sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syksyn lehtiä aamulenkiltä

 
Täytyy myöntää, että nämä kuvat on otettu muutama päivä sitten, eli eivät ole tämän aamuiselta lenkiltä.
 
 
 
Voi, miten upealta luonto nyt näyttää kaikkine väreineen ja muotoineen.
 
 
Tässä niitä muotoja lisää, sieniä.
 
Osa kasvaa ja kukkii syksystä välittämättä, kuten tuo meidän Oskari ja puna-apila.
Ja potilaan lahjoittamat ruusut.
Ja kotipenkin uusi tulokas on hiukan myöhässä. Kunpa vaan saisi kukkansa auki ennen kuin pakkanen puraisee.
Mökin kompostikaunotar kiittää uudesta sijoituksesta, eli All The Rage.
Ja tässä tämän kertaiset nöpönenät. Eläkeläinen huoltaa vetelää kakaraa.
 
 
 


perjantai 20. syyskuuta 2013

torstai 12. syyskuuta 2013

Uninen torstai ☻

Vapaapäivä ja hyvin hiljaista. Vanhuskin on onnistunut survoutumaan koppiin unille. Ajatellut tietenkin, ettei siellä jää nuorempien rämäpäiden jalkoihin.
Joista yksi on simahtanut samaiseen kiipeilypuuhun, vain hiukan ylemmäs.
Ja toinen samaan puuhun viereiseen tolppaan. Näiden jalkoihin siis ei voi jäädä muu kuin nukkumatti.
Makuuhuoneeseen mennessä ei tilanne paljoakaan muutu. Mikä näitä luontokappaleita vaivaa?
Tässä taas mun suunnitelmat. Tossut odottaa vain ulos ja juoksemaan pääsyä, eivät halua mennä yksin.
Ja kyllähän sinne kelpaa lähteä, kun aurinkokin näin nätisti paistaa lämmittäen krysanteemia.
Takapihalla on tosin jo pilvistä. No just, ja nyt sataa.
Taidan siis kopata kainalooni tämän seuraavaan puuhun kesken pesun nukahtaneen karvapallon ja kömpiä Oskarin viereen. :)







sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Luontoa ja mökkeileviä karvatassuja ☺

 
 
Aamukasteen aikaan voi nähdä todellisia luonnon taideteoksia. Jos ylläolevaa kuvaa katsoo tarkkaan, voi vas. yläreunan keijunsiivessä nähdä sateenkaaren värit.
 
Etsimme Oskarin kanssa sopivaa paikkaa linnunpöntölle ja talviruokintaan hyvää kohtaa.
Tänne muutti yksi pönttö, kissatarhan taakse.
 
Miiko ja Peetu linssillä.
 
 
Pojat testailee uutta hyllyn pätkää. Tolppia pitkin kiipeily sujuu, kun keksivät, että alaspäin valuessa pitää ottaa kynsillä kiinni siitä tolpasta. Alaspäin tullaan vauhdilla ja pudoten puolestavälistä. No, harjoitus tehnee mestarin.
 
 
Kyllä alkaa pojista näkymään, että ruoka maistuu. Tosin varastetut suklaakeksit olivat Peetulle liikaa, tulivat väkisin ulos ja tietysti yöaikaan ja tottakai matolle.
 
Rankka reissu, kun piti taas Oskarinkin jeesata kissojen ruuan syönnissä. Ensimmäinen kerta, kun Oskarille ei maistunut aamupala ollenkaan. Voi olla, että noin neljänpäivän sapuskoja vastannut kissankupin sisältö otti vatsassa oman tilansa. Ja se jööti, mikä siitä tuli - siitä olisi jo bernhardilainenkin ollut ylpeä. :)
 
 
 
 
 

Syyskukkia ☼

 
Rosa Melusina, läheltä ja tosi läheltä, ilahduttaa vielä näin syyskuussa ja tässä vasta ensimmäinen nuppu auennut. Muutama on vielä odottamassa.
Myös Alexander MacKenzie on innostunut kukkimaan vielä näin myöhään.
Mont Blanc on jo tehnyt kaikki temput ruusunmarjoihin asti, mutta se ei estä sitä aloittamasta uudelleen.
Ja nämä rontit ne kukkii parhaiten taas näin, kun kesä on jo ohi. Joku mulla menee tässä pieleen.