Ja vähän pikku Ticosta ☺

Pikku Tico on kotiutunut hyvin Riinan kotiin. Siellä ei ole liikaa ahdistavia sääntöjä ja jos onkin, Tico niistä viis veisaa. Tässä se luulee olevansa banaani ja köllöttää hedelmäkulhona toimivassa lävikössä.

Ai kun Riina olikin laittanut ihania tuoksuja mariskooliin. Tuoksu oli sen verran hyvä, että Tico päätti hiukan maistellakin. Tällaiset pikku kisut kun touhuaa jatkuvasti jotakin, yleensä jotain ei-soveliasta. Mutta kun on pieni ja söötti, saa paljon anteeksi.

Ja kun on keikuttu kiipeilypuussa, jahdattu Taavia ja yritetty varastaa kultakalkkunaa Riinan leivän päältä, niin vuorossa riekkumista kirjahyllyssä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Nukkumatti sai pienen valtaansa, kun aurinkokin lämmitti niin mukavasti.

Ja aasinsiltana Riinan kisusta siirryn Riinan ruusuun. Kukka on upea, häikäisevä. Kyseessä on siis Peace-ruusu. Se kukkii kavereineen, joita on monta, meidän takapihalla. Vielä kun saisi sen selviytymään ensi kesäänkin.

Ja mökillä ruusujen kukinta jatkuu lähestyvästä syksystä huolimatta. Enpä viitsi laittaa tämän nimeä tähän, kun mahdollisuus osua oikeaan on fifty-fifty. Ehkäpä lisään se viikonlopun jälkeen.

Ja mukava yllätys mökillä Luulin, ettei tämä Rosa Anisade kuki lainkaan tänä vuonna, mutta onneksi olin väärässä. Se on aivan salaa tehnyt monta nuppua ja muutaman aurinkoisena hehkuvan kukankin. Se asuu mökillä isossa karsinassa, johon muurahaiset yrittävät valtausta. Saas nähdä, voitammeko me vai muurahaiset.

Pitkästä aikaa tehtiin Oskarin kanssa metsälenkki kotinurkissa. Siellä oli Oskarille paljon hyviä hajuja ja minulle paljon kivaa kuvattavaa. On mukava huomata, että luonnossakin on vielä paljon kukkivia kasveja vaikka syksy jo onkin ovella. Ilma oli mukavan raikas, eikä siis ajatus lähestyvästä syksystä tunnu lainkaan hullummalta.