sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Pieniä ruokailijoita ☀☀

Parvi aivan uuden näköisiä kavereita tähyilee lintulaudalle.
Pieniä, mutta päättäväisiä siivekkäitä.
Ennen ei ole näitä urpiaisia täällä näkynyt. Joku veikkaili tämän olevan jopa tundraurpiainen, mutta itse veikkaisin urpiaista.
Vuorotellen ruokaillaan ja vahditaan.
Niin kaunis ja niin harvinainen näky, ainakin meidän mökillä.
Mielensäpahoittaja.
Tässä väritys on kyllä todella vaalea.
Myös maahan pudonneet siemenet kelpasivat.
Pieni söpöläinen.
Jo näitä kävi hömötiainenkin ihmettelemässä.
Ja maahan pudonneista kiinnostui joku muukin.
Pieni ja vikkelä liikkeissään.
Ja siementä popsitaan piilossa.
Jos on näin pieni, on oltava tarkkana.
"Huuli pyöreänä"
Tämä kuvaussessio oli tässä.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kevään odotusta, sarja sekalaisia, minua ilahduttavia otoksia ☀☀



Tarkka keskittyminen ja pähkinä palasiksi.

Punatulkku saapui myös kuusikon laitaan pähkinöitä hakemaan, mutta tarkkana piti olla.

Punatulkku-pullero painaa vaa'assa selvästi viherpeippoa enemmän, mutta siemeniä riittää molemmille.



Mutta kolme on jo liikaa. Sinitiainen ei oikein sopinut jyväautomaatille, mutta ei kyllä kuvaankaan. :)

Tämä pariskunta puhui niin sanotusti samalla suulla, tai ainakin nokat kävi samaan tahtiin.

Ja sinitiainen uudella yrityksellä punatulkku-uroksen poistuttua.



Punatulkkunaaras on suosittu ruokaseuralainen.

Töyhtötiainen ei halunnut kasvokuvaan.

Viherpeippo esittelee saalistaan.

Ja sitä jo töyhtiskin ihmettelee.

Vihdoinkin sinitiainen on saanut ruokarauhan.





Kuusenoksan kätköissä... yhtä salaperäisenä kuin metsä itse.

Jostain syystä tämä kuva saa sieluni värisemään. Sininen taivas, puhdas ja raikas ilma, auringon lämpö, rauha ja hiljaisuus, hetki itselle ja omille ajatuksille, erotellen oikean ja väärän, hyvän ja pahan, pienet ja suuret, tärkeät ja turhat - keskittyen oleelliseen, hyvään, aitoon, rehellisenä itselle ja elämälle, rakastaen sielulla ja sydämellä.

Joskus on hyvä katsoa vähän etäämmältä ja vetää henkeä, jotta näkee ja ymmärtää tarkemmin ja paremmin.

Töyhtis kiertää kehää. On vaikea valita.



Mutta pääasia on, että töyhtö on hyvin.





Kaksin aina kaunihimpi.

Löytyipäs pähkinä. Ei ne suuret sanat suuta halkaise, mutta pähkinä sen voi tehdä...

Ahkeruus on ilomme. Auringosta nauttien, kevättä odotellen.

Pehmeä ja pullea.

Ja pariskunta toisella siemenautomaatilla.

Valinnan vaikeutta sinitiaisellakin.

Ja hän ilmestyy kuin tyhjästä, sieppaa siemenen ja katoaa keväthankeen.

Kuusimetsä, aurinko - tintti unohtui haaveilemaan.

Tämä taas on valmis puolustamaan viimeiseen höyheneen tätä siementä -ilmeestä päätellen.

Talitinttikin löysi jo jotain.

Siemeniä pohjalla ja pähkinät vasta korkeammalla...

Kiitos, otan tuolta ylhäältä muutaman pähkinän.



Ja maastakin voi ruokaa löytyä.

Ei värillä väliä, kunhan on seuraa.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas...

Kuusitiainenkin tuli syöminkeihin mukaan.

Ja hömötiainen sai pähkinänsä.

Veljekset uusintakierroksella.

On aina hyvä kurkkia olan ylitse, ettei tule yllätetyksi.

Piilosilla.



Sama ajatus, sama paikka, vaan ei sama aika.
Tämän kertainen yhteinen hetkemme päättyi. Auringon lämpö, kuusimetsän tuoksu, siiven suhahdus, siementen pöllähdys ja hetki oli ohi.