sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kukkukalliolla kuunvaihteessa ☼

Niin pientä ja herkkää... 
Auringon hehkua toistavat kukat ovat vastapainona kallion harmaudelle. 
Niin kylmä viima, mutta vielä aurinko lämmittää tätäkin pientä leppäkerttua. 
Hyvin puhaltaa Kukkukalliolle järveltä tuleva tuuli. 
Täällä syksy tervehtii kesää samoin kuin syyskuu tervehtii lokakuuta, aurinko tuulta ja hennot kukat vahvaa ja kovaa kalliota. 
Kannatti kiivetä ylös ja laskeutua alaskin vielä. Teen sen luultavasti vielä monta, monta kertaa.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Syksyä mökillä ja muualla 🌻

Korpikuusen kannon alla - on aina jotain kuvattavaa.
Niin pieniä ja niin pyöreitä ja niin täydellisiä. 
Oli pakko pysähtyä työmatkalla ikuistamaan tämä syksyinen heijastu Saukkolantiellä. 
Iltalenkillä Kirkniemessä. 
Tässä mökillä, Karjalohjalla, syksyisiä kukkijoita. 
Kuvakulma on vapaasti valittavissa. 
Myöhäisherännäinen High Voltage ruusu innostui kukkimaan vasta näin syyskuun loppupuolella. 
John Davis asustaa ruusutarhassa mökillä ja on kamppaillut jo monta vuotta. Nyt pienellä perusparannuksella on saanut elinvoimansa takaisin. 
Lac Majeau on aina ollut kiitollinen kukkija ja tekee nuppuja ihan talven tuloon asti, ei anna yhtään periksi kylmälle. 
Louise Bugnet Millin vanhassa ruusupenkissä jaksaa aina ilahduttaa. Kestävä ja väsymätön kukkija. 
Ja Louise Bugnetin nuppu, täydellinen. Taustalla on saunamökki Milli. 
Neilikkaruusu kukkii uskollisesti pakkasiin asti. 
Nukkeruusu ruusutarhassa ilahduttaa kiulukoin, kestävä ja luotettava. 
John Davisin kukka. 
Theresan ruusu, kirvojen keväällä syömä, epäedullisessa paikassa kasvava, vähässä valossa oleva ja mitä se tekee? Kukkii upeasti varhaisesta keväästä pakkasiin asti upein kukin levittäen ympäristöön huumaavaa ruusun tuoksua, kasvattaen väsymättä usean metrin versot. 

torstai 20. lokakuuta 2016

Illan rauhaan hiljaiseen... 🌈

Vieremän rannassa hetki rauhaa ja hiljaisuutta, jonka vain ajoittain katkaisi sorsien jutustelu.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Helsingin humussa

Majapaikkamme Helsingissä. Mielenkiintoista, kuinka huomaamaton ja pieni ihminen on Lapin tuntureilla ja vähintäänkin yhtä huomaamaton Helsingin humussa. Hiukan erilailla tosin. 
Helsingin nähtävyyksiä. :) 
Kaakaolla ja kahvilla pienen välipalan kera. Sitten liikkeelle katsomaan, millaisena pääkaupunkimme näyttäytyy minulle.
Ruokailemassa. Nams. 
Mielenkiintoinen reissu, joka antoi myös paljon ajattelemisen aihetta. Kuljettaako ihmistä kohtalo, sattuma vai valinnat?

torstai 13. lokakuuta 2016

Saanalla ja palsasuolla ☼

Tästä alkoi kapuaminen Saanalle. 
Nopeasti olo oli kuin olisi yksin maailman huipulla. 
Ruska oli vielä aika vaatimatonta syyskuun alkupuolella. 
Rappusia oli paljon, mutta nopeasti ne menivät ja levähdyspenkkejä oli mukavasti. 
Kuvassa ei pilvenraosta tulevat auringonsäteet erotu samalla tavalla kuin livenä. 
Näkymät oli huikeat. 
Välillä aurinko valaisi tunturien rinteitä. 
Olihan se kokeiltava ottaa myös panoraamakuvaa. 
Pienen pienet koivunlehdet. 
Vaikka Saana tuntui olevan pelkkää kiveä, löytyi sieltä kasvillisuuttakin. 
Huipulla tuulee - totta se on. 
Tämä teki vaikutuksen - Jatulintarha 
Hiukan kuitenkin maaruskaa. 
Mustikka oli jo hiukan kuivettunut. 
Vahvoja kokemuksia ja vahvoja värejä. 
Matkalla alas - oli pakko vielä katsoa taakseen. 
Yö saa väistyä aamun tieltä. 
Aamuaurinko valaisee myös edellisenä päivänä valloitettua Saanaa, jolle heitämme hyvästit. 
Pysähdymme Palsasuolla. 
Käymme jaloittelemassa pieni haikeus mielessä suuntana etelä. 
Suuri on tarve yrittää tallentaa kaikki tunnelmat ja näkymät. 
Viimeinen kuva, akku loppui, kuten matkakin. Tässä Haukiputaalla.