maanantai 23. tammikuuta 2012

Iltalenkillä ♣


Lähdettiin Riinan kanssa lenkittämään koiraa ja muistin kerrankin ottaa kameran mukaan. Mukava ulkoilla, kun ei ollut kiirettä mihinkään. Ehti hiukan katsella ympärilleenkin, vaikka olikin jo pimeää. Kauniit koristeet oli luonto järjestänyt koivun oksille.

Riina antoi Oskarille toimintaohjeita lenkin jatkoa ajatellen, tai sitten tässä neuvoteltiin, onko namin aika vai ei.

Kuvassa reittimme näyttää huomattavasti synkemmältä kuin se oikeasti oli. Tien yli kaartuvat puut näyttivät upeilta, kun vielä lumi valaisi ne.

Tässä oltiin jo matkalla kotia kohti. Kuljimme kaikki pikkutiet ja paransimme maailmaa. Kyllä nyt kelpaa taas olla ja elää. :D

Vielä näkyi jouluvalojakin. Ilman kameraa tämäkin joulupuu näytti paljon kauniimmalta. Valot loistivat lumikerroksen alta. Ja näin lenkkimme alkoi olla lopuillaan. Oskari oli ehtinyt jättää paljon viestejä muille samaa reittiä kulkeville hännänhuiskuttajille.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Ruusuja ☼


Tein eilen virheen ja kaivoin esiin ruusukirjat ja taas on suunnitelmia tehty. Edelliset ovat vähän muuttuneet. Tässä on minun oppaani, tietysti netin ja ruususeuran lehtien lisäksi.

Charles de Mills, ranskanruusu, upea ja iso.

Hansaland, remontoiva puistoruusu, hyvä väri ja kukkii koko kesän.

Celsiana, damaskonruusu, iso ja upea. Myös väri miellyttää silmää.

Duchesse de Montebello, ranskanruusu, niin herkän näköinen ruusu ja ihana tuoksu.

Mme Hardy, damaskonruusu, todella kaunis ja voimakastuoksuinen.

Louise Bugnet, kurtturuusu, eli kukkii pitkään, tummanpunaiset nuput ja upeat kukat.

Ja Aïcha, luokiteltu jossain puistoruusuksi, ihana kukka ja kuuluu "pakko saada"-sarjaan.

Ja lauantai-iltana saunan jälkeen katsoimme tyttäreni, Riinan, kanssa tv:tä. Lueskelin ruusulehteä ja sanoin, että ensi kesänä menemme kiertelemään Meilahden ruusutarhaan. Oikein pelästyin, Riina alkoi nauraa aivan mielettömästi, meinasi raukka aivan tikahtua siihen. Luuli mun ehdotusta vitsiksi. Että näin. Rangaistukseksi laitan kuvan tähän ja alan suunnittelemaan seuraavaa uhria. Eikö kukaan todellakaan halua lähteä katsomaan ruusuja? Ovatko ehkä saaneet yliannostuksen. Ei voi olla, vai voiko? :D

torstai 19. tammikuuta 2012

Pyrypäivä ☺


Ulkona pyryttää, lunta tulee vaakasuorassa. Vaikka Piippaliina on terassilla, on se silti saanut pienen lumipeitteen. Silmät putsasin, ettei ihan sokkona tarvitse olla. Kevättä sekin odottelee.

Lasipalloihinkin on lumi tarttunut. Hyvä niin, jospa ne nyt saisivat olla rauhassa linnuilta. Koko alkutalven ovat talitintit käyneet niitä naputtelemassa, ehkä syötävää etsien. Vihjailuista huolimatta en ole aloittanut lintujen talviruokintaa, mieli olisi kyllä tehnyt, mutta on luultavasti kiellettyä näin rivitalossa. Harmi, oishan se mukava katsella lintulaudalla käyviä tintteja. Kissatkin tykkäis varmasti.

Kuten kuvasta huomaa, on kynttilöiden polttaminen lyhdyissä ollut pienellä tauolla. Liekö yövuoroista johtuvaa vai jokohan kynttilöiden aika on ohi. Toisaalta on kyllä vielä niin pimeitä päiviä, että taidanpa vielä nauttia kynttilöiden loisteesta, sikäli mikäli onnistun rämpimään tuonne hankeen sen verran, että saan kynttilät vietyä sinne.

Ei varmastikaan kuvasta erotu, mutta kyllä takapihallakin tuota lunta on. Tämä talventörröttäjä on keijuangervo, joka kavereineen siirrettiin syksyllä etupihalta takapihalle pois ruusujen tieltä.

Oskari pääsi 1,5 tunnin lenkille tänä aamuna. Ja lunta satoi joka suunnasta ja tuulen kanssa. Oskarikin sai kerättyä tassukarvoihinsa kymmenittäin sormenpäänkokoisia lumipalloja. Mutta sitten tuli Riina, nappasi Oskarin, kiikutti sen kylppäriin ja riipi lumipallurat irti. Tässä Oskari asettautumassa aamupäivänokosille koitoksen jälkeen. Tukka hyvin - kaikki hyvin, paitsi se tukka. :D

Tässä Oskari on kuivunut ja kiivennyt jo omalle paikalleen tyynykasan päälle, tietysti. Oiskohan se hiukan hemmoteltu? Jep, on se.

Oskarin nukkuessa uskaltautuu Taavikin päivätorkuille. Oskarin ollessa hereillä se huolehtii yleensä kiitettävästi Taavin liikunnasta ja silloin ei kukaan ole turvassa, vauhti on nimittäin melkoinen.

Siis rauha talossa ja Nalle-vanhuskin untenmailla. Ehkä se katselee unia kesästä, mökkielämästä, auringosta ja maukkaista, pulleista hiiristä.

Siilejä ei tähän aikaan vuodesta näy, paitsi meillä köynnösvehkan vahtina.
Siinä tämän pyrypäivän jutut ja nyt käsitöiden pariin.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Mökillä ☺


Lähdettiin mökille loppiaisena katsomaan, paljonko on myrsky kaatanut puita. Eli polttopuita on tarjolla, hiukan töitä se vaatii tai paremminkin tarjoaa mahdollisuuden hyötyliikuntaan.

Oskari syöksyi luultavasti hirven perään. Tai ehkä muistan väärin. Kyseessä saattoi olla myös Oskarin mielikuvituskaveri.

Osaa Oskari toki rauhoittuakin ja nauttia metsän rauhasta ja hiljaisuudesta, tosin aika harvoin.

Koko päivä oltiin liikkeellä, joten pieni väsähti. Nukkui ensin 12 tunnin yöunet tyynyllä. Hävisin siinä asiassa äänin 1-2. Aamupalan jälkeen Oskarin piti vielä päästä aamupäivänokosille, ja tietysti peiton alle ja kainaloon.

Selviydyttiin lopulta uloskin. Jasu aloitti risusavotan. Oli nimittäin muutama puu kaatunut ihan mökin pihaltakin, jotka Jasu kävi jo aikaisemmin siivoamassa. Nyt oli jäljellä vielä muutama kasa oksia. Ja minä touhusin kameran kanssa. Olihan oudosta valoilmiöstä, jota myös auringoksi kutsutaan, saatava kuva. Sitä kun ei liian usein näy näin tammikuussa.

Grillimakkaraa piti tietysti myös saada mökillä kun oltiin. Joten Jasu laittoi grilliin tulen. Ja kohta jo herkuteltiin makkaralla. :D

Kääk, kotiinlähdön aika. Aurinkokin jo laskee. Täytyy toivoa, että loppukuusta päästään taas käymään, jos sää sallii ja vapaat osuvat yksiin. Ei ole mökkisaunan voittanutta ja kesään on liian pitkä aika.

torstai 5. tammikuuta 2012

Alkuvuoden höpönpöpöä ◊


Kuljin eilen kameran kanssa kotona. Tämän sain tallennettua kylppärin seinältä. Uskon sen olevan peräisin mummolasta. Se on syystä tai toisesta kulkenut mukanani kauan.

Tykkään tehdä nukkatöitä. Tämä oli pitkään kesken, mutta valmistui kuitenkin ennen joulua ja sekin löysi paikkansa kylppäristä, mikä kieltämättä on outoa, mutta minulle ei mitään uutta.

Tätä omenapuun oksaa ihailin pitkään ennen kuin sain sen. Se liittyy tavallaan työpaikkaani,( :D ?), jossa lopetin siis juuri valvomisen ja huomenna suuntaamme mökille, ji-pii!!!

Halusin ikuistaa myös nämä. Ne eivät puhu suomea, mutta asuvat meillä. Ovat kilttejä, eivätkä pyydä mitään ja ilahduttavat meitä (tai ehkä vain minua) päivittäin.

Pitihän mun kuvata myös naulakko, johon ripustan töistä tullessani eväskassini. Siellä on aina herkkuja mukana, varsinkin ollessani yövuorossa.

Ja sitten uusi "ovikellomme". Luovuimme perinteisesta, koska se harrasti haamusoittoja, joihin koiramme, Oskari, uskoi ja herätti yleensä koko porukan. Haamusoittoja esiintyi tietysti lähinnä yöaikaan.

Nyt alkaa nukkumatin kutsu jo kuulua, mutta vielä loppuun yksi elämänohje. Kunpa osaisimme aina nauttia elämän pienistä asioista. Tänään osaan. Toivottavasti vielä huomennakin.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Joulupalloja ja karvakasoja ☺

Joulu tuli ja meni. Vuosikin vaihtui. Joulu meni kotona lasten käydessä yhdessäolosta nauttien. Uutta vuotta otettiin vastaan hyvien ystävien luona kyläillen, aivan upeeta. :D

Joulusta tuli joku kuva otettua. Suurin osa päätyi omaan talteen, mutta muutaman haluan tännekin laittaa. Tämä vanha joulupallo on kotoisin aikojen takaa mummolasta Karjalohjalta ja tuo mieleen monia ihania muistoja, lapsuuden joulut.

Myös tämä pallo on mummolasta. Nämä kaksi ovat aina etuoikeutettuja kuusenkoristeita. Niin pienet pallot ja niin paljon muistoja ne pitävät sisällään.

Nämä ovat uudempia ja hankittu varmaan reilu parikymmentä vuotta sitten. Äidilläni on aina ollut kuusessa enkeleitä ja on edelleen, joten nämä ovat meidän vastine niille ja kuuluvat ehdottomasti jouluun. Näin ne pienetkin asiat ja tavat periytyvät äidiltä tyttärelle. :D

Jouluna mielessä on tietysti kaikki rakkaat sukulaiset ja ystävät, vaikka heitä ei silloin tapaisikaan. Ja tietysti joulu mahdollisuuksien mukaan on ihana viettää perheen parissa ja meillä siihen kuuluvat myös nämä nelijalkaiset karvapallerot. Nallen joulu on selvästi rauhoitettu, kun ei kuvissa näy. Liekö pelännyt joulupukkia. Taavi taas otti hyvinkin rennosti ja teki kaikki temput saadakseen huomiota. Tässä kerjätään rapsutuksia.

Tässä joko venytellään jouluruuan ja herkkujen jälkeen tai pyydetään päästä syliin. Tällä ilmeellä Taavi saa yleensä anteeksi ruuan varastelun ja yölliset aariat, se siis toimii. :D

Ja Oskari pääsi vähän rähjääntymään jouluna, joten uusi vuosi aloitettiin kainalorastojen poistolla. ►►►► Sen hoiti "mamma". Sama tyyppi, joka vetää perässään vesisateella ja sohjossa, ja kiskoo karvoista (jotain takkuja kuulemma), tuuppaa suihkun alle ja napsuttelee kynsiä, eli harvoin mitään kivaa. Nyt vaan odotellaan "kampaajalle" pääsyä.


Jospa se "kenen kaveri?"-tyyppi vaikka veisi. Se, joka ottaa kainaloon ja rapsuttaa vatsasta (siis tekee niitä rastoja), antaa herkkupaloja aina, kun katsoo kauniisti silmiin. Sama, joka haluaa aina viedä leluni (tai ainakin kiskoa sitä toisesta päästä) ja juoksee karkuun nakki kädessä (jonka lopulta saan) ja joka päästää tyynylle nukkumaan ja peittelee aina "mamman" ollessa yövuorossa. Ja joka töistä tullessaan kysyy: "Onko ne ollu sulle taas ilkeitä?" Se tarkoittaa koirankielellä "Tule ottamaan nameja, mennään hiljaa, ettei kukaan huomaa." Se, joka on paras kaverini ja ymmärtää ikuisen namin tarpeeni.◄◄◄◄ :D