Karjalohjalla aurinko sai timantit hehkumaan männyssä.
Pienessä pisarassa on koko maailma.
Kauniit katsella, mutta häviävät, jos yrität omistaa.
Ja kärsivällisesti odotti hän tukka pystyssä, kun minä lisäsin siemeniä lintulaudalle.
Aurinko hehkui puiden latvoissa, vaikka ei paikka paikoin enää maahan osunutkaan.
Ei lunta, eikä pakkasta, mutta valoa ja hehkua kuitenkin.
Pajunkissoja Tapaninpäivänä. Nekin unelmoivat keväästä nauttien talvesta.
Tällainen päivä tänään ja huomenna taas ihan uusi.
Satumainen sammalkuva! Pisarat on kyyneliä tai timantteja, ihan miten haluaa ajatella. Lupsakkaa loppuvuotta Lohjalle!
VastaaPoistaAjattelen ne timantteja, vaikka kyyneleissäkin on jotain kaunista. Kyyneleet ovat usein seurausta jonkin rakkaan menettämisestä ja se arvo on siinä, että on saanut joskus pitää/omistaa/rakastaa jotain ainutkertaisen upeaa. Ja yritäpä ottaa tai omistaa, niin valuvat pitkin kättä ja häviävät. Pitää vaan katsoa ja nauttia, kaikkea ei tarvitse saada ja omistaa. Hyvää loppuvuotta sinnekin, varmaankin jonnekin pohjoisempaan. :)
VastaaPoistaKauniita ja hyviä kuvia tässä ja edellisessä postauksessa.
VastaaPoistaKäyn kurkkaamassa kesäajan kuviasi ja saatanpa jäädä lukijaksi.
Kiva, että pidät niistä. Kuljen paljon luonnossa koiran kanssa ja mitä enemmän kuvaan, sitä enemmän näen asioita, joita haluaisin kuvata. Jospa vielä joskus opin käyttämään järkkäriä, kun nyt kuvailen vaan kännykällä. :)
PoistaTekaisin haasteen kiertämään vuodenvaihdetta ja toivoisin sun tarttuvan siihen. Olet ihan loistava kuvaaja - olen pitkään ihaillut kuviasi. Joten haastoin sinut blogissani - käy kurkkaamassa!
VastaaPoista