Tämä pieni oli käpertynyt turvaan tossuilta ja tassuilta lenkkipolun viereen meidän kiiruhtaessa Oskarin kanssa puskaan aamutarpeille.
Näitä perhosia lenteli useampiakin, mutta tämä pysähtyi paistattelemann tarpeeksi lähelle, että sain kuvan ja niin kauas, ettei Oskari tuupannut kuonolla.
Niin lyhyt lenkki ja niin lähellä ja näin paljon tervehtijöitä. Eikös sudenkorennot oo enämpi syksyn pörrääjiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti