Oltiinpa Riinukan kanssa hömpöttelemässä Riinan loman alkamisen kunniaksi. Ensin tietysti koluttiin kaikki taimien myyntipaikat Karjaalla ja halpakaupassa piipahdettiin pitkästi, joten Oskarin oli päästävä jaloittelemaan. Ja oli mun kuvattava, kun tällainen kummallinen korte-kasvi ilmestyi näköpiiriin. Mikälie sen tarkempi nimi onkaan.
Jep, nälkä siinä tuli. Oskari vähän säälitti, kun joutuisi pieni odottamaan lämpimässä autossa. Päätettiin ABC:llä ottaa se nurtsille tolpan nokkaan narussa, mutta sinnepä oli ilmestynyt oikein koiratarha, johon Oskari parkkeerattiin meidän herkutellessa lähietäisyydellä. Ja sai Oskarikin jotain.
Ja Tico tähystyspaikallaan. Pientä levottomuutta Ticon seikkailunhalu aluksi herätti, mutta 17:nen kerran jälkeen, kukaan ei enää kiinnittänyt siihen huomiota. Alastulo tosin aiheutti aina aikamoisen jysähdyksen.
Petunia purkissa, toisin sanoen viime kesänä purkissa kasvaneet ruusut paleltuivat, koska kiidätin ne suojaan vasta tammikuun puolessa välissä ja silloin taisi olla jo hiukan liian myöhäistä, luulen.
Tällainen tarttui mukaan Oskari-lenkiltä. Oli pakko siepata se nuuskutettavaksi, enkä sitten raaskinut sitä poiskaan heittää.
Täytyyhän tähän vielä omistakin kisuista ajantasaiset kuvat laittaa. Peetu Riinan kenkien kimpussa.
Ja Miiko niin ominaisessa asennossa, mahdollisimman rentona vaakatasossa. :)
torstai 30. toukokuuta 2013
maanantai 27. toukokuuta 2013
Fiilistelyä ☼
Lähdemme Riinan kanssa pienelle mini-kesälomalle. Ensimmäisen yön vietämme täällä. Se näyttää kodikkaalta ja vierasvenesatamaan on vain lyhyt matka. On kuitenkin mukava kävellä ja katsella rauhassa, poiketa vaikka yhdelle ja parantaa maailmaa. Tämä on siis Naantalissa.
Sieltä jatkamme matkaa Uuteenkaupunkiin, jossa en ole koskaan käynyt, eikä ole Riinakaan. Yövymme Rauhassa, jossa tilaa on kaksion verran. Torilla olisi lauantaiaamuna tarkoitus piipahtaa ja muutenkin taas kuljeskella ja katsella. Rauha on osa yli satavuotiasta puutaloa ja historiaa. Siihen kuuluu myös lasikuisti, joten jos sataa reissumme aikana, on se tilattu tähän kohtaan, eli perjantai-illaksi.
Kolmas kohteemme on Raumalla pieni majatalo lähellä keskustaa. Sieltä ajelemme sitten kotiin, kunhan olemme katsastaneet kaikki upeat vanhat rakennukset. Tuskin maltan odottaa. :)
Sieltä jatkamme matkaa Uuteenkaupunkiin, jossa en ole koskaan käynyt, eikä ole Riinakaan. Yövymme Rauhassa, jossa tilaa on kaksion verran. Torilla olisi lauantaiaamuna tarkoitus piipahtaa ja muutenkin taas kuljeskella ja katsella. Rauha on osa yli satavuotiasta puutaloa ja historiaa. Siihen kuuluu myös lasikuisti, joten jos sataa reissumme aikana, on se tilattu tähän kohtaan, eli perjantai-illaksi.
Kolmas kohteemme on Raumalla pieni majatalo lähellä keskustaa. Sieltä ajelemme sitten kotiin, kunhan olemme katsastaneet kaikki upeat vanhat rakennukset. Tuskin maltan odottaa. :)
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Pihapuuhia kotona ☺
Ja ei, siitä ei tullut tummanpunaista, kuten nuppuna näytti vaan juuri sellainen kuin pitikin. Viime vuonna tämä alppiruusu ei kukkinut, mutta nyt sitäkin kauniimmin. Tai sitten olen vain niin vähään tyytyväinen.
Ja kukkiipa patjarikkokin. Uskomatonta tosin, sillä olen usein istutellut tämän tyyppisiä kasveja ja aina ne on näivettynyt olemattomiin, mutta tämähän jopa leviää.
Ja pääasia viikonloppuna oli tämä portti (minä enämpi vain seuraneitinä - siis Jasun projekti), joka estää vieraiden koiruuksien pihalle tulon ja oman koiruuden mielipuolisen syöksyn tielle, mutta pelkästään tämä ei riitä. Oskari syöksyi tuija-aidan alta tukka tuulispäänä heti, kun naapuriauto ilmestyi tien reunaan. Nyt sekin pakoreitti on Oskarilta tukittu ja se voi turvallisesti olla kanssamme etupihalla.
Oskari ei siis jatkossa joudu tällä tavalla köytetyksi vesisaaviin. Vaikka se olikin minulta hyvä oivallus. Mikäli Oskari olisi saanut päähänsä yrittää yllätyshyökkäystä tielle, olisi täysinäinen vesisaavi kaatunut ja kastellut koko Oskari kylmällä vedellä. Ja kun Oskari olisi jähmettynyt kauhusta, olisin minä ehtinyt pelastaa Oskari, niin tai ohikulkijat.
Ja tästä tunnistaa meidän portin. Aluksi tähän piti tulla hyönteishotelli, mutta ne olivat liian suuria ja aiheuttivat muutenkin kovaa vastarintaa. Ja ehkä nyt ei oisi niin kivaa ollut, kun sisäänkäynnin luona olisi pyörinyt kaikenlaisia siivekkäitä pörisijöitä ja kasapäin erilaisia hämähäkkejä.
Kävin vielä nappaamassa kuvan esteestä, joka laitettiin Oskarin kiusaksi. Kyllähän se yli pystyisi hypäämään, mutta ei kai sekään niin pöljä ole, että hyppäisi suoraan päin puskaa. No se vielä nähdään. Tietysti, jos joku unohtaa camping-lenkin jalkakäytyävälle, niin Oskarihan hyppää vaikka puskan läpi.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Uudet valjaat pienille☺
Tässä on poikien uudet valjaat. Sen verran kiinnostavia ne ovat, että niitä käydään vähän väliä tutkimassa. Tässä Peetu nuuskuttaa.
Limet on Peetun ja turkoosit on Miikon. Molemmat olivat niitä jo kokeilemassa. Ihan hyvin meni. Peetu tosin halusi heti laajentaa reviiriä. Ja Miikoa itketti kovasti Peetun ulkoillessa. Ja nyt molemmat kurkkii terassin aidan alta. :)
Limet on Peetun ja turkoosit on Miikon. Molemmat olivat niitä jo kokeilemassa. Ihan hyvin meni. Peetu tosin halusi heti laajentaa reviiriä. Ja Miikoa itketti kovasti Peetun ulkoillessa. Ja nyt molemmat kurkkii terassin aidan alta. :)
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Oih, olisi ihania ☼
Rosa Melusina on upean värinen ja kaunis muodoltaan. Jos vain onnistun sen saamaan, on sillä paikka kotona, etupihalla.
Rosa Whisky on myös tosi upea, korkeudeltaan 50-70 cm.
Rosa Bernstein miellyttää myös mun silmää ja sillekin ois paikka.
Rosa Cherry Brandy on väreiltään kaunis ja erikoinen, korkeudeltaan 80-100cm.
Saas nähdä, jäävätkö nämä vain haaveeksi vai tuleeko niistä totta. :)
Rosa Whisky on myös tosi upea, korkeudeltaan 50-70 cm.
Rosa Bernstein miellyttää myös mun silmää ja sillekin ois paikka.
Rosa Cherry Brandy on väreiltään kaunis ja erikoinen, korkeudeltaan 80-100cm.
Saas nähdä, jäävätkö nämä vain haaveeksi vai tuleeko niistä totta. :)
Kukkia, kukkia☻
Viikonloppuna piipahdettiin Salon torilla herkuttelemassa torikahvilassa ja tarttuipa sieltä pari pikkuruusuakin mukaan. Ne ei varsinaisesti ollut myynnissä ja kysyessäni niitä, rouva sanoi, että saa siitä ottaa. Hiuskula kun oli heittämässä niitä pois, niin torikauppias ne pelasti. Omaan penkkiinsä niitä ajatteli, mutta sain kuitenkin kaksi, kun en enempää ollut vailla.
Kotona etupihalla patjarikko on jo hiukan levinnyt ja kukkiikin kiitettävästi. Piristävät kukkapenkkiä ruusujen loistoa odotellessa.
Suurella mielenkiinnolla taas odottelen tämänkin aukeamista. Mielestäni ostaessani tämän taimen, sen piti olla lähes valkoinen. Ja vaikea kuvitella, että se tuosta paljon vaalenisi. Taitaa tehdä saman tempun kuin se yksi ruusutarhan ruusu, eli vaihtaa väriä ihan salaa.
Ainakin se sopii väriltään tähän pelargoniaan, jos ei muuta. Pääasia tietysti, että kukkivat ja ilahduttavat loistollaan näin keväällä.
Kotona etupihalla patjarikko on jo hiukan levinnyt ja kukkiikin kiitettävästi. Piristävät kukkapenkkiä ruusujen loistoa odotellessa.
Suurella mielenkiinnolla taas odottelen tämänkin aukeamista. Mielestäni ostaessani tämän taimen, sen piti olla lähes valkoinen. Ja vaikea kuvitella, että se tuosta paljon vaalenisi. Taitaa tehdä saman tempun kuin se yksi ruusutarhan ruusu, eli vaihtaa väriä ihan salaa.
Ainakin se sopii väriltään tähän pelargoniaan, jos ei muuta. Pääasia tietysti, että kukkivat ja ilahduttavat loistollaan näin keväällä.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Kissatarha ja pihakukkia ☼
Miiko ja Peetu luulivat olevansa matkalla Hong Kongiin, vaikka mentiin vain mökille. :)
Peetu miettii syntyjä syviä vähän ennen pääsyä kissatarhaan. Siinä se napottaa katajan päällä ja katselee lammelle.
Ja Miiko viihtyy pehmeällä, eikä mietiskele ihan niin syvällisiä. Jasun pieni pumpulipallo, tai siis tiikeri. :)
Vihdoin oli tarha valmis ja suurimmat raot tilkitty. Kulku tapahtuu tuuletusikkunan kautta ja puukiekkoja pitkin laskeutumalla. Koivuranka on varmuuden vuoksi laitettu, jos pienet eivät rumhun päältä pääse hyppäämään, mutta aika leiskautuksiahan nuo pomppivat.
Uusia hajuja oli paljon, vaikka jo valjailla käytiin vähän treenaamassa ja ympäristöön tutustumassa. Tarhan sisustus on seuraavaksi vuorossa, vähän kulkusiltaa ja hyllyä, ehkä pari nukkumapaikkaa. Kuljetusboxeille tulee katos, joka toimii säilytyspaikkana ja boxit huili-majoina. Kolmesta paksusta puunrungon pätkästä tulee kolmijalka, jossa roikkuu paksu köysi, ellei Jasu onnistu nukuttamaan mua viinillä tehdäkseen ison nuotion niistä rungoista. Sellaista olen kuullut suunniteltavan.
Nalle-eläkeläinen nautti omasta rauhasta, joka tarkoittaa, että ruokaa on jatkuvasti tarjolla ilman että siihen työntyy kaksi pallopäätä ja nukkua saa kenenkään häiritsemättä. Silti pienet saivat lämpimän vastaanoton kotiin tullessamme. Tosin ne tekivät itseään hiukan tykö, eikä Nallelle jäänyt muuta mahdollisuutta, kun lipaista pari kertaa.
Hiukan olivat pojat mökkeilystä väsyneitä. Kissatarha oli niin uusi, että ikkunasta rampattiin edestakaisin tauotta. Ja kun vielä Riinan Tikokin kävi tarhassa moikkaamassa Miikoa ja Peetua, niin ei ihme, että pienet väsähtivät. Taavi tyytyi sylkemään ja sähisemään ulkopuolella. Se ei vaan voinut uskoa, että ensin se joutuu asumaan Tiko-riiviön kanssa ja sitten vielä mökillekin ilmestyy uusia pallopäitä kaksin kappalein.
Ja Raision orkidea ei petä, kukkia on taas paljon aukeamassa. Sekin saa nauttia ulkoilmasta terassilla.
Etupihalla kukkivat pelargoniat. Eikä mene kauaa, kun ne saavat kaverikseen alppiruusun kukkia, nuput jo punertaa.
Peetu miettii syntyjä syviä vähän ennen pääsyä kissatarhaan. Siinä se napottaa katajan päällä ja katselee lammelle.
Ja Miiko viihtyy pehmeällä, eikä mietiskele ihan niin syvällisiä. Jasun pieni pumpulipallo, tai siis tiikeri. :)
Vihdoin oli tarha valmis ja suurimmat raot tilkitty. Kulku tapahtuu tuuletusikkunan kautta ja puukiekkoja pitkin laskeutumalla. Koivuranka on varmuuden vuoksi laitettu, jos pienet eivät rumhun päältä pääse hyppäämään, mutta aika leiskautuksiahan nuo pomppivat.
Uusia hajuja oli paljon, vaikka jo valjailla käytiin vähän treenaamassa ja ympäristöön tutustumassa. Tarhan sisustus on seuraavaksi vuorossa, vähän kulkusiltaa ja hyllyä, ehkä pari nukkumapaikkaa. Kuljetusboxeille tulee katos, joka toimii säilytyspaikkana ja boxit huili-majoina. Kolmesta paksusta puunrungon pätkästä tulee kolmijalka, jossa roikkuu paksu köysi, ellei Jasu onnistu nukuttamaan mua viinillä tehdäkseen ison nuotion niistä rungoista. Sellaista olen kuullut suunniteltavan.
Nalle-eläkeläinen nautti omasta rauhasta, joka tarkoittaa, että ruokaa on jatkuvasti tarjolla ilman että siihen työntyy kaksi pallopäätä ja nukkua saa kenenkään häiritsemättä. Silti pienet saivat lämpimän vastaanoton kotiin tullessamme. Tosin ne tekivät itseään hiukan tykö, eikä Nallelle jäänyt muuta mahdollisuutta, kun lipaista pari kertaa.
Hiukan olivat pojat mökkeilystä väsyneitä. Kissatarha oli niin uusi, että ikkunasta rampattiin edestakaisin tauotta. Ja kun vielä Riinan Tikokin kävi tarhassa moikkaamassa Miikoa ja Peetua, niin ei ihme, että pienet väsähtivät. Taavi tyytyi sylkemään ja sähisemään ulkopuolella. Se ei vaan voinut uskoa, että ensin se joutuu asumaan Tiko-riiviön kanssa ja sitten vielä mökillekin ilmestyy uusia pallopäitä kaksin kappalein.
Ja Raision orkidea ei petä, kukkia on taas paljon aukeamassa. Sekin saa nauttia ulkoilmasta terassilla.
Etupihalla kukkivat pelargoniat. Eikä mene kauaa, kun ne saavat kaverikseen alppiruusun kukkia, nuput jo punertaa.
SE päivä pikkukisujen elämässä ☺
Tänään oli suuri päivä pienten kisujen elämässä. Käytiin eläinlääkärillä kastraatiossa. Ammattitaitoinen lääkäri oli vartissa valmis ja päästiin kotimatkalle ja kylpyhuoneeseen. Oikeassa alareunassa näkyy Nallen korva, kun olihan Nallukan käytävä katsomassa, että pienillä on kaikki kunnossa.
Peetu tosiaan lähti liikkeelle reilu tunnin päästä toimenpiteestä. Se pääsi kaks´kyt senttiä boxista ja nukahti uudelleen. Miiko vielä oli autuaan tietämätön tästä maailmasta.
Pientä ääntä kuului kylppäristä ja mennessäni katsomaan olivat molemmat pojat jo kynnyksellä. Tätä ennen, kun ovi oli raollaan, oli Peetu jo kerran kellahtanut eteisen lattialle, josta sen kiireesti palautin heräämöön eli kylppäriin.
Peetu tosiaan lähti liikkeelle reilu tunnin päästä toimenpiteestä. Se pääsi kaks´kyt senttiä boxista ja nukahti uudelleen. Miiko vielä oli autuaan tietämätön tästä maailmasta.
Pientä ääntä kuului kylppäristä ja mennessäni katsomaan olivat molemmat pojat jo kynnyksellä. Tätä ennen, kun ovi oli raollaan, oli Peetu jo kerran kellahtanut eteisen lattialle, josta sen kiireesti palautin heräämöön eli kylppäriin.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Vielä muutama ruusu ☼
Hui, tämä olikin jäännyt luonnoksen asteelle. Mutta nytpä jatkan, eli...
Tässä puistoruusu Ilo, jonka olisi tarkoitus koristaa tulevan kissatarhan kulmaa. Olen usein katsellut sitä ja luulenpa, että se on tulossa Paratiisin taimitarhasta muutamien muiden kanssa.
Ja tässä on jossainmäärin köynnöstävä Giardina. Jos terassin reunalla oleva New Dawn on paleltunut, siirtyy tämä siihen. Muuten tämä luultavasti kasvaa Ilon kaverina.
Tämä on ollut jo viime kesänäkin hiukan tulollaan, mutta nyt se on tulossa oikeasti. Alexander MacKenzie. Tätä suunnittelin johonkin puuvaraston lähistölle paikkaan, johon aurinko paistaisi riittävästi. Ei kasva kovin korkeaksi.
Oih, mikä väri. Terassin reunalla kovin, kovin hitaasti elpyvä All The Rage saa tämän tilalleen, jos ei herää henkiin lainkaan. Muussa tapauksessa tämäkin tulee puuvarastoa somistamaan, myös kohtalaisen matalakasvuinen. Eli tämä on Augusta Luisa.
Tässä on Morden Sunrise, joka saa paikkansa luultavasti myös puuvaraston läheisyydestä. Siihen siis tulisi hiukan matalampia ruusuja. Paikka saattaa olla sen verran varjoinen, että nämä siirtyvät porukalla hiukan keskemmälle kalliorinnettä.
Tälle on paikka saunamökin kulmalla. Tämä, muistaakseni ihan luonnonruusu tai ainakin melkein, on Magnifica rugionosa. Se saa kasvaa niin sanottuna Ukin ruusuna. En tiedä, mistä olen saanut sen päähäni, mutta pitkään olen sitä ajatellut.
Ja yksin ei ole hyvä olla, niinpä Ukin ruusu saa kaverikseen Celsianan, jota myös olen pitkään havitellut. Ruusun pitäisi olla todella upea ja niinpä Mummi on ansainnut sen nimilleen. Molemmat ovat tulossa Hongiston taimistosta loppukuusta, toivottavasti.
Tämä on Paula Vapelle. Tämä tulee koristamaan myös kahden edellisen kanssa saunamökkiä, mikäli en laita sitä High Voltagen tilalle terassin reunalle. Se nimittäin on saattanut luovuttaa talven aikana. Tappiot luultavasti selviävät muutaman tunnin sisällä.
Tässä puistoruusu Ilo, jonka olisi tarkoitus koristaa tulevan kissatarhan kulmaa. Olen usein katsellut sitä ja luulenpa, että se on tulossa Paratiisin taimitarhasta muutamien muiden kanssa.
Ja tässä on jossainmäärin köynnöstävä Giardina. Jos terassin reunalla oleva New Dawn on paleltunut, siirtyy tämä siihen. Muuten tämä luultavasti kasvaa Ilon kaverina.
Tämä on ollut jo viime kesänäkin hiukan tulollaan, mutta nyt se on tulossa oikeasti. Alexander MacKenzie. Tätä suunnittelin johonkin puuvaraston lähistölle paikkaan, johon aurinko paistaisi riittävästi. Ei kasva kovin korkeaksi.
Oih, mikä väri. Terassin reunalla kovin, kovin hitaasti elpyvä All The Rage saa tämän tilalleen, jos ei herää henkiin lainkaan. Muussa tapauksessa tämäkin tulee puuvarastoa somistamaan, myös kohtalaisen matalakasvuinen. Eli tämä on Augusta Luisa.
Tässä on Morden Sunrise, joka saa paikkansa luultavasti myös puuvaraston läheisyydestä. Siihen siis tulisi hiukan matalampia ruusuja. Paikka saattaa olla sen verran varjoinen, että nämä siirtyvät porukalla hiukan keskemmälle kalliorinnettä.
Tälle on paikka saunamökin kulmalla. Tämä, muistaakseni ihan luonnonruusu tai ainakin melkein, on Magnifica rugionosa. Se saa kasvaa niin sanottuna Ukin ruusuna. En tiedä, mistä olen saanut sen päähäni, mutta pitkään olen sitä ajatellut.
Ja yksin ei ole hyvä olla, niinpä Ukin ruusu saa kaverikseen Celsianan, jota myös olen pitkään havitellut. Ruusun pitäisi olla todella upea ja niinpä Mummi on ansainnut sen nimilleen. Molemmat ovat tulossa Hongiston taimistosta loppukuusta, toivottavasti.
Tämä on Paula Vapelle. Tämä tulee koristamaan myös kahden edellisen kanssa saunamökkiä, mikäli en laita sitä High Voltagen tilalle terassin reunalle. Se nimittäin on saattanut luovuttaa talven aikana. Tappiot luultavasti selviävät muutaman tunnin sisällä.
Kevätpäivityksiä ☺
Oltiin noin viikko sitten äitini kanssa Karjalohjalla katselemassa kevään etenemistä, niin ja tietysti pikkukisuja, jotka myös mökkeilivät silloin. Kävimme tietysti katsomassa ruusujen lisäksi myös äitini silmäterät elikä kuusentaimet. Ainakin valkovuokot loistivat auringossa.
Jep, Oskari oli tietysti mukana ja löysi ihania herkkuja. Papanoita, papanoita ja monen muotoisia, makuisia ja kokoisia.
Tässä yhden silmäterän latva. Ja äiti siellä tähyilee kaunista taimikkoa ja muistaakseni tällä kertaa ei ollut suunnitelmissa hirven nylkemistä. Olivat taineet rouskuttaa tällä kertaa niitä, mitä pitikin eli pajuja ja muita pikku piiskoja, jotka uhkaavat kuusentaimia.
Oman kallion kasvustoa terassin alapuolelta. Tällä kertaa toimimme kameran kanssa saumattomasti yhteen.
Näin äitienpäivän jälkimainingeissa laitanpa yhden ruusunkin. Väri on upea, eikä tässä muutenkaan mitään vikaa ole. Alan olemaan aika malttamaton, kun ei tilattuja ruusujani vielä kuulu.
Orvokit sentään sain laitettua takapihan amppeleihin silmäniloksi. Voipi olla, etteivät enää elokuussa ihan samalta näytä.
Myöhemmin kesällä toivottavasti nämä kaunistavat kukillaan takapihaa. Ainakin John Cabot on ottanut hyvän lähdön tähän kasvukauteen. Silmuja on tullut ihan ilman jännitystä ja stressiä.
Onneksi myös Hansaland on päättänyt jatkaa siitä, mihin viime vuonna jäi. Taimi on pieni, eikä kukkinut viime kesänä. Voipi olla, ettei kuki vielä tänäkään vuonna, mutta kunhan saa hiukan kokoa ja voimaa lisää.
Miiko köllöttelee lempipaikassaan pussukassa. Joskus se on niin pienenä pussukan pohjalla, ettei sitä meinaa nähdä. Ja kyllä sitä on välillä etsittykin. Kaunis ja höppänä kullanmuru.
Ja Peetu pieni suklaahippunen. Aina menossa ja kovaa. Luonne-ero näkyy selvästi. Miiko viettää ns. kissanpäiviä ja Peetu suhahtelee kiipeilypuuta ylös alas pää edellä ja kovalla vauhdilla. Välillä riehutaan hiiren kanssa ja joskus touhutaan vähän luvattomiakin.
Viime yönä oli taas paahtoleipä kaivettu kiinni olevasta leipälaatikosta. Leipäpussi oli silputtu lähes tunnistamattomaksi ja ainakin kaksi siivua oli hävinnyt. Olihan tietysti Oskarikin saattanut avittaa, mutta eteisen matolle ilmestynyt kissan oksennus kertoi kyllä pikku-Peetun ylensyönnistä. Mutta mitäpä tämä suklaasilmä ei saisi anteeksi. :)
Jep, Oskari oli tietysti mukana ja löysi ihania herkkuja. Papanoita, papanoita ja monen muotoisia, makuisia ja kokoisia.
Tässä yhden silmäterän latva. Ja äiti siellä tähyilee kaunista taimikkoa ja muistaakseni tällä kertaa ei ollut suunnitelmissa hirven nylkemistä. Olivat taineet rouskuttaa tällä kertaa niitä, mitä pitikin eli pajuja ja muita pikku piiskoja, jotka uhkaavat kuusentaimia.
Oman kallion kasvustoa terassin alapuolelta. Tällä kertaa toimimme kameran kanssa saumattomasti yhteen.
Näin äitienpäivän jälkimainingeissa laitanpa yhden ruusunkin. Väri on upea, eikä tässä muutenkaan mitään vikaa ole. Alan olemaan aika malttamaton, kun ei tilattuja ruusujani vielä kuulu.
Orvokit sentään sain laitettua takapihan amppeleihin silmäniloksi. Voipi olla, etteivät enää elokuussa ihan samalta näytä.
Myöhemmin kesällä toivottavasti nämä kaunistavat kukillaan takapihaa. Ainakin John Cabot on ottanut hyvän lähdön tähän kasvukauteen. Silmuja on tullut ihan ilman jännitystä ja stressiä.
Onneksi myös Hansaland on päättänyt jatkaa siitä, mihin viime vuonna jäi. Taimi on pieni, eikä kukkinut viime kesänä. Voipi olla, ettei kuki vielä tänäkään vuonna, mutta kunhan saa hiukan kokoa ja voimaa lisää.
Miiko köllöttelee lempipaikassaan pussukassa. Joskus se on niin pienenä pussukan pohjalla, ettei sitä meinaa nähdä. Ja kyllä sitä on välillä etsittykin. Kaunis ja höppänä kullanmuru.
Ja Peetu pieni suklaahippunen. Aina menossa ja kovaa. Luonne-ero näkyy selvästi. Miiko viettää ns. kissanpäiviä ja Peetu suhahtelee kiipeilypuuta ylös alas pää edellä ja kovalla vauhdilla. Välillä riehutaan hiiren kanssa ja joskus touhutaan vähän luvattomiakin.
Viime yönä oli taas paahtoleipä kaivettu kiinni olevasta leipälaatikosta. Leipäpussi oli silputtu lähes tunnistamattomaksi ja ainakin kaksi siivua oli hävinnyt. Olihan tietysti Oskarikin saattanut avittaa, mutta eteisen matolle ilmestynyt kissan oksennus kertoi kyllä pikku-Peetun ylensyönnistä. Mutta mitäpä tämä suklaasilmä ei saisi anteeksi. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)