt tullut pakkomielle eli tämä on Aicha. Tämän valitsin, koska muuten tästä ruusujen hankkimisesta ei ikinä tule loppua.

Tässä Duchesse de Montebello, ranskanruusu. Tämän ulkonäkö viehättää ja lukemani mukaan kukka on vielä voimakastuoksuinen, joten sille löytyy varmasti paikka auringossa.

Tämä ruusu, wasagaming, on vielä harkinnan alla. Kukinta on pitkä ja runsas, ne puoltavat valintaa. Mutta jos vastaan tulee jotain aivan vastustamatonta, harkitsen vielä. Tietysti täytyy olla joukossa myös tällainen kaunis ja ahkera kukkija.

Charles de Mills eli Bizarre Triomphant on ranskanruusu. Kukka on todella suuri ja täyteläinen. Tämä kuuluu varmoihin valintoihin.

Rosaraie de L´Hay on tarhakurtturuusu, kukkii pitkään, tuoksu on huumaava ja kukka upea. Erikoinen tämä ruusu ei ole, mutta kaunistaa taatusti pihaa uupumatta koko kesän. :D

Mme Hardy on myös mielessäni. Se on damaskonruusu, kaunis ja voimakastuoksuinen, ja pääsee paikkaamaan rivistöä, jos jotain ruusua ei saa hankittua. Tosin olen selvitellyt ja kaikkia pitäisi olla saatavissa, mutta se selviää kunhan taas alkaa kevätaurinko kuukausien kuluttua paistaa.

Syyspäivä, vapaa sellainen☺

Takapihan krysanteemi pääsi tänään kuvaan. Se onneksi vielä kukkii ja piristää tällaisenä harmaampanakin syyspäivänä.

Otinpa kuvan pihallamme kasvavasta tyrnipensaastakin. Marjat ovat kuulemma terveellisiä ja siitä syystä jätinkin ne lintujen iloksi. Eipä tosin taida niille maistua.

Tässä ovat vuosien saatossa minulle kertyneet pehmoni. Keskimmäinen on hiukan muita vanhempi. Yhteinen taipaleemme alkoi ollessani puolivuotias.

Tämä taas on uusin ystäväni, nimeltään uninunnu. Sen minulle antoi äitini. Hyvin pienenä tyttönä saimme uninunnut päiväkodista, Lintulasta. Se oli pienenpieni tyyny, jossa oli karvapala ommeltu päälle. Vuosien saatossa se on hävinnyt, mutta nythän minulla on uusi, ja ihana sellainen. :D

Ja toki minulla on ruusuja kotonakin, ei vain mökillä. Tämä tosin on ainoa, joka kelpaa kuvaan tähän aikaan vuodesta. Ja se kukkiikin kiitettävän ahkerasti.

Ja loppuun vielä lähikuva tästä ruususta. Kukan halkaisija on yli 10 cm. Ja siinä kaikki tällä kertaa. :D

Ja kissatkin jo kotona ☻

Taavi terassilla vartiopaikallaan tarkkailee pihan ohi kulkevia vieraita kissoja. Nähdessään sellaisen Taavi ilmoittaa havainnostaan koko kulmakunnan yli kaikuvalla epäinhimillisellä ulinalla.

Tässä Taavi sulattelee ruokaa, siis päivälevolla.

Tässä Nalle turvallisesti sisällä. Nalle nimittäin taannoin päätti lähteä itsekseen ulkoilemaan, oli siis karkureissulla. Meidän 16-vuotias vanhus ei ollut kipeä, eikä kankea, kun piti tolpan ja verkon välistä survoutua vapauteen. Palasi onneksi omia aikojaan hyvin viattomana pihalle pesemään varpaitaan. Että sellainen rontti.

Vaikka laitoin niille ruohoakin kasvamaan, ettei sen takia ainakaan tarvitse vapauteen haikailla. Sivuilla kasvaa tavallista kissanruohoa, mutta keskelle tulee huumaavaa mirrinminttua. Saas nähdä millainen huumaantuneiden kissojen konsertti me vielä saadaan syksyn kuluessa aikaiseksi. :D

Syksyä mökillä, tai loppukesää ☼

Jasu lähdössä trimmerin kanssa puolustamaan mun ruusutarhaa ja ehkä siivoaa myös mökkitien reunat. Eli kesän riemuja vielä. :D

Ja ruusutarhasta löytyi kiulukoita, tässä Ristinummen aikaansaannos.

Oskari huomasi kiinnostukseni ja sehän haluaa aina sen, mitä luulee toisen haluavan. Ja luottaa nopeuteen...

Oskari pitää vahtia mökillä. Ja näyttääkin vahtikoiralta, tarkalta sellaiselta. Kuvaa katsoessaan ei voi uskoa, että hirven ja peuran pitää melkein astua Oskarin päälle ennen kuin se huomaa niitä.

Tästä alkaa uuden puuvaraston taival. Tehdään tietenkin kierrätysmateriaalista ja oman metsän (siis äidin :D) antimista.

No tässä se on jo melkein valmis, vain katon maalausta ja ovia vaille. Rakennusvaiheesta ei ole kuvia, kun olin silloin päikkäreillä. Siinä ei siis kauaa nokka tuhissut.

Verenpisara palkitsee hienosti uupumattoman aherrukseni sen kasvun turvaamiseksi. Sain sen sentin mittaisena taimena, ja yllätys, yllätys, se on yhä hengissä.

Tässä toinen samanmoinen. Tätä ihailen aina saunan lauteilla löylytellessäni.

Kesällä reissussa ♥

Lähdettiin heinäkuussa reissuun juhlistamaan meille tärkeää päivää. Päädyttiin Kangasniemelle aivan ihanaan paikkaan ja seurakin oli parasta A-luokkaa. Kuvassa minä ja paikan isäntä aamupalapöydän ääressä.

Tässä on sauna nimeltään Sintti, jossa saimme makoisat löylyt.

...jonka jälkeen pulahdimme uimaan. Kuva on otettu aiemmin päivällä. Uintiaikaan illemmalla oli täysin tyyntä ja hiljaista, vain usva nousi veden pinnasta. Oli kuin olisi ollut ainoa ihminen koko maailmankaikkeudessa. Unohtumaton hetki.

Tässä on yöpymismökkimme, Hantti - ja uni maistui makoisalta oman kullan kainalossa. :D

Jatkoimme matkaa ja saavuimme maatilalle, jossa viivyimme pari päivää.

Tässä yöpymismajamme - hiukan menneen ajan havinaa.

Tässä näkymä ovelta.

Sisustus ei tuottanut pettymystä. Tunnelmaa täydensivät seinän takana liikkuvat lampaat, joilla oli nimenhuuto aamulla neljältä. Ymmärtääkseni kaikilla oli sama nimi, Määä.

Siinä se muru kuorsaa, jotta jaksaa yöllä nukkua :D

Maatilalla asui muun muassa myös tällaisia. Onneksi niiden herätyskello oli rikki tai sitten ei ollut kukko tehtäviensä tasalla.

Myös täällä saunottiin. Tynnyrisauna oli aivan kosken äärellä. Kuva on pukuhuoneesta otettu.

Lähdön hetki koitti - vielä viimeinen kuva pihapiiristä. Ihanaa oli, mutta mukava oli palata kotiinkin.

Ruusuja ja nuppuja☼

Täällä asuvat ruusuni, pari omenapuuta ja yksi luumupuu.

Ja hiukan eri kuvakulmasta.

Tämä on Nuits d'Young, sammalruusu.

Valitsin tämän lähinnä värin perusteella ja varressa kasvavan ruskeanvihreän "sammaleen" vuoksi. Kiehtovaa. :D

Tässä Snow Pavement ja värin piti olla siis valkoinen. Yllätys oli suuri, kun kukat aukesivat. Ja ihan pientä pilkkaa olen joutunut sietämään perheeni taholta asian tiimoilta. Ihmettelevät kovin minun valkoisen ruusun väriä.

Asiaan löytyi selitys, kun tutkin tarkemmin nimilappua. Joku rontti oli kirjoittanut istuttamisen jälkeen lappuun nimen eteen sanan Pink. Ostohetkellähän sitä ei siinä lukenut.

Joka tapauksessa tämä pääsi mukaan upean ja pitkän kukintansa vuoksi, kuuluu siis tarhakurtturuusuihin. Ja monta ilonaihettahan tämän ruusun väri on miehelleni suonut.

Tässä Suaveolens eli Semiplena, kuuluu neidonruusuihin ja kukkii heinäkuun alussa.

Tämä tuli valituksi puhtaasti ihanan tuoksunsa vuoksi.

Rosa Mundi eli Versicolor on kirjoapteekkarinruusu. Ja kuuluu ranskanruusuihin.

Valitsin tämän monivärisen kukan hurmaamana ja tietysti halusin myös ranskanruusuja kokoelmaan. Kukinta on upea, mutta ei kovin pitkä.

Tässä on Robusta, jonka juuresta kasvaa joku karkulainen. Luultavasti tämä ei siis ole ollut omajuurinen taimi, vaan vartettu jonkun muun juureen. Ja nyt juuresta tunkee siis karkulainen. Hetken sitä ihmettelin lumoutuneena, mutta poistin sen kuitenkin.

Tästä kiitollisena Robusta palkitsi minut upeilla kukilla, jotka eivät kyllä tuoksu lainkaan, mutta kukinta on pitkä. Ehkä kukkiakin upeammat ovat todella terveennäköiset ja kiiltävät lehdet. Luokitellaan tarhakurtturuusuihin, mutta jonkun tahon mielestä olisi tyypillinen puistoruusu.

Apteekkarinruusu eli Officinalis on myös ranskanruusuihin kuuluva. Kirjojen vakuuttelut upeasta kukinnasta olivat täyttä totta, tämä ruusu kyllä lunasti paikkansa tarhassa.

Tätä ruusua on viljelty aikoinaan lääketarkoituksiin. Siitä on valmistettu hilloja, ruusuvettä ja -öljyjä, joiden uskottiin auttavan moniin sairauksiin.

Ja kun kukka näyttää tältä ja tuoksu on huumaava, niin mitä muuta voi ruusulta toivoa. No jaa, koko kesän kestävä kukinta ois upea...

Ritausma on latvialainen tarhakurtturuusu ja kukkii siis pitkään. Tosin kuvassa se ei ehkä ole parhaimmillaan näin rankkasateen jälkeen, mutta kuuluu minun lemppareihin ehdottomasti.

Maiden's Blush on tämän kesän tulokas ja ollut haaveissa pitkään. Kuuluu neidonruusuihin ja tuoksu on uskomaton. Tässä ensimmäisen kukan aukeamista odotellaan.

Ja aukesihan se - ja täytti odotukset.

Aukaisi vielä toisenkin kukan. Kukinta ajoittuu heinäkuulle, eikä kestä kovin pitkään.

John Davis on uusi myös, enkä tiedä siitä oikeastaan mitään. Se on kanadalainen ruusu ja pitäisi kukkia pitkään. Hiukan mustalaikkutautia olin huomaavinani. Ensi kesänä olen ehkä viisaampi. Tämä ruusu hurmasi minut kuitenkin Billnäsin taimistolla ja huomasin sen matkaavan kanssani mökille. :D

Tässä on Swany, maanpeiteruusu. Poikkeaa siis linjasta aika paljon, mutta pitkä kukinta ja väri olivat ratkaisevia tällä kertaa.

Pitihän myös esi-isille viedä ruusu ja luultavasti lannoitekävystä johtuen näyttää pärjäävän hienosti. Kunhan selviäisi vielä talven yli.

Nyt on ruusutarhassa kaikki sinne tulevat ruusut, muutama pelastettu ja muut "harkiten" hankittuja. Parista ruususta meni nimilaput sekaisin, eivätkä ne ole vielä kukkineet. Ehkä niiden arvoitus ratkeaa ensi kesänä. Pari uutta, Sointu ja Lumo, eivät ole vielä myöskään kukkineet. Sointu on tosi tehnyt pari nuppua, eli jospa tänään mökillä sais jo kuvan siitäkin. Minulle on myös luvattu pieni ruususaareke ylös mökin pihaan. Siihen tulisi paikat vielä seitsemälle ruusulle. Lista on jo melkein tehty. Vielä kun keksisi, mistä niitä sais. Onpahan suunniteltavaa talvi-illoiksi. :D