Hömötiainen
Sinitiainen
Kuusitiainen taustanaan kostea heinikko ja koivikko.
Talitiainen pisaraverhoa vasten.
Mietteliäänä ja tarkkaavaisena.
Jokainen löytää joskus kultajyvän.
Ruuhkaa, menoa ja meininkiä.
Sateen jälkeen paistaa aurinko marraskuisena päivänä hiljaisuuden ympäröidessä meidät.
Ei ole kiirettä, voi syödä paikan päällä.
Kerta toisensa jälkeen...
Syksy on saapunut mökille, mutta on sitä jo arjessakin.
Puut ovat luovuttaneet lehtensä ja valmistautuvat tulevaan talveen.
Vain muutamat pitävät lehdistään kiinni viimeiseen asti.
Marjat hehkuvat punaisena kannatellen jokainen omaa pisaraa.
Pähkiksen rannassa tuulee ja vesi näyttää hyytävältä.
Harmaata kokonaisuutta rikkoo vain pihlajanmarjat.
Syksyinen auringon pilkahdus tuntuu niin ainutkertaiselta ja arvokkaalta.
Syksyinen metsä kätkee sisäänsä paljon.
Puut ovat paljaat, kaikkensa antaneet.
Vain yksinäinen vaahteran lehti vielä sinnittelee, kuin unohdettuna.
Hämärä laskeutuu varhain valmistaen meitäkin tulevaan pimeään ja lepoon ennen uutta vuotta, valoa ja kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti