Tässä viimeinen majapaikkamme, joka hävisi meiltä vähän väliä. Onneksi ihmiset neuvovat ja ohjaavat mielellään, varsinkin kun oli lämmintä ja kaunista.
Ja tässä tärkein elämän ohje, mitä reissullamme opimme ja muita liikennemerkkejä ei ainakaan Uudessakaupungissa ollut, eikä tarvinnutkaan.
Juttu on kahdessa osassa syystä, että jäin taas jumbosijalle taiselussa tietotekniikkaa vastaan. :D
lauantai 29. kesäkuuta 2013
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Riinan kanssa reissussa ☼
Reissumme alkoi Naantalista. Riina sai saaliiksi kolme kassillista kirjoja kirjastosta ja myös kirjakaupassa käytiin. Käveltiin paljon ja syötiin hyvin. Ilma oli hyvä, mutta illaksi luvattiin sadetta. Ei haittaa. :)
Vierasvenesatamaan oli silti mentävä yhdelle. Takaisin tosin käveltiin vesisateessa. Onneks meillä oli sateenvarjo, vain yksi. Mutta hauskaa oli.
Seuraava kaupunki oli Uusikaupunki. Ehdottomasti reissun paras paikka oli Kirkkokadun Rauha, iki-ihana kaksio puutalokorttelissa. Tässä kuisti.
Tässä ikkunanäkymä kuistin ikkunasta.
Pakko oli tirkistellä aidan raosta ja vielä kuvata. Alue oli upea. En vaan saannut siitä tarpeekseni. Käveltiin ja kierreltiin niin, että Riina alkoi olla jo epätoivoinen. Ja täälläkin ilma suosi meitä.
Ja tirkistely jatkuu. Oikeastaan kuvasin tässä aidan kuviointia ja syreenipuskaa. Ympärillä tuntui olevan niin paljon kaunista, ettei kaikkea tietysti voinut kuvata.
Ja tässä se taas on, kirjasto. Aikamoisten kantamusten kanssa täältäkin tultiin ja löytyi täältä kirjakauppakin. Täytyy myöntää, että nämä olivat molemmille itsestään selviä käyntikohteita. Onneksi.
Riina iloitsee tai yrittää päästä karkuun kameranlinssiltä. Tässä on kuitenkin Rauhan idyllinen sisäänkäynti.
Vierasvenesatamaan oli silti mentävä yhdelle. Takaisin tosin käveltiin vesisateessa. Onneks meillä oli sateenvarjo, vain yksi. Mutta hauskaa oli.
Seuraava kaupunki oli Uusikaupunki. Ehdottomasti reissun paras paikka oli Kirkkokadun Rauha, iki-ihana kaksio puutalokorttelissa. Tässä kuisti.
Tässä ikkunanäkymä kuistin ikkunasta.
Pakko oli tirkistellä aidan raosta ja vielä kuvata. Alue oli upea. En vaan saannut siitä tarpeekseni. Käveltiin ja kierreltiin niin, että Riina alkoi olla jo epätoivoinen. Ja täälläkin ilma suosi meitä.
Ja tirkistely jatkuu. Oikeastaan kuvasin tässä aidan kuviointia ja syreenipuskaa. Ympärillä tuntui olevan niin paljon kaunista, ettei kaikkea tietysti voinut kuvata.
Ja tässä se taas on, kirjasto. Aikamoisten kantamusten kanssa täältäkin tultiin ja löytyi täältä kirjakauppakin. Täytyy myöntää, että nämä olivat molemmille itsestään selviä käyntikohteita. Onneksi.
Riina iloitsee tai yrittää päästä karkuun kameranlinssiltä. Tässä on kuitenkin Rauhan idyllinen sisäänkäynti.
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Loma alkoi ☼
Tähän alkoi syntyä toukokuun lopussa Manna Josefiinan tarina Hertta-tädin jalanjäljissä Herttaisessa.
Miiko huoltaa itseään jo mökkikuntoon. Saa nähdä, kuinka kauan se saa ahdettua itsensä tuohon pesään. Pesä kun ei kasva Miikon tahdissa.
Ahdasta siellä oli ja kuvanottopäivänä oli vielä tosi lämminkin, niinpä joutui Miiko ulos vilvoittelemaan. Tässä niitä Miikon äänettömiä naukuja, mitään ei kuulu vain pienet kasvot rypistyvät.
Peetulla pieni lepohetki hiiren pöllytyksen päätteeksi. Kulmat kurtussa se taas seuraa luultavasti Oskarin kulkua.
Aamuvenyttely kuuluu olennaisena osana Peetun rutiineihin.
"Ja ympäristöä on tarkkailtava mahdollisten vihollisten lähestyessä. Naapurin täti toki ei ole vihollinen, kun se pysyy aidan toisella puolella, vaikka jutteleekin meille aamulla jo puoli kuudelta. Mutta ne pörisevät ja pehmoiset tulevat meidän reviirille. Yleensä ne ryömivät aidan alta pois, kun olemme niitä hiukan taputelleet."
Ja aina vaan uskollinen orkidea jaksaa kukkia hyvin vaihtelevasta hoidosta huolimatta. Eikä se edes närkästynyt muutaman ilmajuuren poistosta, joka tapahtui taannoin Miikon ja Peetun toimesta.
Ja mökillä. Taavi oli jättänyt pienille oravan hännät viihdykkeeksi ja ne olivatkin hauskoja. En ole ikinä nähnyt Miikon liikkuvan niin sulavasti kuin hännän kanssa. Toki sitä kuljetettiin myös mökkiin sisälle. En tiedä onko sillä jotain terveysvaikutuksia, kun minäkin sain tuollaisen tyynylle nukkuessani, enkä tarkoita nyt kissaa.
Peetukin leikki hiukan pienemmän hännän kanssa, mutta ei se niin hassuksi tullut kuin Miiko. Miiko puolusti leluaan henkeen ja vereen, ei uskaltanut Oskarikaan ottaa vaikka pitkään kiersi ja vaanikin Miikoa. Peetu vaihtoi pian hännän kissanminttuhiireen ja sitten meno olikin hurjaa.
Oih, miten mun ja kameran yhteistyö kukoistaakaan. Ikävä, että se on niin hetkellista. Tässä kuitenkin lemmikki, ainakin luulen niin. Mökkirinteessä, kuusitaimikon reunalla.
Lupiinitkin ovat voimissaan vielä lammen takareunalla. Suurin osa on jo sinisiä, vaikka istutin sinne kauan sitten keltaisen ja tummanpunaisenkin, jonka jälkeläinen tämän kuvan lupiini taitaa olla.
Tällaisen oli joku jättänyt kaivopolulle koristeeksi. Joten se ansaitsi päästä kuvaan.
Ja ruusuihin. Tässä komeilee adoptioruusu yhdeltä potilaalta. Ne kuihtuu ja näivettyy ikkunalaudalla, joten tämä muutti mökille ja teki heti useita nuppuja ja kukkia, jotka ovat huomattavasti tummempia kuin ensimmäiset.
Ensimmäinen kohopenkissä nuppuilija on Wasagaming, vaikka sekin on hiukan kärsinyt salaperäisistä ölleistä.
Mutta niistä huolimatta se on aukaissut jo monta nuppua hehkuviksi kukiksi. Tämä sijaitsee isommassa kohopenkissä saunan luona. Siinä penkissä kaikki selvisivät talvesta aika hyvinkin.
Yksinkertainen juhannusruusu on kaunis, mutta kukat ovat lyhytikäisiä. Tämän paikka on ruusutarhassa, jossa kaikki ovat selvinneet talvesta, jotkut tosin vain täpärästi.
Tässä koko pensas, niin ilmava ja kaunis. Kävin leikkaamassa ruusuista loput paleltuneet oksat pois. Nyt vaan täytyy toivoa hyvää kesää niille, jotta yltävät entiseen loistoonsa.
Poppius aloittelee myös kukintaansa. Pensas on suurin piirtein samankokoinen kuin juhannusruusukin. Poppiuksen erikoisuus on hyvin punertavat uudet versot.
Ja vihdoinkin. Ensimmäisenä kesänä tämä ei kukkinut. Toisena kesänä tämä teki nuput, jotka kaikki kuivuivat ja katkesivat. Liekö vattukärsäkkään tekosia. Mutta nyt, nyt näyttää hyvältä. Vihdoinkin voin varmuudella erottaa kaksi ruusua toisistaan. Tämän on oltava Linnanmäki, jonka kukat ovat yksinkertaiset, isot ja vaalenkeltaiset.
Tässä samanmoinen, aiemmin kukkimaton ruusu. Olen tiennyt, että Papula ja Linnanmäki ovat vierekkäin, mutta en tiennyt kumpi on kumpi. Tämän pitäisi siis aueta vaalenpunaisena kukkana. Vihdoinkin arvoitus on ratkaistu, ellei kukkien auetessa ilmene jotain ihmeellistä.
Nuits´de Young kärsi aika paljon talvesta, mutta tekee silti kaunista nuppua. Nyt toivotaan, ettei öllit tee pahojaan ja nuput saavat aueta rauhassa upeiksi tummiksi kukiksi.
Tässä uudet ruusut odottelevat vielä istutusta. Ruusut Whisky ja Brandy 85 jäävät kotiin ja jatkavat etupihan ruusupenkissä. Morden Fireglow siirtyi All The Ragen paikalle ja siinä on jo valmiiksi nuppuja. Alexander MacKenzie kasvaa High Voltagen paikalla terassin reunalla. Ja kaunis, herkkä Melusina New Dawnin paikalla. Eli kolme ruusua siis menetin pakkasille. Ilo tulee kissatarhan kulmaan itsekseen. Magnifica ja Giardina istutetaan saunan seinustan viereen. Paula Vapelle, Celsiana, Morden Sunrise ja Bernstein saavat penkin lähelle puuvarastoa.
Ja torstaina startataan Riinan kanssa reissuun. :)
Miiko huoltaa itseään jo mökkikuntoon. Saa nähdä, kuinka kauan se saa ahdettua itsensä tuohon pesään. Pesä kun ei kasva Miikon tahdissa.
Ahdasta siellä oli ja kuvanottopäivänä oli vielä tosi lämminkin, niinpä joutui Miiko ulos vilvoittelemaan. Tässä niitä Miikon äänettömiä naukuja, mitään ei kuulu vain pienet kasvot rypistyvät.
Peetulla pieni lepohetki hiiren pöllytyksen päätteeksi. Kulmat kurtussa se taas seuraa luultavasti Oskarin kulkua.
Aamuvenyttely kuuluu olennaisena osana Peetun rutiineihin.
"Ja ympäristöä on tarkkailtava mahdollisten vihollisten lähestyessä. Naapurin täti toki ei ole vihollinen, kun se pysyy aidan toisella puolella, vaikka jutteleekin meille aamulla jo puoli kuudelta. Mutta ne pörisevät ja pehmoiset tulevat meidän reviirille. Yleensä ne ryömivät aidan alta pois, kun olemme niitä hiukan taputelleet."
Ja aina vaan uskollinen orkidea jaksaa kukkia hyvin vaihtelevasta hoidosta huolimatta. Eikä se edes närkästynyt muutaman ilmajuuren poistosta, joka tapahtui taannoin Miikon ja Peetun toimesta.
Ja mökillä. Taavi oli jättänyt pienille oravan hännät viihdykkeeksi ja ne olivatkin hauskoja. En ole ikinä nähnyt Miikon liikkuvan niin sulavasti kuin hännän kanssa. Toki sitä kuljetettiin myös mökkiin sisälle. En tiedä onko sillä jotain terveysvaikutuksia, kun minäkin sain tuollaisen tyynylle nukkuessani, enkä tarkoita nyt kissaa.
Peetukin leikki hiukan pienemmän hännän kanssa, mutta ei se niin hassuksi tullut kuin Miiko. Miiko puolusti leluaan henkeen ja vereen, ei uskaltanut Oskarikaan ottaa vaikka pitkään kiersi ja vaanikin Miikoa. Peetu vaihtoi pian hännän kissanminttuhiireen ja sitten meno olikin hurjaa.
Oih, miten mun ja kameran yhteistyö kukoistaakaan. Ikävä, että se on niin hetkellista. Tässä kuitenkin lemmikki, ainakin luulen niin. Mökkirinteessä, kuusitaimikon reunalla.
Lupiinitkin ovat voimissaan vielä lammen takareunalla. Suurin osa on jo sinisiä, vaikka istutin sinne kauan sitten keltaisen ja tummanpunaisenkin, jonka jälkeläinen tämän kuvan lupiini taitaa olla.
Tällaisen oli joku jättänyt kaivopolulle koristeeksi. Joten se ansaitsi päästä kuvaan.
Ja ruusuihin. Tässä komeilee adoptioruusu yhdeltä potilaalta. Ne kuihtuu ja näivettyy ikkunalaudalla, joten tämä muutti mökille ja teki heti useita nuppuja ja kukkia, jotka ovat huomattavasti tummempia kuin ensimmäiset.
Ensimmäinen kohopenkissä nuppuilija on Wasagaming, vaikka sekin on hiukan kärsinyt salaperäisistä ölleistä.
Mutta niistä huolimatta se on aukaissut jo monta nuppua hehkuviksi kukiksi. Tämä sijaitsee isommassa kohopenkissä saunan luona. Siinä penkissä kaikki selvisivät talvesta aika hyvinkin.
Yksinkertainen juhannusruusu on kaunis, mutta kukat ovat lyhytikäisiä. Tämän paikka on ruusutarhassa, jossa kaikki ovat selvinneet talvesta, jotkut tosin vain täpärästi.
Tässä koko pensas, niin ilmava ja kaunis. Kävin leikkaamassa ruusuista loput paleltuneet oksat pois. Nyt vaan täytyy toivoa hyvää kesää niille, jotta yltävät entiseen loistoonsa.
Poppius aloittelee myös kukintaansa. Pensas on suurin piirtein samankokoinen kuin juhannusruusukin. Poppiuksen erikoisuus on hyvin punertavat uudet versot.
Ja vihdoinkin. Ensimmäisenä kesänä tämä ei kukkinut. Toisena kesänä tämä teki nuput, jotka kaikki kuivuivat ja katkesivat. Liekö vattukärsäkkään tekosia. Mutta nyt, nyt näyttää hyvältä. Vihdoinkin voin varmuudella erottaa kaksi ruusua toisistaan. Tämän on oltava Linnanmäki, jonka kukat ovat yksinkertaiset, isot ja vaalenkeltaiset.
Tässä samanmoinen, aiemmin kukkimaton ruusu. Olen tiennyt, että Papula ja Linnanmäki ovat vierekkäin, mutta en tiennyt kumpi on kumpi. Tämän pitäisi siis aueta vaalenpunaisena kukkana. Vihdoinkin arvoitus on ratkaistu, ellei kukkien auetessa ilmene jotain ihmeellistä.
Nuits´de Young kärsi aika paljon talvesta, mutta tekee silti kaunista nuppua. Nyt toivotaan, ettei öllit tee pahojaan ja nuput saavat aueta rauhassa upeiksi tummiksi kukiksi.
Tässä uudet ruusut odottelevat vielä istutusta. Ruusut Whisky ja Brandy 85 jäävät kotiin ja jatkavat etupihan ruusupenkissä. Morden Fireglow siirtyi All The Ragen paikalle ja siinä on jo valmiiksi nuppuja. Alexander MacKenzie kasvaa High Voltagen paikalla terassin reunalla. Ja kaunis, herkkä Melusina New Dawnin paikalla. Eli kolme ruusua siis menetin pakkasille. Ilo tulee kissatarhan kulmaan itsekseen. Magnifica ja Giardina istutetaan saunan seinustan viereen. Paula Vapelle, Celsiana, Morden Sunrise ja Bernstein saavat penkin lähelle puuvarastoa.
Ja torstaina startataan Riinan kanssa reissuun. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)