Neljän päivän ajan kotinamme oli Seeterin Sepelkyyhky ja hyvä olikin.
Vastarannalla oli kovin hiljaista, vain rakennusten heijastus väreili Hirsjärven pinnassa.
Hämärän hyssy laskeutui melkein jo kätkien rannassa olevan veneen.
Rantamme
Pihlajan marjat hehkuivat punaisina havupuita vasten.
Pitkään aikaan en ole nähnyt näin naavalla kyllästettyja kuusia.
Hiljaisuus
Vielä yksi sitkeä kukkija sillan kupeessa.
Nämä on kuvattava joka vuosi uudelleen ja uudelleen.
Syksyisen lenkkipolun timantteja.
Eloveena-tyttö lenkkiseurana.
Siis Riina.
Ja Äitee...
Hieno reissu. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti