Lyhennetty työaika on kovasti mukava muulloin paitsi tilipäivinä. Taas eilen illalla, tietoisena tulevasta kahdesta vapaapäivästä, päätin tehdä Oskarin kanssa mukavan pituisen iltalenkin. Kun pääsin ulos puettuani päälleni valtavan kerroksen vaatteita huomasin liioitelleeni (taas kerran). Lämmin tuli heti ensi metreillä, mutta kyllä oli mukava ulkoiluilma, vaikka ikkunan läpi se ei sellaiselta näyttänytkään. Muut olivat huomanneet saman ja liikkeellä oli paljon muitakin kulkijoita. Tässä kuva Jermunkujalta ja lumihiutaleista, jotka olivat juuri noin suuria, kun kuva antaa ymmärtää.
Tämän aamun lenkillä nappasin kuvan talventörröttäjästä. Helpolla tämä kuva ei tullut. Oskari nyki jatkuvasti hihnassa eikä edes samaan suuntaan kokoajan vaan juoksi tietysti puolelta toiselle. Siihen kun lisätään muut metsässä liikkujat (siis yksi) ja paksut tumput ja mukavan liukas känny, on kai sanomattakin selvää, että känny teki muutaman yllätysloikan hankeen ja saattoipa kuvaajaltakin joku ärräpää päästä. Eli kovan työn takana oli tämä kuva.
Samaisella aamulenkillä napsautin vauhdissa kuvan näistä punalehtiruusun kiulukoista toisen kulkijan seuratessa meitä edelleen. Meillä oli sen verran hyvä etumatka, ettei hän meitä pysähdyksistä huolimatta saavuttanut. Luultavasti näytimme niin epäilyttäviltä mun napsiessa kuvia, ettei uskaltanut meitä ohittaa, tyytyi vain ihmettelemään kummallista kulkuamme
.Kotipihalle tullessamme nappasin vielä kuvan tasaisen harmaasta taivaasta ja lumisesta aidasta. Ja vain siitä ilosta, että kuvan ottaminen oli niin helppoa Oskarin liistraantuessa ulko-oveen sissänpääsyn toivossa. Ilma oli aamulla yllättävän lämmin, eikä meidän lenkin varrelle tuulikaan osunut lainkaan tai sitten siellä vaan on täysin tyyntä. Ja kuvan alareunassa on hyvin utuinen, eikä niin valkoinen hanki tai kuvaajan sormi.
Tässä Oskarin anova katse. "Joko pääsee, mamma, sisälle? Varpaiden välissä on lukuisia pieniä lumipalloja ja aika monessa muussakin paikassa. Haluaisin päästä viemään niistä osan Nallelle ja loput ravistella sohvalle ja sängylle. Ja voisinpa taas syödäkin jotain. Sen jälkeen lupaan pedata sängyn mieleni mukaan ja ottaa pikku tirsat. Saatan toki hiukan ilmoitella ohikulkijoista, jopa kuvitelluista sellaisista."
Pakko se oli päästää, kun sillä oli noin paljon suunniteltua tekemistä.
Mullakin ois tänään siivouspäivä ja siksi kai keksin jotain kiireellisempää tekemistä kuten blogin päivitystä. Ajatellen pikkukisujen muuttoa meille, siirsimme tämän catmaxin puun makkariin, jossa pikkuiset joutuvat olemaan mahdollisesti työpäivien ajan turvassa liian innokaalta Oskarilta. Ja kun en halua niiden välttämättä kiipeilevän verhoissa, ajattelin tarjota niille tällaista vaihtoehtoa.
Laitan nyt vielä kuvan Nallen uudesta juoma-automaatista, jossa on tuo kissojen himoitsema liikkuva vesi. Tämä on ollut meillä pari viikkoa ja vain kerran olen nähnyt Nallen tästä juovan, mutta luulen sen käyttävän kuitenkin tätä. Ainakaan se ei enää kilju suihkun alla saadakseen jonkun laskemaan siitä hiukan vettä ja luulen sen pitkälti jättäneen myös löylykiulun rauhaan, eikä kissa ole kuivunutkaan, joten kyllä se jostain juo. Koiran vesikuppiinhan se ei koske, koirahan on saattanut kuolata sinne, hyi.
Ja tokihan kisutkin on oltava täällä edustettuna. Tässä poseeraa Milo. Huomenna ois tarkoitus mennä taas kurkistamaan, miltä pojat näyttää. Vaikka odottavan aika onkin pitkä, on kuitenkin hyvä, että nämä saavat vielä yli kuukauden kasvaa emon hellässä huomassa, jotta ovat sitten reippaita poikia muuttaessaan meille.
Ja tasapuolisuuden vuoksi vielä Josenkin kuva. Vaikka ovat jo olevinaan isoja poikia, niin sivukuva kertoo, kuinka vauvoista vieläkin on kyse. Ei näistä ihan vielä Oskarin kaveriksi olisi, mutta siitähän ne kasvavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti