tiistai 30. elokuuta 2016

Myrskyn jälkeen on poutasää 🌞

Sunnuntaina myrskyn jälkeen taivas oli kirkas, aurinko paistoi ja useat omenat olivat onnistuneet pysymään puussa.
Jotkut omenat olivat reunustamassa tien syrjää ja kyllä siinä pörräsi ampiaisia ja kärpäsiä ja tuoksu oli huumaava.
Tästä omenasta löysi useampikin itselleen makupalaa.
Omenaherkun jälkeen pieni lepo/lämmittelyhetki lehdellä.
Ja sitten ohjaksiin, Oskaria taluttamaan.
Kyllä oli Oskari ihmeissään moisesta. No jatkettiin matkaa kolmeen pekkaan.
Ja kyllä muutkin siivekkäät näyttivät vielä pihtaroivan kesän riemuissa.
Ja oli sitä kesän hehkua nähtävissä pitkin matkaa. Kivaa, että jotkut jaksavat kukkia näin vielä syksyn kynnykselläkin.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Aaltoja ja aurinkoa, tuulta ja tuiverrusta 🌈

Eilen oli huikea ilma. Aurinkoa, lämmintä, kova tuuli - aivan upeeta. Vieremän rannassa tuuli teki kaikkensa kiskoakseen osmankäämit juurineen irti siinä onnistumatta.
Tätäkin pikkukaveria vähän jännitti.
Vanha vene oli köytetty siten, ettei tarvinnut tuuliajolla pyöriä kuten uudet ja hienot veneet.
Päivästä toiseen jaksan hämmästellä näitä korunkauniita kukkia.
Ja nautin myös tästä luonnon väritarjonnasta
Rauli-myrsky pöllytti paljon tällaisia raakileita kesken kasvun maahan.
Sorsien kampaukset tuuli muokkasi uuteen kuosiin.
Lumpeet hakivat huomiota tuulen ansiosta erilailla kuin ennen.
Toiset selvisivät tuulesta vahingotta mukaillen ja sopeutuen olosuhteisiin.
Ei voi kun nauttia Suomen vaihtuvista vuodenajoista. Kuinka onnekkaita olemmekaan. :)
Puhuri oli kova, mutta Pähkinäniemen rantaan se ei isoja aaltoja päässyt synnyttämään.
                                              Niin täydellinen päivä pienelle ihmiselle.

torstai 25. elokuuta 2016

Jäähyväisiä 🐞

Jotkut kasvit tekevät nuppuja ja availevat niitä näin syksyn kynnyksellä.
Toiset kintaalla viittaavat kalenterille ja vuodenajoille ja tekevät nuppuja koska tykkäävät. Tämäkin alppiruusu kyllä kukki keväällä, mutta aika vaatimattomasti.
Peace-ruusu kukki upeasti, mutta nyt se haluaa lisää. Jää nähtäväksi saavatko nämä koskaan loistaa.
Onneksi toiset pysyvät roudussa ja tarjoavat hedelmiään silloin kun kuuluukin.
En syö luumuja, enkä varsinkaan tällaisia toisten pihalta aidan yli kurkottavia hedelmiä, mutta väriä ihailen ja joskus kuvaankin.
Ruusu Gelbe Fru Hastrup on innostunut kukkimaan pitkään kiitollisena kevään lannoituksesta.
MariaTheresia haluaa ilahdutta naapuria yli rajojen. Ihailtavaa toimintaa. :)
Tälle seitsenpirkolle heitin hyvästit, en usko näkeväni sitä enää ennen ensi kesää.Se ei odottanut syksyä.
Kiitollisena näistä lämpimistä päivistä tämä perhonen ei murehtinut huomisesta vielä.
Ei kovin pidetty kaveri, muta korvaukseksi tästä on luontoäiti antanut sille korukuvion kannettavaksi ja kaunistukseksi.
Iltalenkin rehellisyyttä - syksy on täällä ja katuvalot valaisevat taas kulkuamme.
Onneksi kesäkukat jaksavat vielä hetken ilahduttaa meitä, mikäli tarjoamme niille suojaa ukkoskuuroilta ja sateilta.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Varjoa ja valoa ⛅



Aurinko lämmittää vielä syksyyn valmistautuvaa metsää.
Ja tuo häikäisevä, hehkuva valopallo jaksaa kiehtoa minua loputtomiin kauniine säteineen. Ehkä siksi, että se on kaiken elämän ehto.
Pimenevän kuusimetsän portti huomiseen päivään.
Onko aidan tuolla puolen valoisampaa...
Kärpässientä kuvasin, mutta mustikat tulivat vahingossa ja ihastuin tämän kuvan väreihin.
Aurinko nousee samaan aikaan kanssani, eikä ole vielä muita liikkeellä.
Aamu-usvaa ja arkiaamun hiljaisuutta.

maanantai 15. elokuuta 2016

Luopumisen tuskaa ☔

Kesä on täynnä valoa, iloa, lämpöä ja naurua. Hetki, jolloin tajuaa sen olevan jo melkein ohi, on pysäyttävä. Joka päivä joudumme luopumaan jostain, vaikka seuraava hetki tuokin eteemme jotain uutta, saa silti tuntea haikeutta ja ikävää menettämästään. Onneksi nämä ovat ohikiitäviä hetkiä, jonka jälkeen osaa taas nauttia täysin siemauksin uudesta aamusta. Täällä mökillä huomaa, miten syksy lähestyy ja kesä jää taakse. Ja samalla syttyi oivallus siitä, miten aika rientää ja lapset ovat aikaa sitten jättäneet lapsuuden taakseen ja elävät nyt eteenpäin omien arvojensa mukaisesti.

Näitä on saanut ihailla jo kaksi viikkoa, mutta kohta niistäkin on luovuttava.
 Pink Robusta tosin näyttää kuin aikoisi kukkia pakkasiin asti.
Tavallinenkin Robusta hehkuu myös ihan kuin ei olisi syksystä kuullutkaan.
Uusi pieni ruusu vielä nauttii viipyilevästä lämmöstä tietäen, että talveksi on päästävä lämpimään, jos haluaa selvitä ensi kesään.
 Hetken haikeus ja surumielisyys väistyy. Minun kohdalle harvoin matalapaine jää pitkäksi aikaa ja onhan siinäkin jotain kaunista. Syksyä kaunistaa Lovely Pink pensashanhikki.
Ja sen vierellä seuraa pitää Mango Tango.
 Ja tässä Äidin kesäkukka antaa kaikkensa tänä kesänä.
Louise Bugnet tekee vielä uusia nuppuja ja näin kiittää kesän lannoituksesta ja huolenpidosta.
Ja Millin pihalla viihtyvät myös pienet puut ja pensaat.
Vielä on sisiliskokin lämmittelemässä.
Lumpeet yrittävät myös herättää huomiota, tällä kertaa näin
Ja vielä tähän loppuun myös syystaivasta Virkkalasta.