Näin auvoisissa tunnelmissa lähdimme lauantaiaamuna Amorellalla kohti Ahvenanmaata ja Maarianhaminaa.
Istuimme aamupalalla ja nautimme tyynestä merestä ja auringon noususta.
Aurinko nousi horisontin yläpuolelle ja matka jatkui tunnelman ollessa loistava.
Tässä katselimme saarta ja mietimme, millaista olisi asua tai mökkeillä siellä. Mieheni äiti tuumasi, että hän varmaan viihtyisi siellä. Saman tien laivalta hävisi sähköt, jonka jälkeen laivan hiljainen vauhti tyssäsi kovan ryskeen ja ryminän kera. Katselimme toisiamme silmät pyöreinä ja totesimme olevamme karilla. Jotkut lähtivät vauhdilla pois ja niin mekin aioimme, mutta totesimme olevamme tiukasti ja turvallisesti kiinni pohjassa tai ainakin karilla ja jatkoimme jäätelöiden (oli myös strösseleitä) syöntiä.
Kohtalaisen pitkän ajan kuluttua kuulutus kertoi sähkökatkosta ja että olimme ankkurissa, mainittiin myös pohjakosketuksesta. Tässä kohdassa ilta-sanomien nettisivuilla jo kerrottiin keulassa olevasta vuodosta. Laivan tiedottaja taas samoilla sekunneilla kertoi, että mikäänlaista vuotoa ei ole ja hän vielä toisti tämän tiedon.
No kuvassa olevasta raosta taisimme yrittää, kun matka tyssäsi.
Kuva on epäselvä, kun on ikkunan läpi otettu. Tässä kuitenkin on tulossa merivartiosto paikalle.
Ja tuo pieni pilkku taivaalla on helikopteri. Paikan päällä se näytti hienommalta ja ääni lisäsi vaikuttavuutta. Tämän kuvan sain otettua kannelta, kun ensin väistelin ihmisiä, jotka jo olivat siellä pelastusliiveissä.
Ja merivartioston vene.
Tällaisiakin siellä pyöri. Kädet alkoivat olla jo tosi kohmeessa, vaikka olin vain muutaman minuutin kannella. Joten oli se hyvä, ettei joutunut uimaan lähteä, vaikka saaria kohtalaisen lähellä olikin.
Tässä taas pari piirittäjää ja samanaikaisesti lentokone oli yläpuolellamme ja kaartoi siellä pari helikopteriakin.
Toki tässä kohdassa henkilökunta olisi voinut matkustajien viihtyvyyttä lisätäkseen näyttää meille vaikka elokuvan "Kaappaus merellä". Siihen olisi ollut helppo eläytyä.
Varsinkin, kun koko ajan kuulutettiin lisää ainakin päivystäviä siivoojia hyttiosastolle. Eikös siinä leffassakin ihmisiä hävinnyt?
Hypotermian uhatessa sieppasin vielä viimeisen kuvan ennen pakenemistani sisätiloihin.
Ikävä, että sisätilat heijastuvat ikkunasta, kun yritin kuvata meitä Maarianhaminaan saattanutta helikopteria. Kai se valoheitinten avulla tarkasti, ettei mitään Greenpeacin takkutukkia roiku köysissä laivan kyljissä.
Tässä kapteeni pitää tiedotustilaisuutta, kun olemme jo lähes Maarianhaminassa. Mielenkiintoista oli se, että kaikki lähes kaksi tuhatta matkustajaa tiesivät jo heti karille ajon tapahduttua, mihin satamaan olemme menossa. Tosin kaikki olivat menossa eri suuntaan. Minullekin ehdotettiin oikein vedonlyöntiä aiheesta, mutta en olisi voinut viedä vanhan herran rahoja. Olisin nimittäin voittanut.
Sunnuntai iltapäivällä odotimme pääsyä Grace:lle, kun paikalle saapui kuljetus, joka toi Amorellalla uuden ankkurin. Olimme tainneet hävittää edellisen yön villeinä tunteina, tai sitten joku oli ottanut sen matkamuistoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti