Aloitetaan alusta. Oltiin Oskarin kanssa lenkillä ja ilma oli upea. Yksi orava seurasi meitä sähkölangalla juosten. Seuraava vahti meitä puussa. Aurinko puun takana, arka orava ja kännykkäkamera ei ole paras yhdistelmä, mutta kyllä se orava siinä oksalla on vasemmalla puolella runkoa.
Puut olivat kauniin huurteisia ihan kuin tomusokerilla kuorrutettuja.
Joku ystävällinen yöllinen kulkija oli jättänyt herkkunsa harakoille.
Varis tyytyi katselemaan yläilmoista kulkuamme.
Ja sinnehän se harakkakin pakeni, kun lähestyimme.
Ja iki-ihana aurinko, joka kultasi koko aamun ja kaiken, mihin osui.
Tämänkin ojan.
Eikös tämä jo näytä keväältä?
Huurteen kimallus ei oikein näy tässä, mutta silmällä katsottuna kyllä kimmelsi.
Kurvasimme kävelytielle ja sieltä metsän kautta kotiin.
Emme joutuneet kävelemään ladulla, kun vieressä kulki kapea jalkamiesten ränni.
Jälkiä oli hangella paljon. Tässä on tainnut pompotella pupu.
Tässä taas joku pienempi metsän elävä.
Tätä väittäisin oravan kulkureitiksi, mutta tietämykseni huomioiden se voi olla ihan mikä vaan.
Näin upeaa oli aamulla kapealla metsäkaistaleella.
Aurinko jakoi lämpöään kaikille, kaikkein pienimmillekin.
Varjoa ja valoa, ja vähän kimalletta.
Vielä yksi kuva naapurin mäntytupsukoista ennen...
...kuin saavumme kotiportille.
Ja siellähän meitä jo odotellaan.
Jääkaappimagneetista lainaten: "En kärsi hulluudestani, nautin jokaisesta minuutista."
