Mökkitienoo oli hiljainen ja eli omaa aikaansa.
Hetken katseltuani näin kuitenkin ruokaa etsiviä tinttejä joka puolella.
Rapinaa ja siipien suhinaa kuului siellä täällä.
Kaikilla tuntui olevan kiire, tai ehkä säikkyivät mun ilmestymistä.
Kurre kävi tutkailemassa, voisiko lintulaudalla vierailla.
Tällä kertaa se ei onnistunut.
Tämä siivekäs oli kovin varovainen.
Uudet ruokintapaikat aiheuttavat pään vaivaa tasaisin väliajoin.
Karvoja tai höyheniä, sopu säilyy, kun on tilaa temmeltää.
Sopuisastihan tämä näillä sujuu.
Toiset vaan ovat nälkäisempiä kuin toiset.
Kaikille riittää kokoon ja väriin katsomatta.
Talitintti ei tosin mielellään jaa siemeniään muiden kanssa.
Tämä sinitiainen muisti hyvin sopimuksen; poseerausta vastaan saa ruokaa.
Sanan mukaisesti, kieli pitkänä.
Ruhtinaallinen ruokarauha.
Kunnes saapui paikalle tämä kaveri, joka myöskään ei selviydy uudesta ruokinta-automaatista.
Tämä kaveri ei hakenut siemeniä lintulaudalta vaan tyytyi pellon antimiin.
Jäätynyt pisara kerää auringonsäteitä.
Satumetsäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti