lauantai 18. lokakuuta 2014

Kattinen-päivitys ja vähän koiraakin☺

Miiko lepäilee.
Puhtaus on puoli ruokaa.
Ulkoilemassa terassilla.
Tässä tulee esiin Miikon koko persoonallisuus.
Saalistaja
Eihän tää toki maistu yhtä hyvältä kuin yöperhoset ja pitkäjalkaiset.
Ja lepohetki 
Pojat saman risun kimpussa.
Saalistaja työssään
Ja Peetua väsyttää.
Vai oisko jotain kivaa...
Peetulla on nyt vähän kiireitä. Huomaa keskittynyt ilme.
Meillä hohtaa kaikki.
Muru
Siinäpä Peetua kerrakseen.
Hämärässä mökissä salama paljasti, mihin sipsit joutuvat.
Onpas se peto pörröinen.
Ja siistitty versio samaisesta nappisilmästä.

Tässä menossa liikennelaskenta.
Ryhdikäs koira.




































Syksyn viimeisiä kukkijoita ☼

Hortensia sinnittelee ja oli pimeässä kiehtovan näköinen pienine vaaleanpunaisine nenineen. :) 
Pieniä marjoja, suuria kuvia. 
Jep, sama hortensia päivänvalossa. 
Ruusut alkavat jo talvilevolle.
Tämä aidan alta tulleen karkulaisen huomasin vasta tänään. Oli kovin kohteliasta, että se jaksoi odottaa näin pitkälle syksyyn minua. 
Tämä jäi, kun pelargonit lähtivät talvilomalle. 
Ja vielä kerran. :)

Varjoa ja valoa ☼


Lenkkipolulta napattu tämä kuva. Pimeydessä on se hyvä puoli, että se saa värit näyttämään kirkkaammilta. 
Katulamput antavat oman säväyksensä. 
Kuva on huono, mutta väri hyvä. Jos syksyllä kukkiminen vähenee, niin eivät onneksi värit katoa. 
Viimeisen auringonsäteen kulkija. 
Minun lempikuvani. 
Eilisillan kirpeältä pakkaslenkiltä. 
Oskarin suorittaessa tärkeää viestintätehtävää, minä yritin vangita jääkiteiden kimallusta. 
Tämä aamu alkoi upeasti. 
Pari kuvaa ja kiireesti ulos lenkille. 
Auringolla on outo voima, se saa minutkin palelluttamaan sormet ollessaan niin kuvauksellinen. 
Onneksi puissa on vielä lehtiä, jotka jaksavat loistaa auringon niitä helliessä.