maanantai 28. toukokuuta 2012

Uusia ideoita ♫

Näin siinä sitten kävi. Kun ei tarvitse enää netistä lukea lääkehoitoa, alkaa sieltä löytyä kaikkea muuta kivaa. Ja vaikka kuinka yritän hillitä, uusia ideoita vaan pulppuaa. Nyt haluan oman maitolaiturin, vaikka tällaisen.
Ja tietysti sen ympärille suunnittelisin pienen ruusutarhan isovanhempieni kunniaksi/muistoksi. Tästä aloittaisin, tämä on Magnifica. Luulen, että ehdin suunnitella tätä juttua kauan, eli ei taida ihan heti toteutua. Suunnittelu tosin on ainakin puolet hauskuudesta. No joo, ehkä on parempi poistua koneelta ja lähteä mökille, muuten tämä taas karkaa lapasesta. :D

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Vapaa viikonloppu ♣

Meidän suuren suuri omenapuu on päättänyt kukkia. Kovin montaa kukkaa ei pieneen puuhun mahtunut. Toivottavasti olivat kuitenkin sen verran houkuttelevia, että ois vähän pörriäisiäkin käynyt.
-Samoja kukkia, mutta kun ovat niin kivan näköisiä, en osannut päättää kumman laitan tänne näytille. Laitoinpa sitten molemmat. Nyt vaan odotellaan, jos tänä vuonna saataisiin omenoita. No, ehkä ei vielä. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.
-Mökillä pelargoniakin kukkii, vielä. Voi kun osaisin tätä hoitaa kunniakkaasti syksyyn saakka. No, ainakin on nyt kuva, jos kukalle käy huonosti hellässä hoidossani.
-Oltiin vähän ajelullakin kaksipyöräisellä. Ilma oli upea, kuten kahvipaikkakin. Voisilmäpullat olivat suussa sulavia. Menomatka meni mukavasti sopusoinnussa, mutta paluumatka tultiin isompaa tietä ja meillä oli pienen pieniä näkemyseroja vallitsevasta nopeusrajoituksesta. Ja nyt tiedän, miksi meillä ei ole kypäräpuhelimia, eikä varmasti tulekaan. :D
-Ja loppuun laitetaan kuva virkeästä vahtikoirasta. Oskari on skarppina tapansa mukaan. Odottelee tietysti Jasua peittelemään. Ja seuraavat kuvat viikon päästä tuoreesta ylioppilaasta. :D

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kukkia ja tuoksuja ☼

-Eilen oli upea ilma vapaapäivälle. Toissa päivänäkin oli upeaa, mutta työpäivä. Illalla onneksi ehti liikkeelle kameran kanssa. Ja huomenna tulee multakuorma, joten tämäkin ruusu pääsee tästä sillalta omalle kasvupaikalleen hyvään ja runsaaseen multaan. Ja sitten odotellaan keltaista kukintaa.
-Ja ikuistinpa tämänkin lehden alta kurkkijan. Muutama päivä vielä niin nämä vuorenkilvetkin jo pääsevät lehtien alta nauttimaan auringosta.
-Lähdin mökkimäkeä alaspäin Oskarin ja kameran kanssa. Oskarin täytyy aina kulkea muutama askel edellä, mutta kiltisti se odotteli minua. Jasu jäi lämmittämään saunaa. Vielä ilta-aurinko värittää puiden latvoja.
-Tämä lupaa hyvää, kunhan vielä olisi ahkeria herhiläisiä. Mustikan kukka on tosi kaunis ja mustikan marja maukas. Onpa hyvä, että niitä tässä rinteessä riittää.
-Tässä istutetussa pikku kuusikossa riittää myös näitä villejä veljiä. Kauniit kasvatukset molemmissa. Näin pieninä ne ovat vielä söpösiä.
-Pitihän latoakin taas kuvata. Silmä korjaa niin paljon, ja kamera on kirpaisevan rehellinen, ei anna mitään anteeksi. Olin ihan järkyttynyt, kuinka vanha ja kulunut lato jo on, vasta kuvasta huomasin. Mietintämyssy muhii jo päässä. :D
-Alhaalta puron varresta piti ottaa muutama tuomen oksa mukaan. Tuoksu oli huumaava, en ikinä kyllästy siihen. Tuomi on niin kevättä että. Mahdollisten tulevien ötököiden vuoksi tuomet saivat jäädä terassille.
-Löysin toki sisällekin sulotuoksuja, kieloja. Ei montaa avonaista vielä löytynyt, mutta joka päivä niitä aukeaa lisää. -Ja nyt nukkumatti jo kolkuttelee olkapäälle, joten nyt untenmaille.

torstai 17. toukokuuta 2012

Helajuhlat ☼

Helajuhlat (jo 36. kerta) alkoivat puheella. Kuva on hiukan epäselvä, mutta haluan huomauttaa, että kuvaaja oli täysin selvä vielä tässä vaiheessa. Juu, näin muistan. Taivaalta taisi jo tässä vaiheessa tulla muutama varoittava pisara. Pilvi pirulainen oli jonkun tunnin etuajassa.
Perinteisiin kuuluva näytelmä kertoi pohjoisnavan elämästä ja ihmisistä. Vasemmalla kuvassa näkyy navan merkiksi laitettu keppi, juurella asiaankuuluvasti napanöyhtää.
Tässä kuvaan on ehtinyt jo iglun emäntäkin kuria pitämään. Mattopiiska on todella monikäyttöinen ja tarpeellinen tavara joka huushollissa, iglussakin. Hylkeenpyytäjä oli komennettu hommiin, mutta hylkeet eivät halunneet tulla vaikka kuinka kauniisti olisi pyytänyt.
Tässä osa yleisöstä, eli juhlijoista. Hiukan vettä ripsi, mutta en nähnyt, että kukaan olisi sulanut. Emme siis ole sokerista, vaikka makeita olemmekin.
Kokkoa ollaan sytyttämässä, sytyttäjät ovat kokon takana piilossa. Meillä tässä vaiheessa oli jo grillimakkaroiden vahtiminen menossa ja heti perään niiden mutustaminen. Hyvältä maistui, ja kuumia olivat. Tottkai söin myös kuoret, eihän Oskari ollut mukana.
Ilta hämärtyy ja kokko roihahtaa. Kipunat hiukan valaisevat tummenevaa taivasta. Voi tätä Suomen suvea. Se on juuri tätä, hyvää oloa, hiljaisuutta ja vesisadetta.
Nyt jo lämpökin yhytti meidät, ja pimeä laskeutui. Oli kyllä upea reissu taas sateesta huolimatta. Muutamien ihmiset uutteruuden ansiosta saimme taas nauttia jo perinteeksi muodostuneista helajuhlista. Upeaa.
Jo kotiin lähdössä. Rentukat oli vielä kuvattava. Kiitos järjestäjille, ensi vuonna nähdään taas. :D

Pihahommia☻

Takapihan karkulaisten kuvia helatorstain aattona. Luulen näiden olevan vanhan mamman perintöä, jotka nyt vaan halusivat jäädä tänne meidän kanssamme.
Tässä toinen malli, jota pihallamme esiintyy. Ihania pikku yllätyksiä. Pitihän ne ikuistaa näin, kun trimmerin/ruohonleikkurin uhka häilyy yllämme ja on todellinen.
Näitä haluan ehdottomasti lisää, ainakin jos kirvat taas saapuvat sankoin joukoin vieraaksemme. Tämä leppis tykkää, että vadelma on paras. Tosin tiukan kuvaussession loppumetreillä, leppis mätkähti maahan ja hävisi ruohikkoon.
Piippaliinallekin tuli kevät. Niinpä se siirtyi terassin suojasta vartioimaan kirsikkaluumua taas kesäksi. Voisin vaikka vannoa, että tämä hankittiin vuosi sitten juuri tähän aikaan. Luulen, että se pääsi mukaamme kukkiensa vuoksi, eikä suinkaan siksi, että meistä jompikumpi olisi hurjan ihastunut kirsikkaluumujen makuun. Ei ole rikkaruohoja siinä juurella, ehkä optinen harha ennemminkin.
Kukat ovat kauniita ja niitä on paljon, mutta niitä ei varmaankaan ole kovin kauan. Sitten vaan odotellaan luumuja.
Ja etupihan satoa. Oli mielenkiintoista katsoa, mitä mullasta nousee. Syksyllä ehdolla oli niin monenlaisia kukkasipuleita, etten todellakaan muistanut, mitä lopulta valitsin. Nyt muistan, nehän olivat tällaisia.
Tältä näyttävät tummat sisältä. Piti myös testata, mihin kamera pystyy. Voipi olla, että jossain vaiheessa haluan hiukan paremman kameran. Se on tärkeysjärjestyksessä heti 178.
Ei vaaleatkaan hullumpia ole. Ei, en kuvannut jokaista erikseen. Valitsin kaksi, joista tosin otin kohtalaisen monta kuvaa.
Ja aikaharppaus. Siirryimme juuri helatorstai-iltapäivään. Keskeneräistä työtä ei pitäisi arvostella, mutta kuvaamista ei ole kielletty. Tässä etualalla kasvaa mustaherukka ja toisessa päässä kaksi ruusua. Kauimmaisena Pink Robusta ja sen vieressä Violacea eli La Belle Sultane. Se on siis se vinossa oleva risu, joka hädin tuskin erottuu kuvassa, mutta on siinä muutama silmu.
Etualalla on seuraavassa kuvassa esiintyvä karviainen. Monimuoto-rinkulassa kasvaa ensin 6 kpl Peace-ruusuja Riinalle, mutkassa omenapuu ja toisessa päässä ruusu, Gelbe Dagmar Hastrup.
Karviainen eli Lepaan punainen. Ja kyllä näiden pitäisi viihtyä. Mullassa pyöri lieroa lieron perään. Muutama kasvi jäi vielä ilman kivikehystä eli pari kivikeikkaa on vielä tehtävä. Kotipihan ruusut ovat nyt kaikki kuitenkin jo saaneet juurensa multaan.
Käpästiin toki kahvilla ja kääretortulla äiteen ja Martin luona. Ja tällainen kuva napsahti mukaan. Kuva kertoo sopusoinnusta, hyväksymisestä ja kesästä. Kaikille ja kaikelle on aikansa ja paikkansa tässä maailmassa. Eivätkä ne riitele, vaan ovat sulassa sovussa keskenään, uutta ja vanhaa, rapistuvaa ja elinvoimaista/rehevää.
Kahvipöydässä myös silmänruokaa. Kyllä voi ruusussa olla kaunis väritys. Siinä se ruusu olla napotti, kun minä survoin suuhuni mustikkakääretorttua päällä kermavaahtoa ja strösseleitä. Ei, siinä ei ollut lainkaan kaloreita, ne jäi siihen naapuri palaseen. Äiti sanoi niin, tai ainakin tarkoitti sitä. Niin ainakin kuulin.
Juu, juu, tietysti myös lähikuva. Ruusu on varmaan kaunein kukka, mitä on. En tiedä, näkevätkö muut siinä saman, minkä minä näen. Ihan sielukin huokaisee.
Voi sitä äippää, tästä se taas lähtee, tästä pienestä pähkinäkupista. Sievä ja soma, kuuluu ehdottomasti elämän pieniin ilonaiheisiin. :D

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Murusia ja kesäkukkia☺

-Raskaan kevään uuvuttama tyttäreni, Riina. Vai olikohan kyseessä minun toilailujen aiheuttama epätoivo? Saattoi myös liittyä yo-juhlien asusteisiin. Tai sitten mua taas pilkattiin, enkä edes ymmärtänyt sitä. Ei jaksa muistaa, mutta kuva on silti soma.
-Epätoivo on hellittänyt ja Riina heittänyt vapaalle, siis tuli mökille. Aurinko paistoi ja ilma oli upea.
-Ja leskenlehtiä löytyi kasvamassa koivun taimien juurilla. Auringon paistaessa ne oikein hehkuivat, piristäviä.
-Tässä yksi pelargonian aluista. Toivottavasti se kasvaa ja vahvistuu kevään edetessä ja jaksaisi kukkia syksyyn asti. Jotenkin kyllä pahaa pelkään, että se alkaa vain näivettyä minun aktiivisessa hoidossani. Tosin koskaan ennen ei ole niin käynyt, ainakaan en muista, enkä kerro.
-Verenpisaroiden alkuja. Niiden suhteen olen toiveikas. Hoidostani huolimatta edelliset kukkivat rehevinä ja upeina ihan pakkasiin asti. Ehkä näiden kanssa käy yhtä hyvä tuuri.
-Kaikilla eläimillä on oma tehtävänsä mökillä. Pellavapää-Oskari toimii Jasun tyynyn lämmittäjänä. Samaan hintaan se myös pöyhii ne todella tehokkaasti. Ainoa huono puoli palvelussa on se, ettei se väisty tuumaakaan Jasun tullessa nukkumaan. Edut ovat kuitenkin haittoja suuremmat, joten Oskarin pesti jatkuu.
-Ja tässä Taapero miettii kuumeisesti, mikä sen homma oli. Toinen oli se hiirien pyydystäminen, mutta ne kun eivät odota. Niillä on aina niin kova kiire johonkin Taavin tullessa paikalle.
-Niin ja toinen oli tietysti saada mamma tuntemaan itsensä tarpeelliseksi ja se käy näin. Ensin pyöritään kalliolla ja imetään turkkiin kaikki mahdolliset roskat ja havunneulaset. Siis ne,jotka ovat lehtipuhaltimen jäljiltä vielä kalliolle jääneet. (Juu, juu, totta sen on. Tietysti havunneulaset pitää siivota lehtipuhaltimella pois. :D)
-Viimeinen työvaihe on kantaa niitä mahdollisimman paljon sisälle. Yhtään ei saa ravistaa turkkia, ettei yksikään putoa ennen aikojaan pois. Eniten pisteitä saa siitä, jos onnistuu viemään ne sänkyyn peiton alle kenenkään huomaamatta. Riittää tosin kunhan ne saa sisälle. Ja taas on harjalle ja rikkalapiolle hommia.
-Nallen tehtävä on vahtia nuorempia karvakuonoja ja pitää yllä kuria ja järjestystä. Ei haittaa vaikka ei muistaisi missä on ja mihin on menossa. Pääasia, ettei sitä paljasta kenellekään, liikkuu vaan ylväästi ja rauhallisesti, niin täydestä menee.
-Ja tässä yrittää tonttu soittaa viulua. Tosin jousi on kadonnut jo muutama vuosi takaperin, kun Larin jalkapallo pamautti koko tontun nurin. Ei mikään yllätys. Kiltisti se silti nöpöttää sillan kupeessa siilien kanssa. Luultavasti seuraavaksi kuvia helajuhlista tai ehkä ruusuista. :D
-Vielä yksi pitää laittaa. Arvaako kukaan, mitä tässä tapahtuu? Viiden pisteen vihje: näin on käynyt jo monesti tänä keväänä ja käy vastakin, yhteensä 23 kertaa. Kolmen pisteen vihje: näin on käynyt myös viime vuonna ja edellisenä, 28 kertaa. Yhden pisteen vihje: yhteistyökumppaneina ovat toimineet useat Etelä-Suomen taimistot. Ja salaisuus: nämä olivat viimeiset, mutta vain toistaiseksi. Ja tästä hyvästä joudun varmasti lämmittämään saunan monta kertaa ja luultavasti kantamaan myös veden. Hih-hih, ja se on sen arvoista. :D