Tällä varustuksella mentiin. Tässä eväshetki reitin jälkeen.
Aurinko paistoi, suon tuoksu täytti kaikki aistit. Vähän jännän äärellä. Suo oli kuitenkin kohtalaisen kostea.
Syksyllä, pimeän kynnyksellä, on hyvä luoda katse suoraan tulevaisuuteen.
Vähän jo ruskan merkkejä.
Isoja keloja, jotka jakoivat viisauttaan, sitä arvostaville.
Ja sit mennään kieli keskellä suuta, vaara vaanii pitkospuiden alla. 😁
Jo kuihtuvia möntykukkia.
Yksinkertaista, upeaa, rauhoittavaa.
Ystäviä reitiltä nauttimassa syysauringosta.
Kauneutta ja luonnon ihmeitä joka puolella.
Visa koivun pientä kauneutta.
Täydellisiä pieniä yksilöitä.
Pieniä ihmeitä omalla paikallaan yhtäläisellä oikeudella olemassa oloon.
Voiko olla mitään kauniimpaa...
Pikku ystäviä lisää.
Paluumatkalla lähipellon kurkiperhe oli vielä toivottamassa meidät tervetulleeksi
Vuoroin vauhdissa toisen syödessä.
Joskus sydän ja sielu tuntee vain ääretöntä kiitollisuutta ja rakkautta ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti