Otoksia sydäntalven luonnosta

  

Sammaleita tuli sitten kuvattua. 

Myös vähän lähempää.

 

 

Ja ruusut tekee silmuja jo kovalla kiireellä. Kääk.

 

 

 

Ji-pii, vihdoinkin tinttejä

Piilotteleva talitintti. 

Hömötiainen aterioimassa. 

Ja samainen karkaamassa, ei tykännyt salamasta - tai minusta. 

Sinitiainen poseeraa. 

Paksukainen syöpöttelee. 

Tätä sais kuvata loputtomiin.

Tämä ei halunnut kuvaa julkisuuteen.

Tätä kuvaa on vaanittu melko pitkään.

Karvakasat aloittavat uuden vuoden

Oskari sai tällä kertaa aloittaa karvaisen listauksen. Niin raivostuttava ja ihana ja karvainen.

Ja Miiko kermapeppu lepäilee välillä yksin ja

välillä Nallukan kainalossa. Eli Miiko tunkee itsensä väkisin iholle.

Ja Peetu arvokkaana, tapansa mukaan, meripihka silmineen. Tuoksuu muuten edelleen suklaalta. Miten se voi olla mahdollista.

 

Vuosi vaihtui

 

Näin nopeasti ja räiskyvästi se vaihtui, oikeastaan vähän salaa. Eli on pakko saada uusinta omassa rauhassa, mutta ei ehkä rakettien kanssa. :)

Hui, joulu meni jo

Tuoksuja... 

tuoksuja... 

ja vähän nostalgiaa. Tonttu on luultavasti minua vanhempi.

Oma enkeli, jolla on viisi sisarta, on keikkunut kuusessa jo yli 20 joulua. 

Tämä edustaa uutta polvea. 

Oih ja iik, tämä ihanuus on vuosikymmenten takaa mummolasta ja kuusen ehdottomasti kallisarvoisin aarteeni.

 

Joulun pikku apulaisia työn touhussa

Oho - joulupukki kävi jo

Kisut köllöttelee rauhassa, Nalle tietysti huipulla arvonsa mukaisesti. 

Jotain ääntä jo kuuluu, Nalle höristää korviaan. 

Nyt jo Peetukin herää katsomaan, mitä tapahtuu. 

Joulupukista ei tullut kuvaa, mutta lahjan se toi. Ja toikin sellaisen lahjan, että seuraava kuva pukista onkin sitten todella tarkka. 

Kunhan ensin uskallan kokeilla tuollaista laitetta. Ja ohjekirjakin oli sen verran paksu, että siihen perehtymiseenkin menee jonkin verran aikaa. 

Eli kohta alkaa tulla kuvia hyttysten hymyistä hiukan ennen pistoa.

 

Kaappaus merellä osa 2 - eli paluumatkan värejä

Näin pirtsakoissa väreissä taittui kotimatka.