torstai 23. tammikuuta 2014

Talven värejä ulkona ja sisällä

Lunta
Pakkasta
Auringonlaskuja
Kuunvaloa
Lumihileitä
Makeaa ja säteilevää
Värejä
Kauneutta
Ja isoksi kasvaneet piippahännät ovat selvästi leikkineet leikkiä "kumipallona luokses pompin taas..."











tiistai 14. tammikuuta 2014

Jipii, aurinko ja vähän muuta

Näin kauniisti yritti lumi suojata eilen vielä alppiruusun ainoaa nuppua. 
Ja näin hyhmäiseksi oli pakkasherra sen yöllä taikonut.
Tämä epämääräinen valo taivaalla on aurinko. 
Oikeassa reunassa näkyy valkoisena hehkuva pilvi, se oli varsinainen kuvauskohde. Näytti kävellessä nimittäin tosi kivalta. 
Elikä näin.
Peetu meripihkasilmineen.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Ja karvaisia ja kukkasia kotona

Miiko rentoutuu, taas. 
Ja haukotuttaakin. 
Ja erilaisia nukkumapaikkojakin pitää kokeilla. 
Venytyttää Peetuakin jo. 
Oskari on taas löytänyt tyynypinon, varsinainen prinsessa. 
Kevään iloa ja väriä tuovat uudet kukat. 
Neljää eri väriä niitä on, mutta kuvissa vain kahta sorttia. 

Metsälenkiltä

Oskarin kanssa mentiinkin aamulenkille metsään  Ja voi, mitä kaikkea me nähtiin, rapsakoita lehtiä ja hiutaleita. 
Ja lukemattomia lintupönttöjä. Lähellä olevan talon isäntä on selvästi askarrellut niitä vaimon toivomuksesta. 
Ja paljon oli puita kaatunut, joten jouduttiin hiukan etsimään vaihtoehtoisia reittejä polun sijaan. 
Latvat oli hupsahtanut maahan käpylasteineen. 
Kaikki eivät olleet kaatuneet sovinnolla, eivätkä siististi. 
Paljon oli pitkiä puita yhdensuuntaisina hiirien valtateinä. 
Sammaleet olivat hauskan näköisiä vaaleanvihreitä piippoja kurkkimassa hennon lumipeitteen alta. 
Olen aina miettinyt, mistä pakkanen tulee. Nyt tiedän. Se kasvaa puussa. 
Sinivuokon lehdet kantavat oman osansa hiutaleista. 
Oskari huilaa, toisin sanoen on äärettömän kyllästynyt mun pysähdyksiin, joten selvästi päätti aloittaa saman leikin. 
Katsaus, näkyykö vielä kuvattavia kohteita. 
Pakollinen talventörröttäjä on tässä. 
Ja tämä sinnikäs pieni männyn alku (joka yritti sitkeästi näyttää kortelta) päätti lenkimme.

Kynttilän hehkua





maanantai 6. tammikuuta 2014

☺♥ Satua ja taikaa, eli karvavarpaat

Filip taiteilijana hakee ideoita uusiin töihin.
Ja Fiona hienohelma yrittää pitää varpaansa kuivana. Sitä kun ei tämä luonto oikein innosta, varsinkaan sateella.
Toisin kuin Fauna. Se kulkee kosteutta huomaamatta etsimässä kaikenlaisia yrttejä kylmän ja pimeän varalle.
On niin paljon hyvin vihreitä tarjolla, kun ei ole vielä lumipeite piilottanut kaikkea.
Felix tutkii metsän tilaa, kuten aina.
Samalla se tähyilee Filipin ja tyttöjen perään. Niistä on jonkun hyvä pitää huolta, varsinkin kun kohta on taas pimeää.
Siellähän ne tytöt jo rientää sovitulle kohtauspaikalle.
Noin ja kun kaikki on koossa, matka kotiin voi alkaa.