sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Oskarinpäivän otoksia 😊

Oskarinpäivä oli harmaa ja sateinen. 
Porlassakin oli harmaata ja märkää, mutta aina sieltä löytyy niitä kirkkaitakin helmiä. 
Ja jotenkin harmaa korostaa kauneutta.  
Tätä sorsien kaveria en tunnistanut.
Vieremän ranta oli hiljainen ja harmaa. 
Vain muutama sorsa huhuili taustalla. 
Hohtava harmaus... 
...ja tyyni hiljaisuus.

Vuoden viimeinen käynti mökillä 😊


Pienen pakkasen jälkeen aurinko muuttaa pienet timantit pisaroiksi.
Aurinko helli pieniä tinttejä. 
Auringonkukan siemenet maistuivat kaikille. 
Ruuhka sai toiset maistelemaan talipallojakin. Tätä tinttiä tekisi ihan mieli silittää. 
Joskus tunnen olevani valvonnan kohteena. 
Sopuisasti mahtuvat eri lajit samalle automaatille. 
Niin kauniita ovat nämä pienet ystäväiset metsässä. 
Isommatkin ystäväiset uskaltautuvat lounaalle. 
Tosin pieni harmistuminen on nähtävissä käpytikan katseessa, kun hömötiainen uskaltautuu samaan pöytään. 
Ja tulee siihen vielä sinitiainenkin kaveriksi. 
Nämä timantit jätetään vuoteen 2017 suurella kiitollisuudella ja katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.  

Pyhäpäivä Pähkiksessä❄

Jää on ottanut vangikseen useita puita myös Pähkinäniemessä.
Ohut jää peittää järven ja on tyynnyttänyt aallot muodostaen erilaisia asetelmia rannoille.
Pakastanut kesän odottamaan uutta kevättä ja lämpöä.
Koko ranta on täynnä erilaisia jääveistoksia...
jotka kirvoittavat mielikuvituksen uuteen liitoon.
Maisemat ovat kuin tämä pyhäpäivä, viileä, rauhallinen, tuntuu kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt.
Taidetta on yllättävissäkin paikoissa, kun vaan muistaa katsoa ja nähdä.
Kuin kukka.
Hetken pysähdys hiljaisuuteen.