Ja näin, tässä siis mestarivalokuvaajan hengentuote. Kun mallit ovat näin somia ja kamerakin kohtalainen, niin voin kuvan tasosta kerätä koko kunnian itselleni. Pojat on juuri herätetty uniltaan ja sitten tuupattu kirkas salama nenuun kiinni ja, kas kummaa, kummallakin silmät melkein kiinni. Ai, kun olen ylpeä itsestäni.
Tässä pojat näyttävät paljon isommilta kuin ovat. Oikeasti ovat höyhenenkeveitä hurisevia untuvapalloja. No, reilu viikko vielä muuttoon. Saas nähdä, mitä tiikereitä näistä sitten kehkeytyy, kun pääsevät Oskarista oppia ottamaan. Vähän hirvittää jo. :)
torstai 31. tammikuuta 2013
tiistai 29. tammikuuta 2013
Riemua pahvilaatikossa ☺
Nalle oli survoutunut laatikkoon kissanruokien kaveriksi. Pelastin ruokapussit, ettei Nalle niitä tuhoa. Sillä kun on siihen taipumusta ja kokemustakin.
Ei haitannut Nallea. Se touhus ja nuuskutti laatikossa niin, että Oskari seurasi silmä kovana ja pelästyksestä hyppäsi välillä puoli metriä taaemmas.
Ison kuplamuovin asettelussa meni tovi, mutta Oskari vartioi tarkkaavaisena ja yritti ymmärtää, mikä on jutun juoni.
Nalle ei ollut yleisöstä ilahtunut, mutta ei antanut meidän häiritäkään. Lopulta keksin, mistä oli kyse. Pikkukissojen kissanminttuhiiret olivat myös olleet laatikossa jättämässä hajujälkiä. Niinpä annoin sellaisen Nallelle laatikkoon.
Oi sitä onnea ja autuutta, kun se nuoli ja pureskeli sitä. Siksi laatikon pohjakin on paikka paikoin märkä. Lopulta Nalle tuuppasi hiiren jonnekin alleen, ettei Oskari sitä saa.
Luulen, että Oskaria kiinnosti ja vähän pelottikin vakaan eläkeläisen noin omituinen käytös ja touhuaminen. Ja luultavasti se ei missään kohdassa tajunnut, mistä oli kyse.
Tästä oli kyse. Ja suuri kiitos näille nelijalkaisille hauskuuttajille. En muista, milloin viimeksi olisin naurannut niin kuin nyt näitä katsellessa. Mulla oli todella hauska puolituntinen ja oli täysi työ nauramisen lomassa saada näpsittyä näitä kuvia.
Sellainen eläkeläinen.
lauantai 26. tammikuuta 2013
Niitä nöpöneniä ☺
Tässä Nalle nukkuu autuaan unta. Ei välttämättä heti huomais, että ikää on kertynyt jo yli 17 vuotta.
Vieressä täysin muissa maailmoissa myös Oskari, josta ei välttämättä uskois, että se edes hengittää. Tämän verran velttoa sakkia on nämä meidän nelijalkaiset näin lauantaipäivänä.
Mutta ei kauaa. Kunhan nämä energiapaukut kotiutuvat, niin luulen velttoilun olevan kaukana. Tässä siis Halbert, eli Miiko.
Tasapuolisuuden vuoksi kuva myös Milosta, vaikka onkin tästä jo kasvannut huomattavasti. Kuva on nimittäin melko vanha. Ehkäpä ens viikolla ois tuoreempia kuvia tänne laittaa.
Vieressä täysin muissa maailmoissa myös Oskari, josta ei välttämättä uskois, että se edes hengittää. Tämän verran velttoa sakkia on nämä meidän nelijalkaiset näin lauantaipäivänä.
Mutta ei kauaa. Kunhan nämä energiapaukut kotiutuvat, niin luulen velttoilun olevan kaukana. Tässä siis Halbert, eli Miiko.
Tasapuolisuuden vuoksi kuva myös Milosta, vaikka onkin tästä jo kasvannut huomattavasti. Kuva on nimittäin melko vanha. Ehkäpä ens viikolla ois tuoreempia kuvia tänne laittaa.
torstai 24. tammikuuta 2013
Viking Grace ☼
Käytiinpä lyhyt reissu tekemässä uudella laivalla nimeltä Viking Grace. Oli mukava päästä näkemään, miten puhdas ja siisti voi laiva olla. Pieni viivytys tuli jo ennen laivaan pääsyä, joka aiheutti sen, että lauma eläkeläisrouvia meinasi polkea ainakin minut jalkoihinsa, haluten tietysti päästä sisään muutamaa ratkaisevaa sekuntia aikaisemmin. Tässä kuva hyttikäytävästä ja ainakin minun makuuni oli tämä lattiamatto, viehättävä.
Tässä näkymää käytävältä muistaakseni kannella 9. Joka paikassa oli upottavan pehmeä matto, joten liikuimme hiljaa kuin aaveet. Laiva ei tietääkseni ollut aivan täysi, joten se selittää osaltaan vapaat istumapaikat.
Ja voi olla, että huijaan, jos väitän tätä jonkinlaiseksi rokkibaariksi, mutta niin muistaisin. Tästä käveltiin läpi päästäksemme nk. yökerhoon. Ja sinne suuntasi myös se valtava eläkeläisten lauma.
Valot olivat kyllä upeat.
Tässä kuva yökerhosta, jossa soitti Finlanders. Kun kaksi ensimmäistä tahtia kuului, näytti koko ihmismassa vyöryvän tanssilattialle. Lähinnä tuli mieleen luonto-ohjelmista isojen eläinlaumojen liikehdintä, tai lähinnä antiloopit, jota lähtevät leijonia karkuun. Ja kaikki 90 kymppiset köpsykät muuttuivat lattialla hyvin notkeiksi ja sulaviksi parkettien partaveitsiksi.
Se oli uskomatonta ja jopa mukavaa katseltavaa. Parien, jotka olivat tanssineet yhdessä noin 70 vuotta, liikkeet ja askeleet sopivat aika saumattomasti yhteen. Ja mikä energia ja kestävyys. Ja nämä kuvat ovat täsmälleen samasta kohdasta, vain valo vaihtui.
Vielä kuva yhdestä aulasta. Toisessa aulassa valaistus oli vihreä, eli valoista ja väreistä saimme nauttia yllin kyllin. Tykkäsin.
Ja kylpyläosastolle en kehdannut kameraa ottaa, joten tyydyin kuvaamaan näkymän toisesta kohtaa. Hyvällä mielikuvituksella voi kuvitella olevansa porealtaassa lämpimässä hyvässä seurassa ja viinilasi käden ulottuvilla ilman kiirettä ja vailla huolenhäivää katsellen Maarianhaminan maisemia. Ei siis valittamista. Menemme varmasti toistekin. :D
Tässä näkymää käytävältä muistaakseni kannella 9. Joka paikassa oli upottavan pehmeä matto, joten liikuimme hiljaa kuin aaveet. Laiva ei tietääkseni ollut aivan täysi, joten se selittää osaltaan vapaat istumapaikat.
Ja voi olla, että huijaan, jos väitän tätä jonkinlaiseksi rokkibaariksi, mutta niin muistaisin. Tästä käveltiin läpi päästäksemme nk. yökerhoon. Ja sinne suuntasi myös se valtava eläkeläisten lauma.
Valot olivat kyllä upeat.
Tässä kuva yökerhosta, jossa soitti Finlanders. Kun kaksi ensimmäistä tahtia kuului, näytti koko ihmismassa vyöryvän tanssilattialle. Lähinnä tuli mieleen luonto-ohjelmista isojen eläinlaumojen liikehdintä, tai lähinnä antiloopit, jota lähtevät leijonia karkuun. Ja kaikki 90 kymppiset köpsykät muuttuivat lattialla hyvin notkeiksi ja sulaviksi parkettien partaveitsiksi.
Se oli uskomatonta ja jopa mukavaa katseltavaa. Parien, jotka olivat tanssineet yhdessä noin 70 vuotta, liikkeet ja askeleet sopivat aika saumattomasti yhteen. Ja mikä energia ja kestävyys. Ja nämä kuvat ovat täsmälleen samasta kohdasta, vain valo vaihtui.
Vielä kuva yhdestä aulasta. Toisessa aulassa valaistus oli vihreä, eli valoista ja väreistä saimme nauttia yllin kyllin. Tykkäsin.
Ja kylpyläosastolle en kehdannut kameraa ottaa, joten tyydyin kuvaamaan näkymän toisesta kohtaa. Hyvällä mielikuvituksella voi kuvitella olevansa porealtaassa lämpimässä hyvässä seurassa ja viinilasi käden ulottuvilla ilman kiirettä ja vailla huolenhäivää katsellen Maarianhaminan maisemia. Ei siis valittamista. Menemme varmasti toistekin. :D
maanantai 21. tammikuuta 2013
Hui, muutoksia kisuasioissa ☺
Elikä cremepoika sairastui ja tulevaisuus on epävarma, joten kasvattajan kanssa sovimme, ettei Jose muuta meille, vaan jää hänen hellään hoitoon. Hiukan nuoremmasta pentueesta oli vaaveja vapaana. Tässä siis Milon velipuoli Halberg, cremenaamio poika. Ovat jo Milon kanssa kavereita ja leikkivät yhdessä.
Tässä Halbert jo isompana, hännässä ja nenussa jo näkee cremeväritystä. Kia ja Nea auttoivat nimen miettimisessä, joten tästä murusesta tulee Miiko. Miiko pääsee meille vasta helmikuussa rokotukset saatuaan, joten Milo odottaa, jotta saavat muuttaa yhdessä samana päivänä. Taitavat muuttaa Larin synttäreitten aattona. Ja taas odotellaan. :D
Tässä Halbert jo isompana, hännässä ja nenussa jo näkee cremeväritystä. Kia ja Nea auttoivat nimen miettimisessä, joten tästä murusesta tulee Miiko. Miiko pääsee meille vasta helmikuussa rokotukset saatuaan, joten Milo odottaa, jotta saavat muuttaa yhdessä samana päivänä. Taitavat muuttaa Larin synttäreitten aattona. Ja taas odotellaan. :D
torstai 17. tammikuuta 2013
H-hetki lähestyy☺
Oskari nukkuu autuaan unta aavistamatta, että kahden viikon päästä on täyttä hulinaa jatkunut jo monta päivää pienten teräväkyntisten karvapallojen toimesta.
Toiselle karvapallolle ei kuulu niin hyvää. Jose oli saanut jonkinlaisen allergisen reaktion luultavasti huoltomiehen lukkoöljystä, varmahan siitä ei voi olla. Silmät ja korvat ärtyivät ja kisu kahnutti niitä niin hurjasti, että ainakin silmien ympärillä on lähes karvaton alue. Lääkärin määräämä antihistamiini kuitenkin helpotti lähes välittömästi. Nyt vaan odotellaan karvan takaisin kasvua. Kisua olisi voinut vaihtaa toiseen tai perua kokonaan, mutta kyllä Jose meille muuttaa.
Milolle kuuluu kaiketi hyvää, koskaanhan ei voi tietää, mitä yllätyksiä on edessä, mutta tällä hetkellä kuuluu hyvää. Kohta lähtee viimeinen viikko vieraissa käyntiin ja kisujen emokin on jo päässyt kotiinsa. Ja me yritetään henkisesti varautua kohta alkavaan karuselliin.
Tässä jo koppa odottaa lähtöä kisun noutomatkalle. Täytyy vielä miettiä, pitäiskö kuitenkin ottaa isompi ja vahvempi kuljetusboxi mukaan, jos vaikka alkavat riehumaan siellä. Matka nyt kuitenkaan ei ole pitkä. Ehkäpä siis selviämme tällä.
Vielä yksi pakollinen vapaapäivän "luontokuva". Aurinko paistoi niin lyhyen hetken, että ihan ei lenkille ehditty sillä aikaa, mutta sainpa napattua kuvaan palan sinistä taivasta. :D
maanantai 7. tammikuuta 2013
Ja vuosi vaihtui ☼
Yksi Amaryllis-kuva on pakko laittaa. Tässä yksilössä on kuusi kukkaa ja valaisevat mukavasti näitä hieman hämärämpiä päiviä. Ja vaikka olenkin ruusu-fani, niin täytyy myöntää, että talviaikaan tämä on hyvä kakkonen.
Kaaduttuani ja täräytettyäni selän, yritin lievittää särkyä ja kankeutta lämpötyynyllä. Poistuin paikalta hetkeksi, niin tyynyn päällä valta oli vaihtunut. Tai Nalle tietysti ajatteli pitää sitä lämpimänä mua varten, ei varmaan ymmärtänyt sen olevan sähkökäyttöinen.
Ja kuten kuvasta näkyy, vietimme viikonlopun mökillä Sää oli suotuisa, kuten työvuorotkin. Tässä kuvasin jääpuikkoa ja se jäi paikalleen vielä meidän jälkeemmekin. En siis imeskellyt sitä kuten joskus muinoin, itseasiassa ei käynyt edes mielessä ennenkuin nyt.
Harvinainen kuva mökin takapuolelta. Kävimme katselemassa, kun naapuripuolella oli metsä harventunut. Oskaristakin se oli mukavaa, kun oli hankikanto ja Oskari selvästi liikkui pehmein tassuin, kun ei halunnut upota. Ja ihania välipalojakin löytyi hirven kasojen muodossa.
Tässä puolukan varvut jo odottelee kevättä kauniiden lumitähtien alla. Jasu yritti liikkua hitaasti, mutta luulen että kyykistelin silti turhan kauan näiden varpujen luona. Välimatkaa nimittäin ehti kertyä. :D
Ja lisää näkymiä metsästä. Ja vaikka houkutus oli suuri, ei rikottu jäätä. Olemme siis kasvaneet aikuisiksi.
Ihan ei kuvasta näy yhtä hyvin kuin paljaalla silmällä, mutta männyn oksassa keikkuvat pisarat heijastivat hienosti päivänvaloa, tai ohuen pilviharson takaa tulevaa auringonvaloa.
Metsässä on lunta niin vähän, että kanervakin kurkistelee sen alta. Tässä ollaan jo melkein mökillä.
Ja yksi kuva myös mökin kynttilävalaistuksesta. Ei me kyllä koko viikonloppua näin hämärässä vietetty, eihän me ois muuten toisiamme löydetty, vaikka mökin pienistä neliöistä onkin siinä suuri apu.
Ja karvapalloista ihan virallista kuvaa olisi tässä, Gordon Garett alias Milo, eli mamman mussukka.
Ja tässä Jasun pelottava ja hurja tiikeri, Grant Gedeon alias Jose.
Kaaduttuani ja täräytettyäni selän, yritin lievittää särkyä ja kankeutta lämpötyynyllä. Poistuin paikalta hetkeksi, niin tyynyn päällä valta oli vaihtunut. Tai Nalle tietysti ajatteli pitää sitä lämpimänä mua varten, ei varmaan ymmärtänyt sen olevan sähkökäyttöinen.
Ja kuten kuvasta näkyy, vietimme viikonlopun mökillä Sää oli suotuisa, kuten työvuorotkin. Tässä kuvasin jääpuikkoa ja se jäi paikalleen vielä meidän jälkeemmekin. En siis imeskellyt sitä kuten joskus muinoin, itseasiassa ei käynyt edes mielessä ennenkuin nyt.
Harvinainen kuva mökin takapuolelta. Kävimme katselemassa, kun naapuripuolella oli metsä harventunut. Oskaristakin se oli mukavaa, kun oli hankikanto ja Oskari selvästi liikkui pehmein tassuin, kun ei halunnut upota. Ja ihania välipalojakin löytyi hirven kasojen muodossa.
Tässä puolukan varvut jo odottelee kevättä kauniiden lumitähtien alla. Jasu yritti liikkua hitaasti, mutta luulen että kyykistelin silti turhan kauan näiden varpujen luona. Välimatkaa nimittäin ehti kertyä. :D
Ja lisää näkymiä metsästä. Ja vaikka houkutus oli suuri, ei rikottu jäätä. Olemme siis kasvaneet aikuisiksi.
Ihan ei kuvasta näy yhtä hyvin kuin paljaalla silmällä, mutta männyn oksassa keikkuvat pisarat heijastivat hienosti päivänvaloa, tai ohuen pilviharson takaa tulevaa auringonvaloa.
Metsässä on lunta niin vähän, että kanervakin kurkistelee sen alta. Tässä ollaan jo melkein mökillä.
Ja yksi kuva myös mökin kynttilävalaistuksesta. Ei me kyllä koko viikonloppua näin hämärässä vietetty, eihän me ois muuten toisiamme löydetty, vaikka mökin pienistä neliöistä onkin siinä suuri apu.
Ja karvapalloista ihan virallista kuvaa olisi tässä, Gordon Garett alias Milo, eli mamman mussukka.
Ja tässä Jasun pelottava ja hurja tiikeri, Grant Gedeon alias Jose.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)