Paras näistä? ☼

Omia tulevia kissasuunnitelmia pohdiskelen. Ihania vaihtoehtoja on liikaa. Toisaalta houkuttelee hiukan sirompi ja ehkä "elegantimpi" somali. Ihania värejä ja hyviä kasvattajia löytyisi suht läheltä. Kooltaanhan tämä on näistä kolmesta normaalikokoisin. :D Ja uskoisin pärjääväni tällaisen turkin kanssa.

Siperiankissalla taas turkkia piisaa. Ja jotenkin pehmoinen olemus vetoaa minuun. Ja varmasti pärjäisivät myös Oskarin kanssa. Tämä on ollut ykkösenä pitkään, mutta vaihtoehtoja pitää silti aika ajoin pohtia.

Ja uskon tämän olevan eniten Jasun mieleen. Maine coon voi tietoni mukaan kasvaa jopa 13-kiloiseksi. Hirvittää, mitä tapahtuu, kun tällainen parivaljakko oikein innostuu. Tosin kissahan on todella upea. Ja lähes täydellinen kasvattajakin olisi tiedossa. Onneksi aikaa miettiä pitäisi vielä olla rutkasti. Sen verran hyvässä kunnossa Nallukka vielä on.

Ja ruusuja ☼

Tässä kotona etupihalla asuva keltainen ruusu, muistaakseni Friesia. Onkin ainoa tämän penkin ruusuista, jonka nimen muistan. Ensimmäinen kukka on tässä ja toivottavasti niitä aukeaa vielä monta lisää.

Ja valkoinenkin jo avaa kukkansa, kaksi muuta ovat vasta nuppuasteella. Täytyy myöntää, että kukat ovat upeita hoitoonsa nähden. Kerran olen torjunut kirvoja ja kerran muistan kastelleeni.

Ja tämän iki-ihanan kaunokaisen kukkia todella odotan. Kyseessä Nostalgie. Voipi olla, että nuput ovatkin jo auenneet, kun iltasella menemme mökille.

Varsinainen nöpönenä ♥

Tällaista kävimme eilen tervehtimässä. Ja luulen, että se suurilla silmillään lumosi Riinan. Saattaapa olla, että se loppukesästä muuttaa Riinan ja Taavin kaveriksi. Nimi taitaa olla vielä harkinnassa. :D

Tältä tämä muru näyttää sivulta päin katsottuna. Ongelma oli joko liian nopea kisu tai liian hidas kameran käyttäjä, siksi näin surkeat kuvat. Aivan ihania karvapalloja olivat ja niitä oli seitsämän, eli pienen pieniä reikiä on nyt käsivarret täynnä.

Mikähän kukka? ☺

Ja äitini voisi taas ystävällisesti valaista tytärtään, mikähän kukka tämä on. Kuva on mökkimäestä istutettujen koivujen vierestä. Kukka on pieni, mutta kaunis ja piti olla minullekin tuttu, mutta eipäs vaan muistunut mieleen. Joku tädykehän tää varmaan on. Paremmalla ajalla laitan muutamia ruusunnupun kuvia, ne ovat jo kamerassa asti.
-Ha-haa, luulen tämän olevan unelmatädyke.

Juhannuksen jälkeen ☺

Juhannus meni mukavasti. Lapset olivat aattona mökillä kanssamme viettämässä aikaa. Ja juhannusruusukin sai muutaman kukan auki, tässä kuva todisteeksi. Täytyy myöntää, että perinteinen kerrottu versio olisi ehkä enemmän minun mieleeni, mutta tämä oli ensimmäinen ruusu tarhassani. En edes tiennyt, että niitä on erilaisia.

Tässä yksi pelastetuista aukaisi kukkansa ja kovin on saman näköinen kuin vieressä kukkimista aloitteleva Hansaruusu ja tuoksukin on sama. Nyt on luultavasti kaksi samaa ruusua tarhassani, mutta saa olla. Niin pitkään tämä ruusu taisteli mäntyjen välissä köyhässä metsämaassa, joten nyt sillä on oikeus olla ja kukkia.

Ja myös pelastetun kukka, uskoisin sen olevan Alba. On lunastanut paikkansa ja vaikuttaa siltä, että aikoo lunastaa monta muutakin paikkaa. Sen verran juurivesoja näyttää ilmestyvän. Kukka oli vielä hiukan nupussa, joten jouduin vähän sitä raottamaan.

Ei mallikelpoinen esimerkki Ristinummen kukasta, mutta siinä se kuitenkin on. Yksi mun lemppareista. Kunhan se aukaisee lisää nuppuja, otan paremman kuvan.

Ja tässä on uusista ensimmäinen, joka sai kukkansa auki, eli Tove Jansson. Kukka ei ole iso, mutta väri on mainio.

Näitä pikkuruusuja on useita kukkapenkin päässä, sellaisia pelastettuja myös. Yksi on punainen ja kolme on keltaisia.

Tälle en osaa sanoa nimeä, en muista. Laitoimme neljä eriväristä ruusua etupihan kukkapenkkiin viime vuonna. Selvästi keltainen kukka tähän aukee ja pitäisi kukkia koko kesän.

Ja tämä kukki pitkään syksyyn ja valtavan kokoisin kukin. Kukat on valkoiset ja upeat.

Siirrymme takapihalle. Saamme sittenkin omenoita omasta puusta. Tuskin niistä kovin suuria tulee, mutta vaikka jäisivät peukalonpään kokoisiksi, niin ne syödään.

Muutakin satoa odottelemme takapihalta. Ainakin karviaiset näyttävät olevan hyvällä mallilla.

Nämä eivät vielä vakuuta, mutta vadelma tämä kumminkin on. Taitaa kaivata vähän tukea, oksat ovat kovin rennon oloisia. Toivottavasti marjoista tulee makeita.

Unkarinsyreeni oli tiputtanut muutaman kukan lepäilemään lehdelle. Luultavasti sade oli ravistellut ne irti.

Onneksi on vielä paljon nuppujakin. Tämä ei kuulu minun suosikkeihin, mutta ei se nyt pahakaan ole. Ainakin se on hyvä näköeste pihan rajalla.

Ja loppuun vielä tällainen aidan yli kurkkija, liekö koiran- vai vuohenputki, en tiedä. Kohtalaisen kivan näköinen, vaikka rikkaruoho onkin. Ja nyt pitää alkaa valmistautua taas työviikkoon. :D

Sadepäivä kotona ☺

Hui, kauhistus. Mun blogille tapahtui jotain, en päässyt lainkaan tänne kirjoittamaan. Onneksi isi auttoi lasta hädässä ja nyt pitäis toimia taas. Kuvassa mökillä laajalle levinneet Vanamot. Tuoksu on ihana, kuten kukkakin, mutta mun kamera mun käyttämänä ei kykene parempaan.

Tämä on luullakseni Heinätähtimö, tai sitten joku muu. Se kasvaa mökkimäessä aina seuraavaan trimmerin tuloon asti. Tässä kamera ja minä teimme yhteistyötä. Eli kamera ei välttämättä ole huono, minä en vain osaa sitä käyttää. Minä vain räpsin kuvia mitään säätelemättä.

Mökillä ollessamme pääsi käymään näin. Orkidea teki paljon kukkia. Ehkä mun kukkien hoitamisessa on jokin vika, kun ne kukkivat silloin, kun en ole lähelläkään.

Mökillä kaikissa ruusuissa näyttäisi jo olevan nuppuja, mutta tämä juhannusruusu on ensimmäinen, joka niitä aukaisi. Kerrottu kukkainen olisi kyllä sievempi, mutta tuoksu on onneksi yhtä hyvä. :D

Mökille muutti vielä viisi ruusupensasta vapaapäiväni johdosta. Jasu teki niille kasvupaikan terassin kupeeseen. Tässä siis kasvaa Belle Poitevine, Mont Blanc, Tove Jansson, New Dawn ja Souvenir de Philémon Cochet. Ja kukapa uskoisi, tämä ihana mieheni komensi minut vielä kerran ruusuostoksille. Vielä viisi pitää saada. Ei tarvinnut toista kertaa pyytää, hankin ne jo eilen.

Tässä ne viisi uutta nyt ovat, tosin vielä kotipihalla lähdössä kohti mökkiä.

Ja pitäähän nämä ruusut esitellä hiukan tarkemmin. Eli tässä on Multa-Sormesta löytynyt Nostalgie-ruusu. Kuva ei ole minun ruusustani, mutta tästä käy ilmi, mitä siltä voi odottaa.

Karjaan K-Raudasta löysin loput neljä. Tässä Easy Elegance ruusuista All The Rage, kasvaa noin metrin korkuiseksi.

Samaa sarjaa on Macy's Pride. Väri on hyvä ja pitäisi kukkia koko kesän, kasvaa noin 1,5 metriseksi.

Ja edelleen samaa sarjaa High Voltage. Tämä oli näistä kallein, mutta sen verran kiehtova, että lähti mukaani.

Ja sitten Therese Bugnet, köynnösmäinen kasvutapa houkutteli. Ja täytyy sanoa, etten ole missään nähnyt niin terveitä ja hyvin hoidettuja ruusuntaimia kuin Karjaan K-Raudassa.

Karjaalta huristelin kotiin, joten eiväthän ruusut pysyneet pystyssä, ja Theresen latva katkesi. Yritin sen pelastaa, "kipsasin" sen teipillä. Illalla latva oli nuukahtanut, mutta aamulla ylväästi pystyssä. Taisin siis onnistua. Ja nyt on pakko jo Oskarin päästä ulos.

Ruusunnuppuja ☼

Monet ruusut ovat jo tehneet nuppuja, niin mökillä kuin kotonakin. Tänä vuonna siis selviää kahden ruusun "henkilöllisyyskin". Pääsi taannoin menemään Papula ja Linnanmäki sekaisin ja tänä vuonna on tullut ensimmäiset nuput, joten kohta arvoitus ratkeaa. Tässä kuitenkin Poppiuksen nuppu.. Tämä on pelastettu keskeltä metsää, jonne se joutui maanpakoon aikoinaan muuton tieltä. Metsässä se pysyi hengissä, muttei kukkinut. Nyt siinäkin on nuppu, josta sen ehkä voi tunnistaa. Tämä rohkea muurahainen keikkuu Lac Majeaun lehdellä. Useita nuppuja tässäkin. Ja kiitos kysymästä, on ollut kirvoja ja paljon, mutta uskon olevani ruusujen kanssa tällä hetkellä voitolla. Hetken luulin Karjalohjan kaikkien kirvojen tykästyneen nimenomaan minun ruusuihini. Toivottavasti toisillekin jäi niitä edes muutama. Nuit's de Young ei ole vielä nuppuja tehnyt, mutta pare ois tehdä. Ehtiihän tässä vielä. Ja eihän niiden kaikkien samaan aikaan tarvitse kukkiakaan. Ja-ha, ja eikun mökille.

Metsähommia ☺

Viime talvella myrsky osui myös meidän kulmille, äitini metsään. Ja sehän tietää meille polttopuita, niitä kuluu aina. Ja oli siellä pari pystyyn kuivunuttakin, joista tulee hyviä kiipeilypuita kissoille. :D Tässä menossa työn suunnittelu ja kartoitus ihan ammattimetsurin toimesta. Äidilläni on sellainen omasta takaa. Ja tässä toinen sahankäyttäjä, jos ei nyt ihan ammattimetsuri, mutta hyvässä opissa kuitenkin. Ja myös ihan omasta takaa. Tässä kohdassa luulen naisväen antaneen hyviä neuvoja, mutta sen verran kaukana ja hiljaa, ettei ihan juoksukilpasille jouduttu miesten kanssa. Tässä hommia tehdään porukassa. Myös me teimme töitä äitini kanssa. Kannoimme valtavan isoja puita pinoon, josta traktori myöhemmin ne haki. Siihen on syynsä, ettei siitä ole kuvia. Ja hyvä syy onkin. Saatamme olla hiukan hätäisiä, emmekä aina arvioi oikein voimiamme ja sitten vielä epätasainen ja juurakkoinen metsämaa jalkojen alla. Tosin aina ennen kaatumista ehdimme heittää pöllin niin kauas, ettemme itseämme loukanneet. Ja joskus onnistuimme tekemään kumpikin tämän jopa samaan aikaan. Hiukan mustelmia taisi tulla. Onneksi kukaan ei pilkannut meitä, tosin luulen kuulleeni jotain naureskelua miesten ollessa tupakalla puun takana. Ja toki meillä oli myös työnjohtaja, Oskari. Ei vaan, kyllä sen nenä näytti just sinnepäin, missä eväsleivät oli. Ja pianhan tuo jo väsyikin ja odotteli epätoivoisena mökille pääsyä.

Metsän antia ☺

-Olin metsässä kävelemässä ja siellä näkyi paljon metsätähtiä ja oravanmarjoja, joten pitihän jotain ikuistaakin. Oravanmarja on sievä, vaikka pieni onkin ja tällä kertaa kamera toimi kuten tahdoin, eli otti hyvän kuvan. -Jostain syystä tää kone, tai ohjelma, ei toimi kuten haluaisin. Kuvat tulis hyvin mielellään päällekäin, eli joudun taas kääntymään tyttäreni puoleen avun saamiseksi. Mutta ei haittaa, yrittänyttä ei laiteta. Ahaa, nyt näyttäis onnistuvan, jos laittaakin nämä tällä lailla. Tässä siis puolukan kukkia, ei hassumpia. Otinpa vielä kuvan kurjenpolvestakin, joka kasvaa äitini kotipaikan vanhan navetan takana. Hiukan poikkesin naapurimökinkin pihalle, kun halusin kuvan tästä vuorenkilvestä. Uskoisin, että tämä on kasvanut tällä kulmakunnalla jo kauan, kun omani (vähän tummemmat) ovat suht tuoreita tulokkaita.

Juhlia ♥

Ensin tyttäreni kävi kuittaamassa merkonomin paperit. Olimme isäni kanssa seuraamassa tapahtumaa. Ja tässä ruusu sen kunniaksi. Tässä on jo kädessä YO-paperit. Kuva on lukiolta ja sopivan epäselvä, eli saan varmaankin sen tänne laittaa. Tässä vaiheessa Riinalla oli jo allekirjoitettu työsopimuskin olemassa. Vaikka sää oli sateinen, tuntui kuitenkin, että oleiltiin siellä aurinkoisella puolella. :D Meinasi pieni sydän pakahtua kokonaan onnesta. Juhlat vietettiin mökillä Riinan toiveiden mukaisesti ja oli kiva huomata, että halu juhlia Riinaa oli suurempi kuin sateen pelko. Nuorin juhlija taisi olla vajaan 4 vrk:n ikäinen. Ja vielä kuva lakista.