Kuka hiippailee lammellani...
Tällainen porukka oli ilmestynyt lammen rannalle minun lukiessa terssilla kirjaa Oskari jaloissani nukkuen.
Kaksi pientä hengaili kaikessa rauhassa.
Tarkkana olivat. Kissojen äänet kissatarhasta sai korvat kääntyilemään.
Juomassa käytiin lammessa, koska "mammakin" kävi.
Mamma kahlasi tottuneesti veteen ja uhkaavasti näytti suuntaavaan kohti varjelemiani lumpeita.
Jep. Kyllpä maistuu makealta. Ei ihme, että lumpeenlehdet uiskentelevat irrallaan pinnalla toisinaan.
Pienet rohkaisut pikkuisille.
Salama välähti, joten vähän on eri väritys tässä kuvassa. Liekö sormi taas luurannut väärässä kohdassa. Yritin olla niiiiin hiljaa...
Nyt alkaa olla vatsa täys, ainakin toisella.
Etuoikeutettu olo, kun saa seurata näitä kaunokaisia.