Oskarin kanssa mentiinkin aamulenkille metsään Ja voi, mitä kaikkea me nähtiin, rapsakoita lehtiä ja hiutaleita.
Ja lukemattomia lintupönttöjä. Lähellä olevan talon isäntä on selvästi askarrellut niitä vaimon toivomuksesta.
Ja paljon oli puita kaatunut, joten jouduttiin hiukan etsimään vaihtoehtoisia reittejä polun sijaan.
Latvat oli hupsahtanut maahan käpylasteineen.
Kaikki eivät olleet kaatuneet sovinnolla, eivätkä siististi.
Paljon oli pitkiä puita yhdensuuntaisina hiirien valtateinä.
Sammaleet olivat hauskan näköisiä vaaleanvihreitä piippoja kurkkimassa hennon lumipeitteen alta.
Olen aina miettinyt, mistä pakkanen tulee. Nyt tiedän. Se kasvaa puussa.
Sinivuokon lehdet kantavat oman osansa hiutaleista.
Oskari huilaa, toisin sanoen on äärettömän kyllästynyt mun pysähdyksiin, joten selvästi päätti aloittaa saman leikin.
Katsaus, näkyykö vielä kuvattavia kohteita.
Pakollinen talventörröttäjä on tässä.
Ja tämä sinnikäs pieni männyn alku (joka yritti sitkeästi näyttää kortelta) päätti lenkimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti