tiistai 24. huhtikuuta 2012

Sadepäivä ☼

Eilen ei satanut ja metsä oli sinisenään vuokoista. En voinut pidätellä itseäni, vaan oli pakko mennä ottamaan vielä muutama kuva, ehkä 15. :D Ja tämä on taatusti tämän kevään viimeinen sinivuokkokuva täällä.
Eli seuraavaksi siirrytäänkin valkovuokkoihin. No niitä en kulkiessani nähnyt kuin pari. Ne taitavat odotella äitienpäivää. Nämä vaan olivat hätäisiä.
Oskari tylsistyneenä. Se ei voi käsittää, että kuljen takapuoli pystyssä ja kamera kädessä puskissa, enkä saa mitään näkyviä tai haisevia tuotoksia aikaiseksi. Oskarin mielestä se on ainoa syy pyöriä pusikoissa. Niin, ja tietysti myös ranskalaiset ja muu pois heitetty grilliruoka oikeuttaa polulta poikkeamisen.
Tänään on sadepäivä. Päästäkseni helpolla laitoin Oskarille sadepuvun, joka päällään se on yleensä vähän nolo, eli käyttäytyy lenkillä hyvin. Tänään se oli valinnut uuden taktiikan. Se haukkui aivan kaikkea raivoissaan yrittäen suunnata huomion johonkin muuhun kuin sen vaatetukseen. Kyllä puku hiukan silti suojasi. Koira oli kuiva ja vähemmän roskainen.
Rankka oli reissu pienelle koiralle. Oskari sikeässä unessa, ei herännyt edes jääkaapin oven ääneen. Juu, kyllä se hengittää, tarkistin.
Taapero on myös kytketty off-asentoon. Vain silmät liikkuu ja pieniä venytyksiä esiintyy aika ajoin, mutta ääntä ei kuulu. Kerrankin. Kiitos siitä.
Tästä kapistuksesta kuuluu ääni, ja kova. Joko se on vanhuuttaan menettänyt muistinsa ja yrittää minulta kysellä asioiden oikeaa laitaa, tai sitten se vaatii ruokaa, 17. kerta tänään. Kovin intensiivinen on tuo tuijotus.
Jep, nälkä se oli. Nalle joutui kylppäriin syömään, jottei toiset sitä auttaisi. Siis ruokarauha kissoillekin. No joo, minä saatoin hiukan häiritä, mutta sitä ei lasketa, koska en pyri samalle kupille Nallen kanssa.
Sähköposti ilmoitti tänään, että ruusuni ovat matkalla kohti Lohjaa. Ji-pii!!! Porista niitä on tulossa kuusi. Tässä Rosa Anisade, joka asuu jatkossa täällä kotona.
Tämä on myös tulossa. Schneewittchen muuttaa mökille. Se joutuu ehkä asumaan entisessä purkissaan, kunnes saadaan hommattua muutama kuorma multaa. Ei kestä kauaa.
Nyt odottelen Hongiston taimistosta sähköpostia. Laitoin sinne listaa, mitä ruusuja olen vailla ja he kertovat, löytyykö niitä. Muutamat ovat kuulemma jo loppu. Kuinka nopeita toiset oikein ovat? Sunnuntaina ois tarkoitus lähteä sinne ajelemaan. Tässä yksi sieltä tavoittelemistani ruusuista, Violacea, asuisi kotona.
Tässä toinen, Snow Pavement. Viimeksi, kun luulin tällaisen saaneeni, siitä tuli hehkuvan punainen. Kokeilen vielä tämän kerran, josko osuisi oikeaan. Ja myös tämä odottelee multaa mökille.
Olisin halunnut laittaa tähän kuvan eräästä mekosta, mutta en ole vielä saanut lupaa. Siispä laitan tämän kuvan. Jos minulta puuttuisi vielä yksi tatuointi, tämä ei olisi huono vaihtoehto. Onneksi ei puutu, ainakin luulen, ettei puutu.
Ji-huu, sain luvan. Tällaisen kuvan otin tänään. Ja sanomattakin on selvää, ettei mekko ole minun. Kaunis se on mielestäni tässäkin, mutta ihan omaa luokkaansa kantajansa yllä. :D Palaan siihen myöhemmin.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Vihdoinkin sinivuokkoja ja silmuja ☺


Jo muutamana päivänä olen nähnyt sinivuokkoja koiran kanssa kulkiessani. Ja nyt päätin ottaa kuvan todistaakseni itselleni, että on kevät. Sen verran on ollut iltaisin ainakin hyytävä viima, ettei kevääseen ole helppo uskoa.



Ja lisää sinivuokkoja. Tämän kuvan saaminen edellytti esteradan selvittämistä. Se oli tehty koirankikkareista. Ei siinä mitään, oikeaan paikkaan olivat kakkineet. Minä vain poikkesin polulta ja luulen selvinneeni puhtain pohjin.



Kuva on surkea, mutta voin selventää. Epäselvät punertavat tiplut ovat ruusun silmuja, kyllä, aivan varmasti. Ja niitä oli jokaisessa etupihan ruusussa. Eli ei puraissut pakkanen ainakaan hengiltä.



Tulppaanit ovat uhmanneet takatalvea ja tuiskuja. Mielenkiintoista seurata minkä värisiä tuli multaan tuupattua. Suunnitelmia oli niin monta, kuten aina, etten muista minkä kohdalla tartuin toimeen. Selvinnee kevään edetessä. Ja siili tarttui mukaan kauppareissulta, merkillistä. :D

torstai 12. huhtikuuta 2012

Uuden perheenjäsenen kotiutuminen☻


Ja näin kotiutui uusi perheenjäsenemme. Näyttää aika tyytyväiseltä ja viihtyy paremmin ulkona. Olimme sitä tänään Jasun kanssa ulkoiluttamassa ja kaksi kolmesta nautti reissussa yhden täristessä kuin haavanlehti. Tarkempaa ei varmaan tarvitse kertoa. Asia taisi tulla selväksi.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen ☺


Oikeasti ollaan mökillä, vaikka mökkiä ei liiemmälti kuvissa olekkaan ja siihen on hyvä syy. Oli ihana ilma, ainakin hetkittäin. Tässä ollaan Oskarin kanssa kalliolla katsomassa, ettei vaan ole tuulenkaatoja, eikä niitä tällä kohdalla näkynytkään. Jasu oli luultavasti jätetty päikkäreille mökille.



Aurinko paistoi niin lämpimästi ja oli ihanan hiljaista, vain linnunlaulu kuului. Jäätiin Oskarin kanssa hetkeksi nauttimaan olemassaolostamme. Ei hullumpaa. :D



Tietysti Oskarilla oli paljon tutkittavaa ja syötävää, eli paljon pupun, peuran ja hirven jätöksiä, Oskarin herkkuja. Ja toki sen piti tarkkana kuunnella, josko jostain kantautuisi haukkumista. Onhan kulmakunnalle saattanut ilmestyä talven aikana uusia karvaturreja.



Siirryttiin seuraavalle kalliolle ja alkoi hämärtää, mutta sehän ei estä kuvien napsimista. Nää on melkein kaikki otettu kännyllä. Ja tämän kallion puissa useissakin on naavaa, mitä ei välttämättä mökin puista löydy. Tämähän onkin jo lähes erämaata. Ei tosin eksytty.

Auringonlaskusta taisi tulla napsittua lähes sata kuvaa. Oli varma tunne, että seuraavalta nyppylältä saisi varmasti paremman kuvan. Paikoitellen oli lunta, mikä oli hyvä, koska kalliolla oleva jäkälä ja sammal on tähän vuodenaikaan hiukan liukasta, varsinkin kun vauhti on kova ja saappaat jalassa.



Upeita värejä luonto maalaa taivaalle, kunhan vain malttaisi pysähtyä hetkeksi niistä nauttimaan. Tosin, jos unohtuu liian pitkäksi aikaa niitä ihailemaan, matka pimeässä liukkaalta kalliolta alas käy aina vain haasteellisemmaksi. Vietämme siis vaarallista elämää.



Vielä viimeinen kuva taivaanrannasta. Ollaan jo hyvää vauhtia menossa takaisin mökille. Muistaakseni sauna odotteli jo lämpimänä meitä. Ja vaikka pimeä hiukan yllätti, löydettiin tie takaisin mökille, eikä suinkaan taitavan vihikoiramme ansiosta.



Oskari reissusta uupuneena kertoo, kuinka pitkälle joutui kulkemaan ja kuinka märkää oli, tassut kastui. Ja voisin vaikka vannoa, että sai siitä hyvästä taas jotain herkkuja, koska oli tällaiseen koitokseen joutunut ja tietysti vastoin omaa tahtoaan. Huijari. Että tällainen hurja vahtikoira on kotioloissa.



Ja loppuun vielä kuva vaarallisesta, sulavaliikkeisestä ja notkeasta kissapedosta. Kuvassa siis Taavi, joka odotteli kotona Nallen ja Riinan kanssa. Ehkä "odotteli" on kuitenkin väärä sana. Taisivat ennemminkin laskea tunteja, jotka saavat vielä nauttia olostaan ilman meitä. :D

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Aprilliako? ♠


Toivoin tämän lumisateen olevan aprillipila, mutta kovin on todentuntuista ja pitkäkestoista ja osoitus vielä huonosta huumorintajustakin. Tällaiselta näytti aamulenkki tänään. Muutos viime viikosta oli masentava.

Oskarikin oikein istui ihmettelemään, mihin se kevät katosi, juurihan se oli täällä. Tai Oskarin tuntien, ei ihmetellyt mitään, toivoi vain saavansa makupalan.

Sen verran sitä lunta piti ihmetellä, että sitä on taas parrassakin kiinni. Ja varpaanvälitkin taitaa olla pienissä lumikokkareissa. No, pari ravistusta, niin ne napsahtelevat kissoihin ja seiniin ja se tehdään tietenkin sisällä, paljon hauskempaa.

Tämä on mielikuva-lohduttautumista takatalven johdosta. Oikeasti ei voi viiniä maistella, kun työt kutsuu. Ja oikeastaan on kivakin mennä töihin, kun onhan se vakityöhön nähden vaihtelua. Ja eskimokin on luvattu. :D

Ja loppupiristykseksi itselleni laitan tähän vielä kuvan Peace-ruususta, jotta jaksan odotella kevättä. Näitä tulee muutama takapihalle, ovat Riinan valitsemia ja hän on ne todellakin ansainnut. Ja-ha ja lisäpiristykseksi taidan maistella hiukan Dajm-jätskiä. Aurinkoa odotellessa. :D