Ensin tämän päivän tärkein aihe. Oskari oli hammaskiven poistossa ja tietysti se nukutettiin. Oskari laittoi hanttiin oikein kunnolla, joten eläinlääkäri näki Virve vs. Oskari painiottelun ennen kuin pääsi tuikkaamaan nukutusaineen. Ja sen jälkeen, kun Oskari "nukahti" ja minua pyydettiin poistumaan, Oskari hyppäskin vielä jaloilleen ja näin ollen sai vielä pienen lisätujauksen.
Ehkä siksi herääminenkin on ollut kovan työn takana. Yli viisi tuntia on jo toivuttu ja portille saatu yksi pisu tehtyä, mutta pieni nuppi on vielä aivan sekaisin. Yritystä on paljon enemmän kuin kunto nyt sallii. Eli on ollut pakko vahtia koiruuden törmäilyä. No, ainakin hampaat on puhtaat, eivätkä kuulemma olleet vielä ihan surkeassa kunnossa, lohdutteli Junnila.
Tässä ihaillaan yhteistuumin, mitä Peetu on onnistunut taas kukkapurkista sieppaamaan. Se on suuri saalis ja sitä juoksutetaan ympäri kämppää, kunnes se riepotuksen tuloksena on hävinnyt olemattomiin. Tosin viinirypäleiden tökö on paljon kestävämpi ja innostaa huimiin suoraan kohti kattoa suuntautuviin hyppyihin. Niiden pyydystäminen on tosin paljon haastavampaa. Ne kun ei odota noutajaansa kukkapurkissa.
Todistusaineistoa, kuka on kisujen suhteen meillä se heikoin lenkki. Muistaakseni tässä oli kaikki eläimet saaneet oman herkkunsa, mutta yksi on ylitse muiden, eli selvästi muita ahneempi. Peetu syö omansa aina silmänräpäyksessä ja sen jälkeen alkaa saalistaa toisten herkkuja ja ohitettavana on vain tuo käsi tuossa edessä. Peetun onnistumisprosentti on kiitettävä.
Tätä asentoa seuraa yleensä näyttävät viillot nojatuolin käsinojassa ja yleinen sekamelska, kun Oskari osallistuu kisujen ilonpitoon. Ei tosin tänään, eikä myöskään toissapäivänä, kun se oli lenkitetty todella tehokkaasti x 2.
Täällä Peetu viihtyy. Viileämmällä ilmalla juuri tässä pussukassa, mutta lämpimämmällä tietysti keikutaan korkeammalla tasolla kahden metrin korkeudessa ja pää matalana kytätään ohi lentäviä harakoita. Pää matalana varmasti syystä, että Peetu pelkää olevansa niiden pesäntekoaines-listalla untuvanpehmoisen turkkinsa vuoksi.
Tässä aivan ajantasainen kuva Peetusta, rauhallisen näköinen, mutta ajatukset juoksee kiivaasti.
On, Nalle on vielä tallella ja innostuu välillä pienten villitsemänä leikkimäänkin. Se tosin näytti oudolta, kun Nalle toissapäivänä meni Peetun vatsan alta. Eikä Nalle sitten vanhana ja kankeana niin matalaksi päässyt, joten Peetusta tuli pieneksi aikaa matkustaja Nallen selässä, kun ei omat varpaat yltäneet lattiaan.
Ja tuoreita kuvia myös Miikosta, jonka päässä ei ihan niin paljon ajatuksia juokse kuin muiden. Aivan ihana ja hurmaava rötkäle, mutta ei ehkä se penaalin terävin kynä tosiaankaan. Oikea sylimussukka, heh-heh, siis Jasun peto. : )
Väriä on tullut koko ajan lisää, peppukin on jo creme. On niin keväinen kuva, että se sopi tähän oikein hyvin. Miikon tapoihin kuuluu venytellessään samalla teroittaa kynsiään meidän pystasennossa kulkevien sääriin, varsinkin aamuisin kun ne ovat suojaamatta. Mutta se saa paljon anteeksi. (siis kaiken) : )
Eihän tällaiselle voi edes hermostua. Luultavasti se juuri tässä kaivaa ihosuikaleita kynsistään.
Ja näyttää vielä kieltään ja olin kuulevinani vienon ähäkutti-vinkaisun perässäni.
Ja niin kuin nämä lullupullat oisivat aina niin rauhallisia. Jos kissat nukkuvat 18 tuntia päivässä, niin loput 6 tuntia kuluu näin, ainakin meillä.
Hauskahan näiden painia on seurata, kunhan ei jää itse tulilinjalle, eikä tule käytetyksi pakopaikkana, jonka huipulle kiivetään turvaan. Joku on sanonut, että meillä on viileää, mutta se on välttämätöntä, koska kisujen tultua pidämme molemmat paksua kerrospukeutumista hyvin tärkeänä.
Kuvista saa sen käsityksen, että Peetu olisi aina "hyökkääjän" roolissa, mutta näin se ei kuitenkaan ole. Uskon tilanteen olevan aika fifty-fifty. Ja Miiko käyttää painissa alhaisia konsteja, mutta toukokuun lopussa se ei enää onnistu, koska pojille on nipsaus-aika jo tilattu. Pääsevät kevyempänä kesään.
Ja loppuun kuva kevään tulosta. Etupihalla metrisen lumihangen takaa jo rohkeimmat tulppaanit ovat tuupanneet itsensä aurinkoon. Kunpa ei vaan yöpakkaset koituisi kohtaloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti