Noin puoli minuuttia aikaisemmin on tuulensuojaan päässyt noin puoli kiloa öljyisessä foliossa lepäävää savustettua kirjolohta, eli se, mikä meiltä jäi ja oli tarkoitus laittaa leivän päälle aamulla.
Ja oli niin hyvää, että meinaa mennä kieli mukana.
Oskaria toruttiin kamalasti, mutta tässäpä tämä nauraa tyytyväisenä ja ylpeänä nopeudestaan ja kekseliäisyydestään.
Kyllä maistui.
Hetken hyvänolontunne, ennen kuin kala päätti pyrkiä takaisin, koska eihän pingispallon kokoiseen vatsalaukkuun mahdu puolta kiloa kalaa. Kasvojen öljyhoito kuului samaan palveluun.
Yön oksentamisen jälkeen (kaksi 30 senttistä boakäärmettä sekä ulos että sisälle) olo on raukea.
Tätä edelsi Oskarin pään vaahdotus shampoolla ja nyt on tuoksukin parempi, eikä kuten kalanjalostamossa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti