Pähkinäniemessä aamulenkillä. Aurinko oli jo noussut, mutta hyinen viima puhalsi muistuttaen, että on vasta maaliskuu.
Ja järven jää näytti upean väriseltä.
Paikoitellen vesi liplatteli jo jäästä vapaana.
Yöpilvet sai väistyä auringon tieltä.
Ja kaislat lämmitteli auringossa.
Osmankäämi lähetti siemenet matkaan.
Ja taivas oli huikaisevan sininen.
Ja kaikki vaan näytti niin kauniilta.
Leskenlehdet hehkuivat auringossa.
Kuten viimevuotiset marjatkin.
Joku lintu heitti tervehdyksensä.
Sinivuokot ovat nousseet.
Niin pieninä ja hentoina.
Kauniina, hennon karvan peittäminä.
Nöyrinä.
Yhdessä kestäen pakkasen.
Pieniä lehtiä.
Ja valkovuokotkin ovat heränneet.
Aurigonlaskut ovat huikaisevia väriloistoineen.
Ja niin on kiivennyt kuukin jo taivaalle.
Niin oli kylmä yö, että varpuset saapuivat aamulla tuija-aitaan lämmittelemään auringon lämmittäessä pilviverhon läpi.
Tämä tintti rohkea saapui heti, kun olin antanut lämmintä vettä alppiruusulle.
Ehkä muheva mullan tuoksu houkutteli sen paikalle.
Jääpalan se löysi nokkaansa.
Kiire sillä ei ollut.
Antoi rauhassa kuvata.
Ei häiriintynyt edes kameran rapsahduksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti