maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kevättä luonnossa

Mökkimetsässä sorsa on tehnyt pesän korpikuusen kannon alle. Melkoisen hyvä on suojaväri.
Lenkkipolun reunalta kuvattua. Joskus elämä säikäyttelee sen verran, että iloa ja kauneutta on etsittävä vähän joka puolelta ja jokaisella lenkillä.
Kuva ei laadullisesti ole hyvä, mutta kohde on mielestäni tosi herkkä.
Lenkkipolulta tämäkin, luullaksen pikkukäenrieska. Auringon hehkussa lämmittelee kylmän yön jälkeen. Niinhän me kaikki. :)
Ja rentukka, ei ehkä kovin arvostettu, mutta kauniistipa tuo kukittaa ojan pohjat näin keväällä.
Kyllä luonto osaa, vaikka minä en osaakaan. Nytkin on sikin sokin saman puun kuvia, mutta yövuorossa ei aina onnistu.
Jo pienen pienet lehdetkin - tulivat kyllä aivan hipihiljaa ja salaa.
Jep, myöskin ojan pohjalla kuvattuja.
Vielä kerran, pikkukäenrieska.
Ja joka säteen vielä sinivuokotkin keräävät ennen terälehtien kuihtumista. No, ensi keväänä sitten taas.
Näin se hävisi bittiavaruuteen ja tuli myös takaisin. Eipä taida olla luonnonkukka, näyttää enemmän karkulaiselta.
Joo tiedän, taas samalainen, mutta tämä vaan on niin kaunis. Ja mikä väri.
Ja mitkä yksityiskohdat. Näitä kuvatessa oikein tunsin vaaran väijyvän koirankakan muodossa lenkkitossujani, mutta selvisin tuoksuttomin tossuin kotiin.
Ihailtavaa (jos ei kärsi allergiasta)
Vielä pörhistelee pajunkissat. Ainakin ne, jotka eivät ole vielä jatkaneet matkaa.
Ja lenkki tehty. Kotona. Ja yövuoroon.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Käärme paratiisissa ☺

Käärme saapui tulehduksen muodossa. Ja sitä käärmettä nitistämmän sain nuo kolme lääkepurkkia tulla keittiön pöydällä., 
Mutta näillä eväillä siitäkin mennään eteenpäin.
Peetu vaikuttaa positiivisesti, tietenkin, vaikka näyttääkin kieltä.
Tämä pallukka kuuluu myös hyviin asioihin.
Ja myös tämä karvanaama parantaa elämämme laatua, vaikka jotkut tilanteet ovatkin täyttä helvettiä sen kanssa. Ainakin silloin, kun mielikuvituskavereita marssii meidän portin ohi Oskarin haukun säestämänä.
Nallukka vaikutti positiivisesti yli 18 vuotta ja oikeastaan vielä jälkeenkin päin, koska oli kiva, että sain tarjota näin upealle persoonalle hyvän kodin ja elämän niin pitkäksi aikaa. Ja pääsin myös pelastamaan sen edessä olevilta kivuilta. Eli pelkkää plussaa.
Ah, kukat. Orkideat. On kiva, että elämään sisältyy jotain niin kaunista.
Kaksin aina kaunihimpi, myös luonnossa.
Kevät ja pajunkissat.
Sinivuokot - siis kevät.
Jossain joutomaalla myös ihania kukkia.
Mökki, jonne Ukin kunniakirja pääsi seinälle. Eli tavallaan palasi kotikuonnuilleen. 
Kielosormus henkiseen hyvinvointiin. 
Ja myös samaan tarkoitettu vanamosormus.

Ja ensimmäiset oikeat aurinkolasit helpottamaan hehkuvan kirkkaan kevätauringon vastaanottamista. Kuulemma Ymmilasit.
Se hehkuva kevätaurinko laskemassa. 
Kuten tässäkin. Voi luontoa ja sen kauneutta.