tiistai 27. maaliskuuta 2012

♠ Kotona ja vieraissa ♣


Vanha herra vahtimassa ovea ja odottamassa porttivahtia, joka on selkeästi liian hidas näin kevätauringon paistaessa. Nallukan seurana Riinan reinot.

Taavi tahtoo sylkkyyn. Tässä syy, miksi Taavi saa anteeksi tyynyllä nukkumisen ja yölliset ruuankiljumis-sessionsa ja kaikki muutkin oikkunsa.

Riinan muru päikkäreillä, näkee varmaan unta hiiripaistista.

Ja vähän toisenlaisia eläimiä. Tässä on Stanley, oikea suklaasilmä ja jutustelee hassuin ynähdyksin. Ja kyllä, pelkään sitä. On se sen verran kookas kaveri, mutta on kuulemma kiltti.

Tässä on Moses, joka taisi luulla itseään oravaksi yrittäessään kiivetä seinää pitkin ylös. Sitä ei oikein hammashuolto kiinnostanut. Ja linssiluteena ollessaan taisi hytkyä puolelta toiselle, kun kuvasta tuli näin epätarkka. Soma kaveri ja pehmoinen halailla, mutta pelkäsin sitäkin, tosin vähemmän kuin viimeksi.


Ja Bobby kurkkii puun takana, pakeni minua sinne. Sekin pääsi hammashoitoon. Erään ystävällisen ihmisen ansiosta saan aina silloin tällöin osallistua näiden komeiden takkutukkien arkeen lähinnä halailemalla niitä. Sitä myös kiinni pitämiseksi kutsutaan. Ihana mahdollisuus. Pääsiäisenä niille koittaa ehkä kevät-parturi.

Vihdoinkin mökillä ♫


Pitkän odottelun jälkeen päästiin mökille muutamaksi päiväksi. Jasu tosin joutui käymään sieltä töissä minun ja Oskarin lomaillessa. Niin innoissani olin, että piti heti kuvata kaikki, mitä vähänkin vastaan tuli. Tämä pääsi ensimmäiseksi, koska näytti kevään merkiltä. Lumikin oli jo ihan rakeista.



Tässä mökkimäkeä kuvattu ylhäältä päin ja tämä on se tasainen ja helpompi osuus. Ennen kuin tähän pääsee on muutaman kymmenen metrin tiukempi nousu. Ja Jasu soitti minun ehdittyä mökille ja kysyi, että kai ajoit ylös asti. Arveli varmaan, että Seatin vaatimattoman kuoren sisään on piiloutunut traktori tai vähintäänkin maasturi, mutta näin ei ollut.

Kalliollakin oli vielä lunta, vaikka sitä ei kukaan meinannutkaan uskoa. Oli pakko tehdä hiukan kulkureittiä, kun oli raahattava kaikki tavaratkin mökille, lähinnä ruuat ja juomat, vesikanisteri ja akku. Ja sen verran jalka luiskahteli joka askeleella, että yhtään purnukkaa enkä koria ois enää kantanut. Seuraava ostos jo valmiiksi ens talveks on ahkio.


Pukeutumistyyliä mökillä. Kaikki lähtee äiteen tekemistä villasukista ja siihen lisätään vähintään kaks'kyt vuotta vanhat ulkoiluhousut ja sama tyyli jatkuu viimeiseen hiustupsuun asti.

Ja Oskarihan on "säänkestävä" koira, näinhän rotua mainostetaan. Tasan ei vaan ole mennyt tämä jako. Oskarille lipsahti reilummin vartiointiviettiä ja tuo säänkestävyys unohtui kokonaan. Tässä Oskari siis lämmittelee sen verran lähellä kaasulämppäriä, että kärventyneen koiran voi ihan haistaa.

Toki takassakin oli valkea, kuten näkyy, mutta ehkä paukkuvat puut ja sinkoilevat kipinät säikyttivät tämän urhean ja pelottoman karvaturrin vähän etäämmälle.

Mökissä on selvästi lämpöä jo +25, koska Oskari on poistunut lämppärin vierestä, tai olikohan meillä jommalla kummalla ehkä jotain syötävää. Lämpö ja ruoka ovat nimittäin Oskarin listalla ensimmäisinä.

Ja heti kolmantena on tietysti pupun papanat, oikeita herkkuja. Huussin kulmalle, kuusen juurelle oli tällä kertaa pupu jättänyt terveisensä Oskarille.

Hiirulaisperhe huussista. Nuorempi ja pienempi näistä on suunnitellut tosin muuttoa Kangasniemelle vastaavaan asuntoon. Katsotaan, toteutuuko sen haaveet kesällä.


Kuvaa kuusimetsän siimeksestä mökkitielle päin, eli huussin portaalta kuvattua. Muutama vuosi vielä niin kuusien takana kasvaa tuuhea koivikko, mikäli Karjalohjan hirvissä vielä asuu "mummon pelko". Muussa tapauksessa koivikko on hieman harvempi.


Ja vielä voi lyhtyihin laittaa kynttilät palamaan ja valaisemaan illan pimeydessä. Kynttiläkausi loppuu mökillä vasta toukokuun lopulla ja alkaa uudestaan jo elokuun loppupuolella.

Pienen huhkimisen jälkeen sain lumet pois terassiltakin ja kuivuminen voi alkaa. Päästään kohta suunnittelemaan Riinan juhlia. Sanovat, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Minäkö aikaisessa? En usko. Siihenhän on enää reilu kaksi kuukautta.

"Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan..." Eli tämäkin kuva pääsi näytille. Se vaan on minun mieleen jostain syystä. Kisut halusivat suojella yksityisyyttään, siksi vain pelkät ääriviivat ovat nähtävissä. Näkymä ikkunasta kuistille ja etelään.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ihana aurinko ☼


Tervetuloa kevät. Kiva, kun tulit! Jääthän myös?

Oskari vei minut aamulenkille. On jo näin sulaa. Ja näin siivostihan Oskari aina ulkoilee, mallikelpoista etenemistä. Heti ei arvaa, että kolme sekuntia kuvan ottamisen jälkeen näimme toisenkin koira-taluttajaparin ja taas kuola roiskui ja kulmakunta raikui.



Tultuamme takaisin kotiin huomasin, että seinän viereltä mullasta oli ilmestynyt pari "piippaa", muistaakseni kyse on tulppaanin aluista. Niitä ei vaan ole huomannut metrisen lumikinoksen takaa aiemmin.



Nappasin lenkin varrelta pajunkissojakin, kun en ole talon muiden kissojen suosiossa juuri nyt eilisen madotuksen johdosta. Miten voin jäädä taas toiseksi yli 16 vuotiaalle kissalle? Toisesta erästä selviydyin tosin voittajana. Taavin päihitin jo ensimmäisessä erässä. Ja Oskari, no, sehän syö kaiken, mitä kiinni saa, jopa matolääkkeen.

Taavi ulkona tarkkailemassa pakenemismahdollisuuksia eilisen huonon kohtelun jälkeen tai sitten se luulee, että matolääkkeen saamisen jälkeen on hiirien vuoro. Ainakin se on jo aamun aikana käynyt ulkona varmaan 75 kertaa. Olen siis täyspäiväinen porttivahti.



Selvästi Taavin nenään tulee pienten hiirulaisten tuoksu. Nyt vaan odotellaan niiden esiinmarssia terassille. Niiden kiinni saaminenhan ei ole Taaville homma eikä mikään, kun painoakaan ei ole enää kuin vaivaiset 7,5 kiloa.

Tosin ne kilot ovat asettuneet kaikki etu- ja takatassujen väliin, samaan kohtaan, mihin Taavi ajatteli asetella ne hiirulaiset. No, niitä ei näkynyt, joten taapero katselee niitä sitten yhdessä nukkumatin kanssa.

Ja Oskari haluaa myös osallistua siihen. Tietysti vahtimisen ohella. Oskari infoaa jokaisesta ohikulkijasta minua ja myös jokaisesta ohi aikovasta, kuvitelluista ja todellisista. Jälkimmäisiä on selkeästi vähemmän.



"En haukkunut, en varmasti. Lepäilen vaan Taavin seurana. En tiedä mistä se haukkuminen kuului. Olen siihen syytön, samoin siihen edelliseen ja sitä edelliseen myös, kaikkiin niihin. Varmasti! Joko pääsee mökille?"

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Mökille pääsyä odotellessa ☺


Täyttä tuskaa odotella mökille pääsyä. Onneks loma on jo ihan yhden työvuoron päässä. Tässä ystävämmekin jo odottelevat kevätaurinkoa Riinan sängyllä. Kunhan pilvet väistyvät, on tämä aamupäivällä niiden mielestä ehdottomasti paras paikka, ainakin aurinkoisin.

Oskari viehkeänä ja hyvin venytelleenä valmistautuu ensi viikon mökkireissuun. On oltava vetreässä kunnossa, kun pitää taas laittaa metsän eläimet ruotuun, kun ovat koko talven saaneet ilman kuria mellastaa Oskarin reviirillä.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Ulkoilua ☼


Täysikuu, tai ainakin hyvin lähellä sitä, houkutteli minut ja Riinan ulos lenkittämään Oskaria. Ja kevään tuoksu ilmassa vielä lisäsi houkutusta. Ehkä tämä kuva nyt ei anna oikeutta kyseiselle illalle, mutta oli hyvä lenkki.

Ja jostain syystä Riinasta ei ole helppo ottaa kuvaa, paitsi selkäpuolelta. Ennen lenkkiä Riina kevensi vieressä olevan pensasaidan lumitaakkaa.

Ihana kevätaurinko saa meidät aina liikkeelle. Nyt saimme seuraksemme Tuijan tuosta naapurista.

Oskarikin pysähtyi hetkeksi nautiskelemaan auringon lämmöstä tai sitten se näki jonkun oravan vilistävän puiden lomassa.

Lenkin jälkeen oli mukava köllötellä kaverin vieressä. Vaikka ne eivät sydänystäviä olekaan, mutta silti yhdessä on mukavampi.

Loppuun vielä tällainen, liekö lennähtänyt jostain pähkinäpensaasta, tai sitten jostain muusta. Aika kaunis kuitenkin.