Taitaapa olla mökin viimeinen kukkiva ruusu. Tai onhan siellä vielä voinnut muutkin innostua, vaikka en olekaan niitä kuvaamassa.
Kuva on huono, mutta nyt kissatarhassa on ne kelot, joissa voipi pienet terottaa kynsiään ja vaikka kiivetä. On myös hylly, jota pitkin voi juoksennella ja kulmissa on makuulevennykset yöllistä korkeanpaikan partiointia varten.
Ja tämä aukeaa ihan kohta. Sitä odotellaan...
Vaikkapa tässä istuskellen, ellei palella.
Mörökölli-Möttönen
Peetu-piippana äänekkäänä ja hiljaisena.
Ja Nallukka odottelee, milloin saa nivelvaivoihin helpotusta. Ehkä jo tänään.
Nalle varkaissa. Pikkukisujen ruoka kun on enemmän Nallen mieleen. Ja Miiko ja Peetu tikkana perässä, kun olivat varmoja, että Nallella on herkkukätkö.
Oskari mököttää, kun aamulenkille lähtö venyy.
Nytkö?
Joo, nyt helpotti. Vielä kun sudin nuo sammaleet pötkön päälle, niin valmista on.
Syksy jätti minullekin ihan yksityisen tervehdyksen.
Ja tässä näitä syksyn järjestämiä, kaikille tarjolla olevia tervehdyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti