Patvinsuolla 🪻

 

Tällä varustuksella mentiin. Tässä eväshetki reitin jälkeen.

Aurinko paistoi, suon tuoksu täytti kaikki aistit. Vähän jännän äärellä. Suo oli kuitenkin kohtalaisen kostea.

Syksyllä, pimeän kynnyksellä, on hyvä luoda katse suoraan tulevaisuuteen.

Vähän jo ruskan merkkejä.

Isoja keloja, jotka jakoivat viisauttaan, sitä arvostaville.

Ja sit mennään kieli keskellä suuta, vaara vaanii pitkospuiden alla. 😁

Jo kuihtuvia möntykukkia.

Yksinkertaista, upeaa, rauhoittavaa.

Ystäviä reitiltä nauttimassa syysauringosta.

Kauneutta ja luonnon ihmeitä joka puolella.

Visa koivun pientä kauneutta.

Täydellisiä pieniä yksilöitä.

Pieniä ihmeitä omalla paikallaan yhtäläisellä oikeudella olemassa oloon.

Voiko olla mitään kauniimpaa...

Pikku ystäviä lisää.

Paluumatkalla lähipellon kurkiperhe oli vielä toivottamassa meidät tervetulleeksi

Vuoroin vauhdissa toisen syödessä.

Joskus sydän ja sielu tuntee vain ääretöntä kiitollisuutta ja rakkautta ...

Ruunaankoskilla 4.9. 🥳

Päivän kohde Ruunaankosket.

Äitini ja veljeni kanssa reissussa.

Upea silta ylitettiin kahdesti.

Tuuli ja kosken kuohut pyyhkäisi arjen taustalle.

Keskellä luontoa on helppo elää hetkessä.

Kosken pauhu oli korvia huumaava.

Kallion koristeet.

Niin tyyntä, hetki pysähtyi.

Näkymä meidän tauko paikalta.

Pieniä suotaipaleita, jotka on aina mun mieleen.

Syksyn värejä.

Linnutkin ovat huomanneet syksyn läsnäolon.

Ja niin jätämme tämän paikan ja tapahtumat taaksemme, tallennamme muistoihin ja suunnittelemme seuraavaa kohdetta, joka lienee Joensuu.

 

Juhan kanssa Kiehisen kierroksella ja Pirunkirkolla 3.9.

 

Aamulla lähdettiin liikkeelle myös me pilvien peittäessä kevyesti auringon.

Upeita kurkia aamupalalla.

Pirunkirkon tasanteella.

Näkymät oli upeat, muuta maltilla piti liikkua.

Pirunkirkon sisäänkäynti oli ehditty jo sulkea hämähäkin toimesta.

Sisään kuitenkin mentiin ja tältä näytti kulkuaukko sisältä päin. Ihan kyykky asennossa piti sisään mennä ja täys pimeys iski vastaan.

Onneksi seuraavan kulman takana häämötti päivänvaloa.

Ja seuraavan kulman jälkeen piti vetää Peppe ja vatsa sisään, jos mieli jatkaa matkaa.

Tie perille oli pitkä ja kivinen.

Sieltä kuitenkin selvittiin Kiehisen kierrokselle nauttimaan luonnon kauneudesta ja kiireettömästä kulkemisesta.

Mäkien ja rinteiden kanssa vuorottelu hiljaiset ja syrjäiset suolammet.

Sumuista taivaanrantaa.

Pieniä yksityiskohtia pisaroilla kuorrutettuna.

Pieniä solisevia puroja.

Maasta kasvavia auringon säteitä.

Suden marjoja piilossa.

Erilaisia sieniä.

Ja pieniä kulkijoita.

Ihmetyksen aiheita.

Yksityiskohtia, jotka usein jäävät huomaamatta.

Päivä oli pitkä, antoisa ja poikkeuksellinen. Ja niin saavuttiin veljen kanssa mökille äidin lihakeiton ääreen valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.