Vierailija kallion sammalikossa herätti Oskarin mielenkiinnon ja myös siis minun.
Poseerauskuva saatiin. Yhteistyö oli saumatonta.
Konnan mielestä kuva piti ottaa myös toiselta puolelta.
Oskarille oli pakko muistuttaa, kuinka kävi viimeksi, kun se popsaisi konnan. Se tuli yölliseen aikaan oma-aloitteisesti myös toiseen suuntaan - päätyi sänkyyn mun jalkopäähän puoliksi pureskeltuna ja sen jälkeen ei nukkunut kukaan, eikä kellään ollut kivaa.
Joten konna jäi yksin pimeyteen meidän poistuessa sisätiloihin.
Yksi korento oli varmuuden vuoksi tullut sateensuojaan - sadetta ei sitten tullutkaan.
Aamuaurinko heti viiden jälkeen mökiltä tullessa kuvattuna - joo, joo ja vauhdissa tietenkin. Siksi niin epätarkka kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti