sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Kevättä ilmassa 😁

 

Hiljainen tarkkailija. 
Auringon iloa ja valoa. 
Kauniin lumikerroksen alla vaanii varomatonta liukas yllätys. 
Lehdettömän koivikon hiljainen kauneus. 
Anna kuvan kertoa... 
Illan rauhaa Somerolla. 
Kevään dramatiikkaa. 
Valon ja varjon leikkiä. 
Uusi tarina jokaisella silmäyksellä. 
Kevään merkkejä. 
Katse kohti kevättä ja huomista. 
Rauhaa ja hiljaisuutta tuoksulla. 
Kun tunnin aikana joutuu kolmannen lumimyräkän yllättämäksi saaden niiden väleissä nauttia auringon☀ lämmöstä - silloin tietää, että on kevät 😁
Keskitytkö valoon vai varjoon, tulevaan vai menneeseen, nauttimaan vai murehtimaan... 

perjantai 4. helmikuuta 2022

Harmaan sävyjä ✨

Tänään luonto pukeutui harmaaseen, sen eri sävyihin. Se ei heijastele tunnetiloja, vaan ennemminkin luo rauhaa ja harmoniaa. 

Hiljaisuuden keskellä kulkiessani löydän pienen kodan. 
Ovi ei ole lukittu. Kaikki ovat tervetulleita. 
Ulkonäkö hämää ja sisällä on tilaa monelle. 
Puissa on suuri lumitaakka, Valtteri-myrskyn peruja. 
Satunnaiset puuskat helpottivat puiden taakka, mikä oli huomaavaista ottaen huomioon illaksi luvatun pyryn. 
Kuva, joka näyttää kaiken kertomatta mitään - vai kertooko se kaiken näyttämättä mitään 🤔

maanantai 31. tammikuuta 2022

Myrskyn jälkeen ☀ 😊

 

Myrskyn jälkeen maailma pysähtyy yksin ollessa. 
Näissä varusteissa kuljeskelin saadessani lumikuorrutuksen. 
Valkoisen maiseman eri sävyjä, dramaattisia värejä. 
Täyden hiljaisuuden rikkoo vain palokärjen uuttera naputus. 
Pähkinäniemen maisemassa aurinko kulkee alhaalla. 
Kattona kaunis luminen taideteos, myrskyn luoma. 
Luonto vetäytyi omaan rauhaan sulkien tien kulkijoilta. 
Hennot oksat käpyineen suuren lumikuorman alla suojassa. 
Niin kipeän kaunis maailma, valoa ja varjoa, lämpöä ja kylmyyttä, vihaa ja rakkautta, hyvyyttä ja pahuutta, välittämistä ja välinpitämättömyyttä,.. 
Miten valitset? 
Minun valintani on nauttia jokaisesta uudesta aamusta, jokaisesta kohtaamisesta, jokaisesta hengenvedosta, jokaisesta hetkestä... 💖🙏

 

lauantai 18. joulukuuta 2021

Poikkeama -oivallus 🔆

 

Meillä jokaisella on erilainen tapa ladata voimaa arkeen. Ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä, yhtä oikeita. 

Silloin tällöin tulee elämässä hetki, jolloin arjen murheet jäisine auton laseineen ja sateisin päivineen tuntuvat mitättömiltä, jopa toivotuilta. Itselläni oli kuluneella viikolla tilanne, joka sai toivomaan, että ainoat huoleni olisivat työasiat, kiire ja sää. Hetken ajattelin elämän rajallisuutta, pysyvää sairautta ja selviytymistä. Monille nämä ovat arkipäivää. Elämä ei ole reilua. Tällä kertaa olin onnekas ja saan taas jatkaa valittamista pikku asioista. Tai sitten voin nauttia sitä, mitä minulla tällä hetkellä on. Samalla voin tehdä parhaani auttaakseni heitä, jotka eivät ole yhtä onnekkaita. 
Elämä on niin arvokas ja haavoittuva. Kaunis ja herkkä. Jokaisen päivän täyttää suuri kiitollisuus. 💖🙏

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Peuraperheen rantariehaa 😍

 

Peura emo on käynyt aiemminkin nauttimassa lumpeista, omalla tavallaan. 

Ja ollut yksin käydessään. 
Yllätys oli suuri, kun kolme pienokaista ilmestyi myös metsän kätköistä näkyviin. 
Tunnelma oli rento ja luottavainen. 
Luonne-erot olivat hyvin nähtävissä. Ainakin yksi pienokainen oli varustettu ylimääräisellä ja räjähtävällä energialla 😄
Tunsi olevani etuoikeutettu saadessani seurata näitä pikkuisia. 
Hypittiin toisten yli, törmäiltiin, välillä pulahdettiin ihan sukelluksiin ja välillä kirmattiin ympäri lampea pienten sorkkien tuskin osuessa maahan. 


Hauskaa kesti noin puoli tuntia ennen kuin pienokaiset lähtivät vaeltamaan kohti metsää. 
Emo piti minua silmällä varmuuden vuoksi. 
On hienoa saada nauttia upeasta luonnostamme ja olla osa sitä. 🙏💕


perjantai 2. huhtikuuta 2021

Luonnon merkkejä 🙏

 


Lähdin metsään kuuntelemaan, katselemaan ja tuntemaan. Jäin ihmettelemään ja hypistelemään peuran karvatupsua.
Jatkoin matkaa ja ohitin jonkun kotikolon. 
Tulin kannolle, jossa oli kompassi. Itään näyttävä sakara oli lyhyt. 

Jatkoin kulkua. Kuulin kurkiparven lähestyvän. Jäivät pyörimään ylle. Oli niin paljon puita, etten päässyt näkemään, en kuvaamaan. Yritin nopeasti päättää, mihin sännätä, jotta pääsen avoimelle paikalle. Kurkien ohjaaman loikin yli sammaleisten kivien tasaainoillen kalliolla, ajatus pyöri päässäni, että tämä ei pääty hyvin. Katse taivaalle kamera hyppysissä onnistuin saamaan kuvan. 
Kurjet ohjasivat minut paikalle ja sen tehtyään jatkoivat matkaa. Kamera taskuun. Laskin katseeni ja siinä se oli 🤩🤩🤩
Sarvi - luultavasti hirven sarvi. En voinut uskoa silmiäni. Huikea tunne. Katselin ympärilleni ja jo aiemmin kuvaamani kompassikanto oli toisella puolellani osoittaen lyhyellä sakarallaan löytämääni sarvea. 
Johtopäätökseni on, että kyllä luonto ohjaa ja neuvoo, kun vaan herkällä vaistolla antaa mahdollisuuden kuunnellen, tuntien, antaen tilaa ihmeille.
Sydämellinen luonto ♥.