Luultavasti kesän viimeinen perhonen lämmittelemässä auringossa syyskuun lopulla. Ihanaa, että se valitsi meidän pihan. :D
Ja mökillä taas... Lampi kauniina lokakuun alun päivänä.
Myös Oskari ymmärsi nauttia kauniista syyspäivästä.
Ja lampi ja Oskari samassa kuvassa. Jostain syystä mulle tulee kuvasta mieleen pohjoinen vaikka kohtalaisen etelässä ollaankin.
Vielä jaksaa verenpisarakin kukkia, mutta kyllä tää on jo varmaan viimeinen kuva siitä. Tuskinpa se enää pakkasessa kukkii. Eipä ollut kevään vaivannäkö turhaa.
"Viimeinen ruusu luo hehkuaan, puistoissa patsaat on paikallaan, lehmuksen varjoon viel istahdan, haaveisiin mieluisiin jään..." Joku vanha kouluaikainen laulu tuli mieleen. Patsaista ja lehmuksista ei tietoakaan, mutta tässä kukkii ruusutarhani viimeinen ruusu, Swany.
Ilta-auringon säteitä kuvaan ikuistettuna vanhan navetan takana (kyseessä äitini kotipaikka).
Meidän perheen miehet nauttimassa samaisesta ilta-auringosta ala-mökkitiellä ja Oskari saattoi jättää myös muutaman sähköpostiviestin Almalle.
Ja hiukan epätarkka kuva tytöistä, Kiasta ja Neasta. Liekö tytöt niin eteerisiä, kuin metsän keijuja - vai oisko kuvaaja vähän hätäillyt.
Ja vielä lampi aamuauringossa. Kyllä syksy on kaunista aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti