lauantai 26. marraskuuta 2016

Syksyä ennen lunta ☔

Illat pimenee ja ilma on kirpeä, kylmäkin. Iltalenkillä maisema on niin erinäköinen kuin kesällä.
Vuodenajan muuttuessa myös tunnelma muuttuu.
Vaikka ympärillä näyttää olevan tasaisen pimeää, koostuu se pimeys erilaisista yksityiskohdista, jotka salama paljastaa. 
Omenatarhan pimeydessä omenat vielä sinnittelevät . 
Tänä syksynä lehdet ovat pysyneet mukavanpitkään puissa tuoden väriä marraskuuhun.
Tosin nämä nuorukaiset treenaavat kovasti päästäkseen lämpimään täältä kylmenevästä pohjoisesta.


torstai 3. marraskuuta 2016

Moottoritien rampin liepeillä 🌻

Lokakuun alussa sain viimeinkin aikaiseksi niin paljon, että lähdin äitini kanssa rampin viereiseen metsään etsimään mahdollisimman hyvää paikkaa kuvata edessä näkyvää kalliota pyörineen. 
Kuvassa oleva pyörä on saanut olla paikoillaan jo kauan ihastuttamassa ohiajavia autoilijoita ja heidän kyytiläisiään. Pikkulintujen kertoman mukaan teoksen nimi on "Taivaalliset tankojuopot" 
Tämä on ilmestynyt täydentämään teosta ja on edellistä pyörää uudempi. Pari päivää kuvaamiseni jälkeen paikallislehdessä oli näistä juttu, jossa kerrottiin että nämä tullaan poistamaan, koska ne on laitettu kallioon ilman maanomistajan lupaa ja koska ne vievät huomion pois liikenteestä ja ovat täten vaaraksi. Ja kuitenkin kaikenmoinen tienvarsimainonta kuitenkin sallitaan. Nyt pyörät on poistettu, mutta paikalle on ilmestynyt teoksen muistolaatat. :) Näin Lohjalla. 
Moottoritien rampin toisella puolella näyttää tältä, lokakuun alussa auringon paistaessa. 
Luonto rakentuu toinen toistaan kauniimmista yksityiskohdista, joita ei aina silmä kokonaisuudesta meinaa erottaa. 
Luonnon värivalinnat ovat aina yhteensopivia ja toimivia.
Ja joskus perille on niin pitkä matka, että on pakko levähtää välillä, jotta voi nauttia matkan teosta.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kukkukalliolla kuunvaihteessa ☼

Niin pientä ja herkkää... 
Auringon hehkua toistavat kukat ovat vastapainona kallion harmaudelle. 
Niin kylmä viima, mutta vielä aurinko lämmittää tätäkin pientä leppäkerttua. 
Hyvin puhaltaa Kukkukalliolle järveltä tuleva tuuli. 
Täällä syksy tervehtii kesää samoin kuin syyskuu tervehtii lokakuuta, aurinko tuulta ja hennot kukat vahvaa ja kovaa kalliota. 
Kannatti kiivetä ylös ja laskeutua alaskin vielä. Teen sen luultavasti vielä monta, monta kertaa.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Syksyä mökillä ja muualla 🌻

Korpikuusen kannon alla - on aina jotain kuvattavaa.
Niin pieniä ja niin pyöreitä ja niin täydellisiä. 
Oli pakko pysähtyä työmatkalla ikuistamaan tämä syksyinen heijastu Saukkolantiellä. 
Iltalenkillä Kirkniemessä. 
Tässä mökillä, Karjalohjalla, syksyisiä kukkijoita. 
Kuvakulma on vapaasti valittavissa. 
Myöhäisherännäinen High Voltage ruusu innostui kukkimaan vasta näin syyskuun loppupuolella. 
John Davis asustaa ruusutarhassa mökillä ja on kamppaillut jo monta vuotta. Nyt pienellä perusparannuksella on saanut elinvoimansa takaisin. 
Lac Majeau on aina ollut kiitollinen kukkija ja tekee nuppuja ihan talven tuloon asti, ei anna yhtään periksi kylmälle. 
Louise Bugnet Millin vanhassa ruusupenkissä jaksaa aina ilahduttaa. Kestävä ja väsymätön kukkija. 
Ja Louise Bugnetin nuppu, täydellinen. Taustalla on saunamökki Milli. 
Neilikkaruusu kukkii uskollisesti pakkasiin asti. 
Nukkeruusu ruusutarhassa ilahduttaa kiulukoin, kestävä ja luotettava. 
John Davisin kukka. 
Theresan ruusu, kirvojen keväällä syömä, epäedullisessa paikassa kasvava, vähässä valossa oleva ja mitä se tekee? Kukkii upeasti varhaisesta keväästä pakkasiin asti upein kukin levittäen ympäristöön huumaavaa ruusun tuoksua, kasvattaen väsymättä usean metrin versot. 

torstai 20. lokakuuta 2016

Illan rauhaan hiljaiseen... 🌈

Vieremän rannassa hetki rauhaa ja hiljaisuutta, jonka vain ajoittain katkaisi sorsien jutustelu.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Helsingin humussa

Majapaikkamme Helsingissä. Mielenkiintoista, kuinka huomaamaton ja pieni ihminen on Lapin tuntureilla ja vähintäänkin yhtä huomaamaton Helsingin humussa. Hiukan erilailla tosin. 
Helsingin nähtävyyksiä. :) 
Kaakaolla ja kahvilla pienen välipalan kera. Sitten liikkeelle katsomaan, millaisena pääkaupunkimme näyttäytyy minulle.
Ruokailemassa. Nams. 
Mielenkiintoinen reissu, joka antoi myös paljon ajattelemisen aihetta. Kuljettaako ihmistä kohtalo, sattuma vai valinnat?