maanantai 27. helmikuuta 2012

Rentoutumassa Peukaloisessa ☼


Lähdimme taas, naiset kolmessa polvessa, rentoutumaan hiihtolomalla Somerolle, Peukaloiseen. Olemme ennenkin viettäneet siellä lukuisia ikimuistoisia ja ihania hetkiä, ja niin tälläkin kertaa. Tässä alkupäivinä iltasella otettu kuva mökistä järveltä päin.

Ainoa miespuolinen mukanamme oli tämä ryhdikäs nuori herra, Oskari. Pienen pientä vahtitaipumusta oli havaittavissa, ikävä kyllä. Taisi silti Oskari jäädä toiseks desibeleissä kanssamme.

Tässä illanviettoa Peukaloisessa. Kaikilla kädet kipeytyivät nopan painamisesta. Myös tärykalvot olivat kovalla koetuksella, mutta mielettömän hauskaa meillä oli.

Ja jottei Oskarilla olisi ollut tylsää, sai se kaverikseen tällaisen. Tällä jänöllä on häntä, joka piippaa.

Ja tässä toinen kaverus, ja se piippaa koko vekotin.

Perjantaina käytiin shoppailemassa ja päätimme hankkia ruusun silmän iloksi. Ruusut vaan ovat niin kauniita. Täytyy myöntää, että aika paljon muutakin "tärkeää" löytyi.

Jääkaappimagneetit viisauksineen olivat tietysti välttämättömyyksiä, jotka oli hankittava. Ja niitä löytyi enemmän kuin tämä yksi, mutta tämä kuvaa hyvin reissuamme.

Hiihtämään oli tietysti myös päästävä. Tässä painelee äitini pitkin Hirsjärven jäätä. Sulia kohtiakin oli, joten hiukan piti katsoa, missä hiihtää. Tyyli ei välttämättä näytä nopealta, mutta sen verran joutuisaa meno kuitenkin oli, että minun itsetuntoni ei kohentunut lainkaan hiihtolenkillä.

No, minun tyylini näyttää juuri siltä, mitä se olikin, eli se ei ollut liikuntaa eikä kuntoilua, vaan ulkoilua.

Myös tällaista ulkoilua harrastimme pakon sanelemana todella useita kertoja päivässä alkaen klo 7. Minä ja Riina saimme melkein tyydytettyä äitini liikunnan tarpeen, kun olimme vuoroin mukana, jotta toinen sai levätä sen aikaa. Vain pari kertaa äitini ei saanut kuin Oskarin mukaansa ja senkin vain, koska se on niin pieni, ettei voinut muuta kuin yrittää piiloutua, siinäkin tosin onnistumatta.

Taas minä olen viimeisenä tarpomassa hangessa. Joten tyydyin kuvaamaan Riinan poninhäntää. Myös Riinasta on kuva suksilla, mutta kansainvälisistä käsimerkeistä johtuen, en voi sitä julkaista.

Minä ja Riina nukuimme tässä, niin ja Oskari myös. Sängyillä olevat villasukat ovat mökillä pakolliset, ei lämpötilan vuoksi, vaan koska ne kuuluvat mökkielämään. Ne ovat äitini käsialaa ja ne lisääntyvät jatkuvasti 1 pari/päivä vauhtia. En tiedä, mistä niiden tekemiseen riittää äidilläni aikaa, koska voisin vaikka vannoa, ettei hän kudo hiihtäessään. Varma en voi olla. Se olisi kyllä ainoa selitys asialle.

Iltahämärä kuvattuna järvelle päin. Saunaan pääsyä taidetaan odotella.

Tämä lienee syy, miksi kuljin aina peränpitäjänä. Löytyi niin paljon asioita ja kohteita, jotka halusin ikuistaa. Tuli niin keväinen olo.

Ja vielä yksi tällainen, koskematon hanki taustanaan. Monin paikoin se olikin myllätty, kiitos Oskarin.

Näiden pallukoiden vuoksi jouduin istahtamaan hankeen ja sain taskut täyteen lunta. Eipähän tarvinnut tyhjätaskuna kuljeskella.

Tässä Riina kertoo Oskarille iltasatua. Oskari kuuntelee tarkkaavaisena tarinaa piippaavahäntäisestä, pinkistä pupujussista ja röhkivästä hiposta.

Ja nukkumatti tuli, ainakin melkein, ja hippo myös. Vai oliko se toisinpäin.

Nämä kohdat vältimme, onneksi, ettemme joutuneet vastentahtoisesti avantouinnille. Hiihtäessä kylläkin sauvan jättämät kolot täyttyivät heti vedellä. Tarkkuutta ja järkeä tarvittiin ja sitähän meillä oli, hyvän harkintakyvyn ja maltin lisäksi. :D

Viimeinen hiihtoreissu ennen pakkaamista ja kotiinlähtöä. Aurinko paistoi upeasti, mutta paikka paikoin viima oli hyytävä. Latu oli joka kerta aukaistava uudelleen, kun tuuli tuiversi sen umpeen heti sen jäätyä selän taakse.

Keittiön ikkunasta kuvattuna päärakennus ja pehtoorin asunto. Huom. jääpuikot räystäällä. Kertovathan ne kevään lähestymisestä, kertovathan?

Ja vielä tämän myötä mukavaa kevään, kesän ja mansikoiden odotusta.

torstai 23. helmikuuta 2012

Kännykällä




Ensimmäinen yritys kirjoittaa blogia kännyllä. Ja ilman neuvonantajaa. Yritän vielä laittaa jonkun kuvankin.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Pyhäpäivä tuiskussa ♠


Uskomatonta, minä jo kesää odottelen ja maailma, ainakin Lohja, on hautautumassa lumeen. Epäreilua. Ja siitä huolimatta 6-kiloinen kullanmuruni aina jaksaa iloisesti lähteä seurakseni ulos. Tältä näytti lenkki-ilma tänä iltana.

Onneksi aura oli ehtinyt tällä kertaa polulle ennen meitä. Se helpotti huomattavasti matkantekoa. Oskarikin oli näkyvissä koko ajan, kun se aiemmin näkyi vain hypätessään seuraavaan kohtaan ja upposi taas lumihöttöön. Olinpaikan löysi, kun seurasi flexin hihnaa. Ja lisää lunta ja tuiskua.

Pienet kinokset on saanut Jasukin kasattua sisäänkäynnin molemmille puolille. Aina kun tie on selvä, tulee aura ja huitaisee uuden metrin korkuisen karheen kulkuväylälle. Jasu on tänään harrastanut lumileikkejä jo monta kertaa, kuten varmaan kaikki muutkin.

Lenkilläkään ei tullut yhtään koiraa vastaan, mutta riitti Oskarilla silti haukuttavaa. Monen hiljaisen portin takaa tuli suuri, luminen hahmo ison, mustan kolan kanssa, ja siitähän Oskari riemastui aina vaan uudestaan ja uudestaan.

Ja Nallen tapa nautti pyrypäivästä, ei häiritse tuuli, ei tuisku.








Ja nämä kuvat on otettu muuten kännyn kameralla, ei hassumpia.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Vapaa perjantai ♣


Tämä päivä on mennyt yövuoroista toipumiseen. Ja tietysti näiden karvanaamojen palvelemiseen. Heti kun sain silmät auki, siis lähempänä puoltapäivää, yritti Nalle hypnotisoida mua antamaan itselleen ruokaa ja rapsutuksia kukkuramitalla.

Ja Oskari halusi jo päästä vastailemaan lenkkipolun varrella oleviin äärimmäisen kiireellisiin ja tärkeisiin sähköpostiviesteihin. Se oli vielä hauskempaa, kun osa niistä oli piilotettu höttöisen lumipeitteen alle.

Lenkki tuli tehtyä ja muut siihen liittyvät velvoitteet hoidettua. Sitten olikin jo päikkäreiden aika. Juu juu, tottakai tyyny pitää olla, juu, ja tietysti sohvalla.

Kävin kuvaamassa Riinan mini-aavikon. Onpahan ikuistettu, kun ei tiedä kuinka kauan kaktukset pysyvät hengissä. Meillä kun on taito hyppysissä ja silti on vaikea löytää kultainen keskitie liikakastelun ja liiallisen kuivumisen välillä.

Suurelle yleisölle vielä tuntemattoman aloittelevan taiteilijan työ seinällämme ansaitsi tulla kuvatuksi. Kyseessä on Jasun kummitytön taidonnäyte.

Nyt kun olen useita vuosia väittänyt, että älypuhelimet ovat täysin turhia ja tarpeettomia, sorruin itsekin. Ja ai että ne ovatkin hauskoja, vaikka en ole perehtynyt kuin murto-osaan sen ominaisuuksista. Ja parasta siinä on tietysti väri. :D Ja seuraavat kuulumiset varmaankin Somerolta.

torstai 9. helmikuuta 2012

Eräs torstai ☼


Kotihommat tehty, yövuorot edessä ja tässä välissä sopivasti aikaa blogille. Ja upea fiilis, kun sai taas herätä ihanaan auringonpaisteeseen. Ei harmittanut ollenkaan lähteä lenkittämään Oskaria. Näin upea ilma on tänään ja tässä meidän vakio aamulenkin alkupää.

Tämän kuusen juurelta Oskari löysi roskaruokapakkauksen ja ehti nappaamaan pari kyydistä pompannutta ranskalaista. Liekö hyviä tahi ei, lirautti kuitenkin viestinsä jäljelle jääneiden päälle, ehkä hiukan viereen. Tai oisko merkannut ne itselleen, jotta voi taas iltasella ottaa huikopalaksi muutaman ohi mennessään.

Näin hyväntuulinen ja tyytyväinen on Oskari saatuaan herkun hangesta. Hiukan kyllä taisi Oskarin varpaita paleltaa, tai sitten tanssahteli vain silkasta riemusta lenkin jatkuttua.


"Hei, hei kaikille!", sanoo Oskari päästyään kotiovelle. :D

Lenkin päätteeksi on kotihälytin taas kytketty päälle. Taatusti toimii ja kuuluu.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Ihana aurinko ☼


Iiik, miten ihana ilma. Oli mahtavaa käydä Oskarin kanssa lenkillä. Ei ollut kylmä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kevyttä höttölunta jalkojen alla. Epäreilua, että pitää lähteä töihin. Toisaalta fiilis on kyllä huippuhyvä. Tuntuu, että kevät on aivan käsillä, tai ainakin heti nurkan takana. Näin paistoi aurinko etupihan puolella, kurkisteli kuusen takaa.

Tältä näytti auringonpaiste takapihan pusikkoon. Pääasia, että on valoa tämän pimeyden jälkeen.

Taavikin on löytänyt paikan auringossa, Riinan tietsikkapöydältä koulukirjojen seasta. Odottelee Riinaa kotiin, siis paijausta vailla.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Sittenkin kaksin ☺

Sain sen sittenkin. Riina toi sen koulusta tullessaan. Ihanaa, kun on tällaisia pieniä kevätaurinkoja sisällä sitä oikeaa aurinkoa odotellessa.
Ja tässä ne napottavat nyt kumpikin, eihän kenenkään/minkään ole hyvä olla yksin. Toivottavasti saan ne pidettyä hyvinvoivina kevääseen asti.
Ja näin mukavaa postia sain eilen. Otin yhteyttä Suomen ruususeuraan ja kysyin löytyykö heiltä vanhoja ruusulehtiä, ja löytyihän niitä, yli 20. Näissä riittää lukemista kevääseen, tai ainakin melkein. :D Tosin Riina auttoi mua tilaamaan sellaisen kirjan kuin Kotipihan ruusut. Siinä esitellään 150 pensasruusua. Tuskin maltan odottaa sen tuloa. Aika kivaa. :D
Ja kukaan ei varmaan arvaa, kenen työtä tämä on. Jep, sama tyyppi kuin se, joka antaa Oskarin nukkua tyynyllä mun ollessa yövuorossa ja joka sortuu herkkujen antoon joka kerta Oskarin räpsytellessä ruskeita silmiään anovasti. Meillähän koira on koira, eikä sitä inhimillistetä. "Mutta kun sillä on kylmä ja se on niin pieni ja joutui pakkaseen pissillekin" jne. Näin meillä miehet pitää yhtä.

torstai 2. helmikuuta 2012

Kevät jo kulman takana, onhan? ☼


Viimeinen jäänne menneestä joulusta on tämä myöhäinen amaryllis viimeisen kukkansa kanssa. Se olikin reipas kukkija, mutta taitaa jo luovuttaa ja tehdä tilaa keväisille kukkijoille.

Nämä ne taitaa kukkia ympäri vuoden, mutta sorruin silti kiusaukseen kauppareissulla. Tällainen lähti mukaan muutama päivä sitten ja eilen himoitsin samanlaista, mutta oranssinväristä. Sekin oli niin soma. Olisivat voineet vierekkäin napottaa ikkunalla.

Jasulla oli eilen vapaapäivä ja tässä lopputulos. Kävivät kampaajalla/parturilla, eli siis Marilla. Ja tällainen löytyi sen entisen pörrökasan sisältä. Oskarista tuli taas pieni ja sievä, mutta ikävä kyllä, lenkkikäyttäytymisessä ei ole havaittavissa muutoksia. Edelleen mennään puheliaalla ja räkää roiskivalla tyylillä hampaita tuuletellen, kun kohdataan muita koiria.




Tässä näyttäytyy edellinen Oskari aiemmalla hiukan vauhdikkaamalla hiustyylillä. Tämä muistin virkistykseksi ja vertailukohdaksi.

Oskari jo odotteleekin lenkille pääsyä ja haluaa tietysti päälleen uuden, hienon ulkoilutakkinsa. Siinä on oikein heijastimet ja karvakauluskin. Tietysti huppukin olisi voinut olla kiva.

Ja ji-huu!!! Tässä on Oskari uudessa takissaan. Ja vastoin kaupan tädin epäilyksiä, pissiminen on sujunut hienosti. Ei minkäänlaista lämmintä kosteutta vatsapuolella, eikä märkää helmaa takissa, ainoastaan kaunis keltainen ja taiteellinen kuvio neitseellisessä, hohtavassa hangessa muiden tiellä liikkujien iloksi. Kolmella jalalla on vielä helppo kulkea, mutta kaikkien neljän nostaminen vatsakarvojen lämpöön on jo todella haasteellista, kun pitäisi vielä liikkuakin. Eli Oskari lisää toivelistalle oskarinkokoiset huopikkaat, voisivat olla samaa sävyä takin kanssa.



Näin kauniissa auringonpaisteessa ulkoilimme ja nautimme pilvettömästä taivaasta ja "raikkaasta" ulkoilmasta. Tästä ihanuudesta huolimatta, lauhtumista odottelee ainakin Virve ja Oskari. :D