maanantai 26. joulukuuta 2016

☼ Tapanina tallustelemassa❄


Karjalohjalla aurinko sai timantit hehkumaan männyssä.  
Pienessä pisarassa on koko maailma. 
Kauniit katsella, mutta häviävät, jos yrität omistaa.   
Ja kärsivällisesti odotti hän tukka pystyssä, kun minä lisäsin siemeniä lintulaudalle. 
Aurinko hehkui puiden latvoissa, vaikka ei paikka paikoin enää maahan osunutkaan. 
Ei lunta, eikä pakkasta, mutta valoa ja hehkua kuitenkin. 
Pajunkissoja Tapaninpäivänä. Nekin unelmoivat keväästä nauttien talvesta. 
Tällainen päivä tänään ja huomenna taas ihan uusi.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Pimeimmän ajan auringossa ☼

Pitkien varjojen aamu. Päätimme lähteä Oskarin kanssa kohti valoa.
Aamu oli upea ja upeamman siitä teki se, että eletään vuoden pimeintä aikaa. 
Aurinko sai kuuran hehkumaan ja väritti kaiken, mihin osui. 
Tutulta lenkiltä löytyy joka kerta jotain uutta. 
Pieniä pehmeitä yksityiskohtia on metsä pullollaan. 
Olemme osa äärettömyyttä. 
Lintujen pakastetut marjat odottavat poimijaa. 
Millä on tämä kuusi koristeltu? Haituvilla, havuneulasilla ja naapuripuun lehdillä. 
Toiset haluavat paistatella päivää yksin. 
Sulassa sovussa nämä odottavat kevättä, lämpöä ja valoa. 
Oskari kiittää ja kumartaa ja toivottaa mukavaa Joulun odotusta kaikille.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Syksystä talveksi ❄

Ilonpisaroita on aina välillä maailma pullollaan. 
Sydämiä ja hyvää mieltä voi etsivä löytää vaikka metsästä. 
Pyöreitä muotoja ja värejä. 
Syksy tuo myös isoja lintuparvia tärkeisiin tehtäviin, kuten Lohjan sairaalan pysäköinninvalvojiksi.
Kuitenkin salaa, auringon paistaessa, tuli pakkanen ja jäädytti kaiken. 
Teki syksyn harmaudesta kirkasta ja kaunista. 
Muokkasi ohuista risuista upeita taideteoksia. 
Koristeli kaiken mahdollisen, jotta jaksaisimme odottaa joulua ja uutta vuotta. 
Pakkanen käytti mielikuvitusta houkutellakseen meidät ulos katsomaan ja näkemään ympäristömme muuttuvana ja elävänä. 
Jotta voisimme nauttia valosta ja auringosta...
...sinisistä hetkistä ja kuunvalosta...
...taivaasta, maasta ja merestä.



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ollaan joulukuussa❄⛄🎁

Tämä kuva on kyllä marraskuun puolelta ja työmatkalla otettu. Monesti olen haaveillut kuvaavani tämän näkymän ja nyt on se haave toteutettu.
Perjantai-iltana saapui Virkkalaan Joulu ihan virallisesti avajaisten muodossa, kera puuron, kuoron, kulkueen ja jouluevankeliumin.
Lauantaina Oskari pääsi iltalenkille hämärän alkaessa lakeutumaan, eikä kuunsirppikään paljoa valaissut. 
Auringonlasku värjää vastapuolen taivasta pakkassäässä. 
Vielä pientä valokajetta näkyvissä ennen kuin katuvalot syttyvät. 
Pyhäaamu valkeni ja pakkasta 10 astetta.
Metsä ritisee tassujemme alla. Meillä molemmilla on lämpimästi päällä, minulle ja Oskari-koiruudella. 
Aurinko ei jaksa lämmittää, mutta piristää mieltä kuitenkin ja lataa hyvänmielen akkuja.
Aamu on aikainen, emmekä ole ainoita metsässä liikkujia. 
Myös kurre on ihailemassa aamun kauneutta. Oskarista se ei oikein pidä ja pakenikin tätä puuhun.
Mökillä käytiin viemässä ruokaa tinteille ja muillekin siivekkäille. 
Koivikko oli kuin sokerikuorrutettu.
Sirot heinät ovat upeita pakkasesta huolimatta tai ehkä juuri siksi. 
Kanerva hehkuu kilpaa tai yhdessä auringon kanssa. 
Talvi ❄







lauantai 26. marraskuuta 2016

Lunta, pakkasta ja sulaakin vielä 🍀

Marjat ja hedelmät ovat saaneet myös osansa sataneesta lumesta. 
Yksi lenkin varrella oleva puu kantaa vielä kaikkia hedelmiään. 
Tällä kertaa talvi yllätti myös luonnon. 
Kaikki jäi vähän kesken - niinhän siinä aina käy.
Toiset tyytyvät kohtaloonsa. 
Iltalenkin näkymää. 
Mustion padon rauhaa.
Virtaavaa vettä täälläkin.
Ja liikkeellä ilman myssyä ja tumppuja. 
Tämäkin kaveri ilman tumppuja ja tossuja.
Vauhtia hiljaisuuden keskellä.