keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ja vähän pikku Ticosta ☺

Pikku Tico on kotiutunut hyvin Riinan kotiin. Siellä ei ole liikaa ahdistavia sääntöjä ja jos onkin, Tico niistä viis veisaa. Tässä se luulee olevansa banaani ja köllöttää hedelmäkulhona toimivassa lävikössä.






Ai kun Riina olikin laittanut ihania tuoksuja mariskooliin. Tuoksu oli sen verran hyvä, että Tico päätti hiukan maistellakin. Tällaiset pikku kisut kun touhuaa jatkuvasti jotakin, yleensä jotain ei-soveliasta. Mutta kun on pieni ja söötti, saa paljon anteeksi.



Ja kun on keikuttu kiipeilypuussa, jahdattu Taavia ja yritetty varastaa kultakalkkunaa Riinan leivän päältä, niin vuorossa riekkumista kirjahyllyssä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Nukkumatti sai pienen valtaansa, kun aurinkokin lämmitti niin mukavasti.



Ja aasinsiltana Riinan kisusta siirryn Riinan ruusuun. Kukka on upea, häikäisevä. Kyseessä on siis Peace-ruusu. Se kukkii kavereineen, joita on monta, meidän takapihalla. Vielä kun saisi sen selviytymään ensi kesäänkin.









Ja mökillä ruusujen kukinta jatkuu lähestyvästä syksystä huolimatta. Enpä viitsi laittaa tämän nimeä tähän, kun mahdollisuus osua oikeaan on fifty-fifty. Ehkäpä lisään se viikonlopun jälkeen.










Ja mukava yllätys mökillä Luulin, ettei tämä Rosa Anisade kuki lainkaan tänä vuonna, mutta onneksi olin väärässä. Se on aivan salaa tehnyt monta nuppua ja muutaman aurinkoisena hehkuvan kukankin. Se asuu mökillä isossa karsinassa, johon muurahaiset yrittävät valtausta. Saas nähdä, voitammeko me vai muurahaiset.













Pitkästä aikaa tehtiin Oskarin kanssa metsälenkki kotinurkissa. Siellä oli Oskarille paljon hyviä hajuja ja minulle paljon kivaa kuvattavaa. On mukava huomata, että luonnossakin on vielä paljon kukkivia kasveja vaikka syksy jo onkin ovella. Ilma oli mukavan raikas, eikä siis ajatus lähestyvästä syksystä tunnu lainkaan hullummalta.

tiistai 14. elokuuta 2012

Suuria muutoksia ☼

Kesä karkasi lähes käsistä ja mennään jo elokuussa. Blogiin ei oo ilmestynyt mitään uutta, eikä se johdu tapahtumien puutteesta vaan päinvastoin. Aika vaan on mennyt muissa puuhissa. Oskarin kanssa olemme toki ehtineet lenkille ja tämä kaunis lehti on satoa siltä reissulta. En tiedä kieliikö tämä jo lähestyvästä syksystä vai jostain muusta. Kaunis se kuitenkin on ja sai paikkansa tässä.

Suurin asia ja se, mistä pienemmät muutokset johtuu, on Riinan omaan kotiin muutto. Se tapahtui salaman nopeasti eli heti, kun Riina sai avaimet. Tavaraa kuljetettiin ja kannettiin paljon ja siksi Riinan koti onkin niin nopeasti niin valmis. Riinalla oli syy kiireeseen. Asuinkumppaneille hän halusi tarjota vain parasta.



Tässä niistä toinen, eli Taavi muutti Riinan mukana. Riina ei olisi suin surminkaan jättänyt ystäväänsä meidän armoille. Ja kuten kuvasta näkyy, Taavi ihan loistaa. Se on löytänyt sisäisen valon.






Ja tääsä uusi tulokas, joka saapui pääkaupunkiseudulta - Tico. Aluksi Taavi liikkui kuin hidastetussa filmissa korvat vaakatasossa ja piti tasaista murinaa, mutta nyt se on hyväksynyt jo oman kunto-ohjaajansa. Olen kuullut, että vauhtia piisaa. :D Tässä Taavi on luultavasti lepäämässä, kun Tico taas on keskittynyt kaivamaan palloa pois putkesta ja meinaakin itse hävitä sinne. Toinen tassu on jo mennyt.

Riinan muuton kunniaksi vietettiin äiti-tytär-päivä. Käytiin syömässä -Riina tarjosi- ja shoppailtiin vähän. Ja niinpä meille muutti minulle lohdutukseksi tällainen. Sitä kutsutaan kotioloissa Lilleroksi. Ja se on oikein tyytyväinen uuteen vartiopaikkaansa. Nalle ja Oskarikin ottivat sen hyvin vastaan.
Oskari suhtautui tähän hiukan rauhallisemmin kuin esim. Ticoon. Tosin Ticon kanssakin sujuu hyvin niin kauan kuin namuja riittää ja Tico vaan kävelee rauhallisesti. Jos taas Tico viilettää mennä valon nopeudella, ei Oskari voi itselleen mitään, vaan ryntää perään adrenaliinia tirsuen. Ja silloin on vauhtia ja vaarallisia tilanteita enemmän kuin tarpeeksi. Viimeksi ainoa joka sai vammoja, oli Riina, jota Tico käytti lähtötelineenä sännätessään raketi tavoin sohvan taakse.






Ja kotiin tuotiin hiukan kesän/syksyn tuoksuja arkea piristämään. Myös meille oli hankittava uutta täytettä olohuoneeseen, kun vihdoin pääsimme valtaamaan makuuhuoneemme. Aikamoista sohva- ym. rallia on vedetty ympäri lähitienoota. Mutta kuten aina, nämäkin hankinnat kummasti motivoivat taas työntekoon. :)



Ja koulutkin ovat taas alkaneet ja kirjakaupat ovat täynnä mitä ihanimpia pikku juttuja. Aikuisena niitä ei tietysti yksin kehtaa mennä näpelöimään, mutta minäpä sainkin mukaan tällaisen salaperäisen ja sopivan ikäisen neitokaisen. Olipa meillä mukava reissu ja kaikkia pikkutavaroita käänneltiin ja ihmeteltiin. :)