Aina puhutaan koiran ilmasta, mutta kovin oli autiot iltalenkkireitit tänään.
Ajoittain vihmoi kivasti.
Maisema oli kuitenkin autio ja tuli tunne, että Oskari ja minä olimme ainoat kulkijat keltaisessa valossa.
Kaunista oli.
Lumi putoili isoina paakkuina oksilta tuulen osuessa.
Ja taivaalta tuli pienempiä hippusia lunta.
Innokas lenkkikaveri, ei siis oikeasti, vaan pötkölle löytyy sopiva piilo todella nopeasti ja keltaisella kirjoitetut viestit toisille haukuille tehdään myös täsmätyönä ja lähelle kotia, jos vaikka sen jälkeen pääsis lämpimään.
Katuvalo on saanut itselleen hunnun.
Ja niinpä luulen, että huomenna liikunta tapahtuu sisätiloissa tähän tapaan ja vain pikaiset pakolliset lenkit Oskarin kanssa. :)