Aamulenkki Moisiolla ☼

Tämä komistus ei ollut kiinnostunut ihmisistä, eikä koirasta kesken tärkeän aamuhetkensä.

Tasainen nakutus paikallistui lopulta tähän latvaa naputtavaan käpytikkaan.

Räkätit ovat saapuneet pelloille sankoin joukoin.

Harakka vaikutti myös hyvin keskittyneeltä omiin juttuihinsa, mutta vilkaisi meitä kuitenkin kulkiessamme ohi.

Pajunkissa on pehmeä ja pyöreä, vaikka ei ole enää oksaakaan, missä kasvaa.

Luonnon keskellä, lintujen paratiisissa, eletään omassa rytmissä.

Kotilot ovat myös heränneet ja ainakin tämä yksilö ulkoili aurinkoisella kävelytiellä.

Kurrella ei ollut kiirettä mihinkään.

Vihdoinkin rohkea punarinta jaksoi poseerata minulle.

Oli melkein nokka kiinni linsissä.

...odottelee seuraa Moisionpellolla.

Porlassa 😊

Porlassa on paljon vesilintuja ja niiden käyttäytyminen ja toiminta on kiinnostavaa seurattavaa näin keväällä.

Nokikanat ovat aika riiviöitä ja kovaäänisiä ja tietysti keväisissä puuhissa.

Telkät ovat esittämässä omia temppujaan.

Sorsat jahtaavat tyttöjään.

Mutta myös poikien kesken tulee painiotteluita.

Höyhenpukua huolletaan ahkerasti.

Ja välillä vaan nautitaan keväisestä päivästä.

Parit alkavat löytää toisensa.

Heipat Porlalle.

Ilta Vieremän rannassa ☼

Pähkinäniemessä jää hellittää otteensa rannasta.

Myös luonto on herännyt kevääseen.

Leskenlehdet heijastaa auringonvaloa.

Sinivuokot nojautuvat toisiinsa lämpöä hankien, mutta jo innokkaina valoon kurkottaen.

Osmankäämit nauttivat myös viimeisistä auringonsäteistä.

Ilta illan jälkeen vuodesta toiseen tämä näkymä jaksaa puhutella sielua.

Luonnosta löytyy jokaiselle jotakin.

Hetki hiljaisuutta.

Itsensä etsimistä ja löytämistä.

Päivän ja yön rajalla.

Pimeän laskeutuessa.

Luonnon, värien ja ihmismielen harmoniaa.

Tiistai Torronsuolla ☼

Ensimmäinen käynti Torronsuolla ei taatusti jää viimeiseksi.

Siellä oli läsnä hiljaisuus ja rauha, joka hetkittäin rikkoi yli lentävien kurkien jutustelu.

Suolla oli aivan oma värimaailmansa.

Pienen pieniä nuppuja pitkospuiden suojassa.

Joissain kohdin pitkospuut olivat ajan hampaan nakertamia paljastaen raoistaan yllätyksiä.

Tuuli pääsi tuivertamaan ja tuulettamaan ajatuksia aukeilla.

Luonto valmistautuu pääsiäisen väreihin.

Pieni pörröinen vartioi Hyönölän lintutornia menomatkalla.

Torronsuon pysäköinninvalvoja.

Päivä oli sumuinen, mikä mielestäni sopi hyvin suon tunnelmaan.

Maallikon silmiin suon kasvusto poikkeaa paljon siitä, mitä on ennen nähnyt, varsinkin väritykseltään.

Kovin aukeaa ja tasaista oli maisema. Ja tuuli oli sen verran kovaa ja puuskittaista, että välillä meinasi askel osua ohi pitkospuilta.

Suon päivänsäde.

Jotkut erottuvat joukosta.

Pikkulinnut olivat piiloutuneet pitkospuiden alle eväspaikoilla odotellen croissantin murusia.

Vetovastuu vaihtui aina sen mukaan, milloin jäin taltioimaan pieniä yksityiskohtia suomaailmasta.

Nämä pikkuisetkin käyttivät pitkospuita, mutta ohitukset sujuivat turvallisesti.

Aurinkokin pilkisteli pilvien alkaessa hälvetä päivän edetessä.

Heipat Torronsuolle, palaamme vielä. 

Ja hyvä muistutus, aina ei se määränpää ole tärkein, vaan matka.