Riina Uudenkaupungin kirjastoa aukioloaikoja katsomassa ja minä nautiskelen suihkulähteen solinasta kesäkuun puolenvälin tienoilla.
Pihapiirin kukkia.
Samoja kukkia maljakossakin.
Tämä on yksi niistä paikoista, jossa sielu lepää ja rentoutuu.
Asuinpaikkamme.
Lähikatujen idylliä. Täällä jaksaa kävellä loputtomasti, ja jopa eksyminenkin oli hauskaa, melkein.
Kesävarpaat.
Tällä kuvalla on oma tarinansa. Siihen liittyy vanha herra valokuvaaja ja paikan historiaa palanen.
Kylän raittia.
Veneitä käytiin katselemassa.
Ja aika upeita veneitä nähtiinkin.
Värien sinfoniaa.
Takaisin uudenkaupungin lainakodissa.
Ja sitten herkuteltiin.
Ja kilistettiin Jannen valmistumisen kunniaksi - tietotekniikan insinööri. Niin se taisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti